keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Pakenevat unet / Petri Karra


Petri Karra / Pakenevat unet

Gummerus, 2012. 286 sivua.
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Mistä minulle? lainattu ystäväiseltä


Petri Karra oli minulle ennestään tuntematon kirjailija, kun tartuin hänen tuoreeseen romaaniinsa Pakenevat unet. Minkälaisen lukukokemksen sainkaan! Pakenevat unet on aivan upea, otteessaan pitävä, koskettava ja hienosti kirjoitettu romaani.

Nasta on teini-ikäinen poika. Hän käy koulua kuten kaikki muutkin samanikäiset, mutta kotiolot eivät ole kuin kaikkien muiden. Nasta joutuu huolehtimaan pikkusiskostaan, kuusivuotiaasta Nadjasta, sillä lasten äiti Marina kärsii pahasta huumeongelmasta. Äiti on omilla reissuillaan, tulee kolistellen ja rämistellen huonokuntoisena kotiin keskellä yötä. Nasta leikkii siskon kanssa, myy varastettua tavaraa saadakseen ruokaa itselleen ja siskolle. Iltaisin Nadjan nukahdettua Nastan silityksiin Nasta pakenee arkea Pahan Valveen maailmaan. Se on kuvitteellinen Nastan luoma maailma, jossa unet pakenevat henkilöistä ja jonka sankari on nuori poika. Pientä piristystä Nastan kurjiin ja rankkoihin päiviin tuo myös naapurin Veera, poliisin tytär. Nasta on ihastunut Veeraan, mutta ei uskalla lähestyä tyttöä. Nastan ja Nadjan rankka lapsuus kokee vielä rankemman käänteen, kun sosiaalityöntekijät päättävät sijottaa lapset muualle asumaan. Marina-äiti ei pysty huolehtimaan lapsistaan ja menettää heidät. Nasta aloittaa taistelun tarkoituksenaan pelastaa itsensä ja rakkaan siskonsa sosiaaliviranomaisilta ja lastenkodilta.

Pakenevat unet tempaisi minut mukaansa alusta saakka. Kirjan tarina on rankka ja kauhea, mutta se todellakin vie mennessään. Halusin heti tietää, kuinka näille viattomille lapsille käy. Ihailin Nastaa, kuinka teini-ikäinen poika voi olla noin fiksu, noin huolehtiva, noin ajattelevainen. Säälin Nastaa ja Nadjaa, halusin halata ja lohduttaa heitä. Tunsin inhonsekaista sääliä lasten äitiä Marinaa kohtaan, inhosin sosiaalityöntekijää samalla kun ymmärsin, että hän teki työnsä aivan oikein. Ihalin ja ärsyynnyin Veeraan, ymmärsin ja uskoin Veeran äitiin. Pakenevat unet herätti minussa paljon tunteita, se kosketti ja yllätti. Henkilöt tulivat iholle ja kaikki tapahtumat oli läpimietitty ja toivat tarinalle lisää uskottavuutta ja tarkoitusta.

Karra kirjoittaa sujuvasti ja kauniisti, kieli on kuvailevaa ja teini-ikäisen ja lapsen dialogit sujuvat mielestäni mutkattomasti ja uskottavasti. Tarinassa on paljon synkkyyttä, ryövätty lapsuus, kuoleman pelkoa, menettämisen pelkoa. Suurimpana kaikesta on kuitenkin toiveikkuus ja rakkaus, ja tässä kirjassa se tulee esille aivan erityisen hienolla tavalla. Minä olen todella vaikuttunut tästä kirjasta, käännettyäni viimeisen sivun tirautin jopa pari kyyneltä, olin mykistynyt. Minä näkisin Pakenevat unet erittäin mielelläni myös Finlandiaehdokkaana...



Myös Annika on lukenut tämän kirjan.

14 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tykkäsit! Tämä todella herätti tunteita, laidasta laitaan. Toivottavasti tämä ei menee spoilaukseksi, mutta miten sie koit kirjan lopun? Mitä lapsille tapahtui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tuota loppua miettinyt ja pähkäillyt! En haluaisi täällä spoilata kirjan loppua, tai siis ajatuksiani siitä, vaikka mielelläni tuosta loppuratkaisusta jutskailisinkin...:/

      Poista
    2. No, jutskataanko s.postitse? Edelleen kaipaisin päästä kirjaa "purkamaan" :) annika.kivi@live.fi

      Poista
    3. Yritin laittaa sulle mailia mutta se tuli bumerangina takaisin?!

      Poista
    4. Joo siis Luukku-sähköpostini on tänään jostain syystä päättänyt olla toimimatta. Yritän juuri luoda uutta sähköpostiosoitetta, mutta mailaa vaikka sanna.r@hotmail.com-osoitteeseen! :)

      Poista
  2. Minä kartan syvästi huumekirjoja, mutta nyt sinä ja Annika olette myyneet tätä niin upeasti, että haluaisi ehtiä lukea. Ja että vielä Finlandiaehdokkaana...Blogistania osaa aavistaa, ketä sinne kuuluisi. Katja Ketun Kätilöä eivät ottaneet edes ehdolle, mitä on vaikea unohtaa.

    Minä en muuten ollut ennen Annikan juttua kuullutkaan kirjailijasta Petri Karra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en valitettavasti osaa aavistaa F-ehdokkaita, aiempina vuosina on mennyt hurjasti metsään...:D Mutta jos saisin valita, tämä taitaisi olla siellä...Suosittelen kyllä lukemaan tämän, vaikka huumeet ovatkin vahvasti tapahtumissa mukana.

      Poista
    2. Tämä menee ehdottomasti ehdolle :)

      Poista
  3. Onneksi tämä odottelee hyllyssä! Vaikuttaapa ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan kovasti ajatuksiasi tästä, toivottavasti tykkäät! :)

      Poista
  4. Sanna, minäkään en ollut kuullut tästä aikaisemmin mitään ja kiva kun vinkkasit! :)

    VastaaPoista
  5. En innostunut ihan noin kovasti, vaikka kirjasta pidinkin. Elokuvamaisuus yleensä vähentää minun pisteitäni siinä missä kantaaottavuus nostaa. Vähän epäselväksi vain jäi, mitä vastaan tai minkä puolesta tarkalleen siinä otettiin kantaa. Lastensuojelu saa kritiikkiä, mutta mitään vaihtoehtoakaan ei tarjota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä, vaika elokuvamainen olikin. Toki en kaikista tämäntyyppisistä innostu mutta tämä jostain syystä kolahti ;).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.