sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Oman elämänsä sankari / John Irving


Oman elämänsä sankari / John Irving

Suuri suomalainen kirjakerho, 1985. 460 sivua.
Suomentanut: Kristiina Rikman
Alkuteos: The Cider House Rules, 1984.
Kannen suunnittelu: Harri Heikkilä
Mistä minulle? kirpparilöytö

Minulla on outo suhde John Irvingin kirjoihin. Olen jo aikoja sitten päättänyt, että pidän niistä. Vuosien ajan olen hamstrannut Irvingin kirjoja hyllyyni kirppareilta ja alennusmyynneistä, mutta en ole lukenut ainuttakaan näistä. Loppukesästä päätin tarttua härkää sarvista ja lukea ensimmäisen Irvingini. Olen aiemmin nähnyt The Cider House Rules-elokuvan, joten päätin aloittaa Irvingurani Oman elämänsä sankari -kirjasta johon tuo kyseinen elokuva siis pohjautuu. Kirjan lukemisessa meni todella kauan, pari kuukautta, vaikka tarina oli kiinnostava ja kieli sujuvaa. Jostain syystä nautin lukemisesta kuitenkin eniten pienissä palasissa. Luin tämän kirjan ohella monta muuta kirjaa, mutta kaipasin usein takaisin Irvingin maailmaan. Onnekseni minä ihastuin Irvingin kirjoittamaan ihan täysin, muuten katselisin hyllyni muita Irvingejä erityisen harmistuneena...

Homer Wells syntyy St. Cloud´sin orpokodissa. Hänen äitinsä jättää hänet sinne ja Homerin nimeää orpokodin hoitajatar, joka vuosittain nimeää monen monta muutakin orpolasta. Kasvaessaan Homerista tulee orpokodin johtajan, Wilbur Larchin suosikkiorpo. Homer aiotaan adoptoida moneen otteeseen, mutta lopulta kaikki perheet ovat jotenkin epäsopivia. Homer jää St. Cloud´siin ja alkaa vanhemmiten avustaa Larchia tämän hoitaessa synnytyksiä. Parikymppisenä nuorena miehenä Homer tietää kaiken naisen anatomiasta, hän tietää kuinka suorittaa synntyksen ja osaa myös suorittaa oikeaoppisen abortin. Tohtori Larch haluaisi pitää Homerin luonaan ikuisesti, ja etteerinhuuruisina hetkinään hän myöntää itselleen rakastavansa tuota poikaa.

Homer ei kuitenkaan halua jäädä St. Cloud´siin ikuisesti, ja saadessaan mahdollisuuden hän lähtee orpokodissa vierailleen nuorenparin Wallyn ja Candyn matkaan. Wally ja Candy asuvat ja työskentelevät Ocean Viewn omenatilalla, ja myös Homer otetaan tilalla innostuneesti vastaan. Wallyn sukutilalla Homer auttaa omenatarhojen hoitamisessa, siiderin valmistuksessa ja viettää vapaa-aikansa elämästä nauttien Candyn ja Wallyn kanssa. Homer on korviaan myöten rakastunut Candyyn, mutta hän rakastaa tavallaan myös Wallya, joten hän ei halua rikkoa parin suhdetta. Sitten syttyy sota, ja Wally lähtee rintamalle. Candyn ja Homerin suhde muuttuu ja sota-aika muuttaa koko kolmikon elämän. Myös Wilbur Larch kokee suuren muutoksen orpokodin elämässä, kun Homer ei enää ole paikalla. Sota-aika tavoittaa myös St.Cloud´sin ja normaali arki muuttuu.

Oman elämänsä sankari on lämminhenkinen, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tarina. Minä ihastuin Irvingin taitoon luoda kiinnostavia henkilöitä. Tämä kirja oli kiinnostavia hahmoja pullollaan! Irving kuljettaa tarinaa taitavasti, kertoo ja kuvailee pieniä yksityiskohtia, mutta juuri sopivissa määrin, jotta tarina kuitenkin etenee. Oman elämänsä sankari on upea romaani tärkeistä ja kiinnostavista aiheista: aborteista, rakkaudesta, seksuaalisuudetsa, omenoista (tärkeä aihe, ehdottomasti! ;), ystävyydestä, säännöistä ja niiden rikkomisesta, kaipuusta ja mahdollisuuksista. Tarina on uskottava ja hienosti rakennettu 1920-1940 luvun maailmaan.

Ihastuin myös Irvingin huumoriin, sekä tapaan sisällyttää yhteen tarinaan monia sivujuonia ja monen henkilön elämäntapahtumia. Tämä romaani on varmasti kaivannut paljon taustatyötä ja -tutkimusta, mutta minusta Irving on onnistunut siinä aivan tavattoman upeasti ja tarkasti! Minua harmittaa hieman vain se, että olin nähnyt kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen lukemista, sillä nyt muistin tapahtumien kulun ja tiesin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Katsoin muuten muutama viikko sitten YleTeemalta tulleen dokumenttiohjelman John Irvingistä, ja minä ihastuin herrasmieheen aivan täysin. Irving nousee jo tämän yhden luetun kirjan perusteella suureksi suosikikseni, enkä malta odottaa, että ehdin lukea mieheltä lisää kirjoja!

