torstai 10. toukokuuta 2012

Ylitys / Manuela Bosco



Ylitys / Manuela Bosco

Teos, 2012. 220 sivua.
Kannen suunnittelu: Jenni Saari
Mistä minulle? Kirsiltä lahjoituksena :)


Manuela Boscon omaelämäkerrallinen esikoisromaani Ylitys kiinnosti minua heti kun kuulin sen ilmestymisestä. Kirjaston varausjono oli pitkä ja hidas, joten ilahduin suuresti kun Kirsi tarjosi omaa kirjaansa minulle luettavaksi. Suuri kiitos vielä Kirsi :).

Bosco on minulle osittain tuttu mediasta ja urheilukentiltä, jossa pikkutyttönä ihailin hänen juoksuaan. Muistan myös ihmetelleeni lupaavan, nuoren juoksijan yhtäkkistä lopettamista, ja ilokseni Ylitys tarjoaa vastauksia moneen kysymykseen. Ylityksessä Bosco kertoo koskettavasti, omin sanoin, elämästään italialaisen isän ja suomalaisen äidin vanhimpana tyttärenä. Elämästään lupaavana, nuorena urheilijana ja taistelustaan itsensä löytämisen kanssa. Bosco kuvailee onnistumisia ja pettymyksiä, ja kirjan loppupuoliskossa suuressa osassa on Boscon menestyneen isän vakava sairaus, joka lopulta johti myös tämän menehtymiseen. Isän kuoleman jälkeen Manuela teki myös päätöksen urheilu-urastaan, kohdattuaan pettymyksiä ja vastoinkäymisiä jo tätä ennen. Hän päätti jättää urheilun, ja oppia elämään ilman syömisten tarkkailua, lihomisia ja laihtumisia, rankkoja treenejä ja kipeitä lihaksia. Matkan varrelle mahtuu menestyksen ja pettymysten lisäksi myös jo mediassa kohistu itsemurhayritys (joka minusta on saanut hieman liian ison hulabaloon aikaiseksi...), mutta myös paljon onnen hetkiä, oivalluksia ja osoituksia perhesuhteiden tärkeydestä itsenäistymisen keskellä.

Bosco kirjoittaa minusta hyvin, joskin kieli välillä tuntui vähän kömpelöltä. Kirjan aihe oli kiinnostava ja Bosco onnistuu kertomaan rankoistakin asioista uskottavan koskettavasti. Kirja on myös ulkoasultaan minusta hieno. Teksti on aitoa ja rehellistä, Bosco ei kaunistele tai kerro vain positiivisia, myönteisiä asioita urheilu-urastaan ja elämästään. Bosco kertoo tietenkin juuri niin paljon, kuin haluaa paljastaa, mutta minulle jäi kirjasta rehellinen fiilis.

Kaiken puolin mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen elämäkerta, ja näin urheiluhullulle todella sopiva välipalakirja.



★★★+

Kirsin lisäksi kirjan on lukenut myös ainakin Hanna ja Amma. 

7 kommenttia:

  1. Tällaiset kirjat on hyviä. Häntähän tituleerattiin erään hiihtäjän sukulaiseksi pitkään, vaikka varmasti oli oma itsensä juoksuradalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein. Ja kyllä ainakin kirjan kautta sai sen vaikutuksen, että ihan omalla nimellään ja omilla taidoillaan pärjäsi juoksuradoilla :).

      Poista
  2. Blogissani olisi haaste, jos vaikka innostut tarttumaan siihen :)

    VastaaPoista
  3. Ihmeen vähän kirjassa tulee esille äiti, joka kuitenkin asui - ja asuu yhä - Suomessa, on elossa ja varmasti on vaikuttanut jollain tavoin naispuolisen henkilön kasvuun ja ajattelumaailmaan.
    P.S. Eno, Harri Kirvesniemi, oli Manuelan valmentaja jossain vaiheessa uraa. Liekö siitä sitten johtunut tituleeraus "hiihtäjän sukulainen" vai mistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.