maanantai 30. heinäkuuta 2012

Maine / Daniel Kehlmann


Maine / Daniel Kehlmann

Tammen Keltainen kirjasto, 2011. 175 sivua.
Alkuteos: Ruhm, 2009.
Suomentanut: Ilona Nykyri
Kannen suunnittelu: Markko Taina
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla


Valitsin keväisellä kirjastoreissulla mukaani muutaman Keltaisen kirjaston kirjan, joista olen aiemmin lukenut kehuvia blogiarvioita. Daniel Kehlmannin Maine näytti kohtalaisen ohuelta ja aihe (tekniikan vaikutus ihmissuhteisiin etc.) kiinnostavalta. Niinpä valitsin tämän välipalakirjaksi Sinuhen vastapainoksi. Maine on kokoelma lyhyempiä kertomuksia, joissa kuitenkin tavataan osittain samoja henkilöitä ja kirjan etuliepeessä tätä kuvaillaankin romaaniksi.

Kirjan ensimmäisessä tarinassa Ebling saa vahingossa haltuunsa kuuluisan näyttelijän matkapuhelinnumeron, ja alkaa järjestellä näyttelijän elämää puheluihin vastaamalla ja tekstiviesteihin vastaten. Eblingin elämä muuttuu, kuten myös näyttelijämiehen. Toisessa kertomuksessa asioista kerrotaan näyttelijän näkökulmasta. Kuinka hän ihmettelee tuttaviensa outoa käytöstä, naisystäviensä mielialanmuutoksia ja maineensa menetystä.

Toisissa kertomuksissa tavataan niin ikään identiteettiongelmien kanssa painiskelevia henkilöitä. Tekniikka on jatkuvasti tapahtumissa läsnä ja kirjan nimikin, maine, esiintyy tavalla tai toisella kaikissa kertomuksissa. Ihmiset ihmettelevät mitä maine on, millaista on olla oma itsensä, kunnioitettu tai toisaalta henkilö, jota kukaan ei usko. Millaista on menettää maineensa tai joutua valehtelemaan tärkeille ihmisille säilyttääkseen maineensa?

Maine kuvaillaan kertomuskokoelman muotoon kirjoitetuksi romaaniksi. Minä koin tämän enemmän kertomus- tai novellikokoelmana kuin yhtenäisenä romaanina, sillä vaikka monessa kertomuksessa oli yhtäläisyyksia ja jopa samoja henkilöitä, jäi kertomukset minusta jossain määrin toisistaan irrallisiksi. Olin rehellisesti sanottuna kirjan kanssa hieman eksyksissä, vaikka useimmista tarinoista kovasti pidinkin. Kehlmann tarttuu mielenkiintoisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. Tärkeässä roolissa on nykytekniikan vaikutus ihmissuhteisiin, mutta myös kirjailijan ammatti on useissa kohdissa pinnalla.

Kirjan useat tapahtumat ovat jopa hieman epätodellisia ja absurdeja, mutta toisaalta moniin tapahtumiin ja henkilöiden ajatuksiin pystyi myös samaistumaan. Kirja on pullollaan mielenkiintosia henkilöitä ja suuri henkilömäärä onkin kirjan parhaita puolia. Pidin myös Kehlmannin oivaltavan hauskasta kirjoitustyylistä ja luettuani kirjan loppuun olin myös sitä mieltä, että Maine on yhtenäinen ja tasapainoinen kertomuskokoelma, joskaan en edelleenkään osaa sanoa tätä eheäksi romaaniksi.

★★★


Ainakin myös Hanna ja Unni ovat lukeneet tämän.

8 kommenttia:

  1. Minä olen ihan samaa mieltä tuosta, että vaikka kirjassa oli paljon absurdeja tapahtumia, henkilöihin pystyi hyvin samaistumaan. Tuntui, kuin Kehlmann olisi vienyt heidän pään sisäänsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Todella kiinnostavia henkilöitä tässä oli, ja taitavasti Kehlmann heidät kuvaili :).

      Poista
  2. Minä pidin tästä todella paljon! Nerokas kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lukisin kirjailijalta mielelläni ihan selkeän romaanin. Tämä jäi hieman sekavaksi lukukokemukseksi, vaikka kirjailija toki taitonsa jo tällä kirjalla selvitti ;).

      Poista
  3. Minulle tämä on yksi viime vuosien suurista suosikeista. Ny tpinossa odottaa saman miehen Maailman mittaajat. Se on ymmärtääkseni yhtenäinen romaani. Pian nähdään millaisen vaikutuksen tuo tekee minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman mittaajat minäkin haluaisin ehdottomasti lukea! Taidanpa odotella ensin sinun mielipidettäsi siitä :).

      Poista
  4. Mullakin tämä pääsi viime vuonna luettujen parhaisiin. ^^

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.