Poika / Petja Lähde

Poika / Petja Lähde

WSOY, 2012. 189 sivua.

Kannen suunnittelu: Ville Tiihonen

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Petja Lähteen esikoisromaani Poika pääsi lukulistalleni oikeastaan kehuvien blogiarvioiden vuoksi. Poika olikin nopea- ja helppolukuinen välipalakirja, vaikka kirjan aihe ei mitenkään helppo ja kevyt olekaan.

Juhannuspäivänä kylpytakkiin pukeutunut mies ajaa pienellä Volkswagen Golfillaan pitkin Vanhaa Turuntietä. Takapenkillä nukkuu myöskin kylpytakkiin kääritty pari kuukautta vanha poikavauva. Mies lähti vauvan kanssa niin kiireellä, että vaipatkin unohtui kotiin. Kotona vaimo ja vauvan äiti, Saija, on lukittuna kylpyhuoneeseen. Isä ja poika ovat ensimmäistä kertaa kahdestaan.

Vanhempien erimielisyyksien jälkeen isä ottaa pienen poikansa kainaloon ja lähtee ajamaan. Isä pelkää, että hän menettää poikansa, että vaimo ottaa eron ja lähtee vauva mukanaan. Synnytyksen jälkeen Saija on hoitanut vauvan lähes yksin. Janne-isä ei ole saanut vaihtaa vaippoja, tai viettää aikaa poikansa kanssa kahdestaan. Kun menettämisen pelko ilmaantuu, Janne ei sen kummemmin mieti tekojensa seurauksia. Hän lähtee, ja miettii seurauksia vasta myöhemmin kun hän on kahdestaan huutavan vauvan kanssa pienessä, kuumassa autossa keskellä ei-mitään, ilman vaippoja ja rintamaitoa.

Petja Lähteen pienoisromaanin aihealue ei ole helpoimmasta päästä, mutta lukukokemuksena tämä oli positiivinen. Minä pidin mutkattomasta ja helposta kielenkäytöstä, automatkan tutuista maisemista ja kirjan yllätyksellisestä lopusta. Kirjan päähenkilön, Jannen, ajatusmaailmaa ja persoonallisuutta oli kiinnostava analysoida, kuten myöskin myöhemmässä vaiheessa kuvioihin astuvaa Jannen Taisto-isää, sekä isän ja pojan suhdetta. Jannen ja Saijan menneisyydestä paljastatetaan pieniä pilkahduksia, mutta juuri sopiva määrä jää myös hämärän peittoon ja lukijan itsensä arvuuteltavaksi. Pidin myös siitä, että henkilöistä ei heti alussa paljastettu kaikkea, vaan lukija oppi tuntemaan heidät paremmin tarinan edetessä. Tuntemattomista henkilöistä kasvoi kirjan loppua kohden tutun tuntuinen perhe.

Poika kuvailee myös isyyttä ja äitiyttä, vanhemmuutta ylipäänsä. Jannen ja Saijan menneisyys on ollut rankka, mutta kumpikin haluaa antaa pojalleen vain parasta. Poika kuvailee hienosti ja tarkkanäköisesti, miten elämän pienet valinnat voivat vaikuttaa suurimpiin kokonaisuuksiin ja vaikuttaa koko elämän suuntaan. Se on tragikoominen tarina vanhemmuudesta ja ehtii pienestä sivumäärästäan huolimatta käydä läpi koko tunteiden skaalan. Poika on myös juoneltaan onnistunut. Lopun pieni yllätys (joskin hieman ennalta-arvattava) ja välillä ilmaantuvat jännityksen pilkahdukset piristävät tarinaa. Positiivinen ja mieleenpainuva lukukokemus, sekä hieno kotimainen esikoiskirja.


★★★★+


Muissa blogeissa: Lukutuulia, Tarinauttisen hämärän hetket, uppoa hetkeen, Mari A:n kirjablogi, Sinisen linnan kirjasto, Järjellä ja tunteella.