torstai 6. syyskuuta 2012

Vihkivedet / Katja Kaukonen


Vihkivedet / Katja Kaukonen

WSOY, 2012. 219 sivua.
Kannen suunnittelu: Anna Makkonen
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta


Ihastuin Katja Kaukosen Odelmassa kauniiseen kielenkäyttöön, ennemmin kuin kirjan tarinaan. Kaukosen toinen teos, Vihkivedet-niminen novellikokoelma nousi Kaukosen kirjoista minulle tärkeämmäksi.

Kaukosen teksteissä seurataan esimerkiksi nuoria lapsia ja heidän ajatuksiaan vanhempiensa teoista. Kaunis järvenranta myöhäisenä kesäiltana saa ihan uuden merkityksen Kaukosen tarinan kautta ja usvaiset kesäyöt muuttuvat entistä kauniimmiksi. Kahden ystävyksen läheinen suhde muuttuu erään teon ja sen seurauksen vuoksi ja pienen kissan edesottamuksia ja haaveita, muistojakin, seurataan yhdessä tarinassa. Nuori nainen odottaa isänsä kuolemaa ja pieni lapsi kuuntelee ja ihmettelee aikuisten saunapuheita. Vahvasti läsnä kaikissa tarinoissa on Kaukosen äärettömän kaunis kieli, sekä luonnon läheisyys.

Minä pidin Vihkivedet-kokoelman monipuolisuudesta, mutta siitäkin, että tarinat tunnelmaltaan muistuttivat toisiaan Tarinat ovat erilaisia, vaikka kirjoittaja on aivan selvästi sama. Samalla kun pidin tästä samankaltaisuudesta, huomasin välillä sekoittavani tarinat keskenään ja nyt kun lukemisesta on jo hetken aikaa en muista enää monenkaan tarinan sisältöä, vain tunnelman. Vihkivesissä on samanlainen salaperäisen maaginen tunnelma ja vivahde kuin Odelmassakin, mutta sain kuitenkin jollain tavalla paremman otteen näistä lyhyistä tarinoista.

Olen edelleen sitä mieltä, että Kaukosen parhaita puolia on kielenkäyttö. Hän kirjoittaa niin käsittämättömän kauniisti, että vain jo kielen vuoksi on ilo lukea hänen tekstejään. Toki pidin ehdottomasti myös novellien sisällöstä, niiden opetuksista ja tarinoista vaikka ne usein olivatkin melankolisia, surullisiakin.

Kokoelman kolmetoista novellia on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa suunvuoron saavat lapset, tarinat on kijoitettu lapsen näkökulmasta. Juuri nämä ensimmäisen osan novellit olivat minusta koskettavimpia ja eniten mieleenpainuvia. Toisen osan novelleissa kuvaillaan yksinäisten, erilaisten ihmisten elämää ja kolmannen osan novellit kertovat menetyksistä ja luopumisesta.

Vihkivedet on hieno, taitellinen kokonaisuus. Luonto ja etenkin vesi on vahvasti läsnä, jos ei järvenä tai jokena, vähintäänkin kylpyammeessa. Kaukosen kieli ihastuttaa jälleen kerran, ja kirjan kaunis tunnelma tarttuu lukijaan.

  

Lue myös Saran kauniin kehuva arvio tästä kirjasta.

9 kommenttia:

  1. En ole lukenut vielä Odelmaakaan, mutta uskoisin ihastuvani Kaukosen kieleen minäkin. Täytyy pitää silmät auki tämän kirjan osalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniin kielen ystäville suosittelen Kaukosen kirjoja todellakin! :)

      Poista
  2. Tämä on hieno kirja. Kaukosen novellit ovat ehjiä, kieli soljuu ja teemat kiehtovat, vakavoittavatkin. Luin tämän viime viikolla, koetan itsekin ehtiä blogata tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan arviotasi tästä. Todellakin soljuvan kauniita novelleja. :)

      Poista
  3. Voi, haluan lukea heti! Rakastuin Odelmaan täysin ja myös tämä kokoelma
    kuulostaa lupaavalta. :)

    VastaaPoista
  4. Sinä ehdit tämänkin jo lukea. Voi kunpa sais palasen sun blogienergiaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, enpä kyllä blogienergiaani kehuisi, tälläkin hetkellä on neljän kirjan arviot rästissä. Lukuenergiasta puhuisin ennemmin ;).

      Poista
  5. Sain tämän juuri kirjastosta. Samassa satsissa sain Oksasen uusimman. Ja nyt pitäisi valita kumman luen ensin... tämä kyllä kutkuttaisi kovasti!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.