Ihana, ihana Irving :).



Myös Jossu, Laura ja Unni ovat lukeneet tämän kirjan.

Ps! Niin paljon kuin tästä bloggaamisesta nautinkin, minulla on jostain syystä iso kirjoitusjumi päällä. Luen kyllä kirjoja, vaikka opiskeluidenkin kanssa on tällä hetkellä kiireitä. Jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen vaan tällä hetkellä tökkii pahasti, en saa ajatuksiani luetuista kirjoista tekstiksi asti ja tuntuu, että jokainen arvio vaan on samaa jankutusta. No, ehkäpä tämä tästä, sitten kun koulukiireetkin muutaman viikon sisällä helpottavat ;). 

31 kommenttia:

  1. Minä olen pitänyt isosti kaikista lukemistani Irvingin kirjoista, tietenkin toisista vähän enemmän kuin toisista;-) Tämä kuuluu ihan kärkeen, mutta ei ohita Leski vuoden verran.

    Näin myös Oman elämänsä sankarin filmatisoinnin ja pidin siitäkin toisin kuin Leski vuoden verran elokuvasta, joka oli karmea torso.

    Luen Irvingejä kuin vettä vaan eli nopeasti, enkä jää niihin junnamaan, mutta ihana Oates joskus saa minut vivyttelemään, esim.

    Miten kiintoisa aihe tässä kirjassa onkaan! Mietin mistä Irving näitä ammentaa...;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin Leski vuoden verran-kirjan juuri pari viikkoa sitten kirpparilta. Ehkäpä luen sen Sirkuksen pojan jälkeen :).

      Minäkin mietin etenkin tuon dokkarin jälkeen, että mistäpä Irving teemansa keksii... Kiinnostavia aiheita ja todella tarkasti mies aina vaikuttaa taustatyönsä tekevän! :)

      Poista
  2. Minulla on vähän samansuuntainen Irving-suhde. Tai no, ehkä ei sittenkään. :) Enemmän se on ollut niin, että olen tiennyt, että Irvingiä pitäisi lukea ja kaiken järjen mukaan myös pitäisin hänen kirjoistaa, mutta jostakin syystä innostus hankkia ja lukea hänen teoksiaan on jäänyt laimeaksi. Vuoden aikana olen nyt kuitenkin hankkinut pari ja luvannut häntä lukea. Katja antoi minulle juuri tämän Oman elämänsä sankarin nakiksi Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteessa, joten aloitan varmasti samalla romaanilla. Saattaa tosin olla, että se jää ensi vuoden puolelle.

    Kiva kuulla, että ainakin sinä pitkän odotuksen jälkeen tykkäsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sinäkin suunnittelet tämän lukemista! Luulenpa että tykkäät :). Minullakin oli kauan tuo ajatus, että Irvingiä pitäisi ehdottomasti lukea kun niin moni häntä on hehkuttanut. Siksikin lopulta tartuin tähän, muuten olisin varmasti vain jatkanut vetkuttelua ;).

      Poista
  3. Ah, Irving <3 ja tämä kirja <3 <3 ja siitä tehty elokuva <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, minäkin olen muuten nähnyt tuon leffan, mutta en muista sitä kauhean hyvin. Ehkä sitten onneksi, kirjan lukemista ajatellen.

      Poista
    2. Joo, minä olisin mielelläni katsonut elokuvan vasta kirjan jälkeen. Vaikka leffakin on hyvä!:)

      Poista
  4. Odottelen oman Irving/Auster "projektini" alkua. Arvioisi vain nostattaa odotuksiani, vaikka ajattelin aloittaa eri kirjalla. En siis lukenut arviotasi kokonaan, ainakaan juoneen liittyviä osia. Mutta edellä tuntuu aina vaan olevan muuta, Oatesin uusin on vienyt pitkään ja ja ja... mutta joskus aloitan! Olen yksinkertaisesti päättänyt pitää Irvingin ja Austerin kirjoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan päättäneeni samoin Austerin kanssa. Onneksi en ole pettynyt kumpaankaan, toivottavasti et sinäkään :).

      Poista
  5. Minullakin tämä tulee olemaan eka Irvingini. Elokuvan olen nähnyt ja tykkäsin, riskihaasteen kautta sain kirjankin luettavaksi ja aloitan pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että aiot lukea tämän. Toivottavasti tykkäät! :)

      Poista
  6. Hienoa että Irving täytti odotuksesi! Juttusi luettuani tekisi mieli itsekin tarttua uudestaan tähän kirjaan, ensimmäisestä lukukerrasta on sentään jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Suosittelen (kaikkien muiden Irving-romaanien lisäksi!) myös Elokuvaurani-kirjaa, jossa Irving kertoo juuri tämän romaanin sovittamisesta elokuvaksi. Leffa onkin minulta vielä näkemättä, vaikka se on odottanut hyllyssä jo kauan.

    P.S. Kirja ei kuitenkaan sijoitu brittiläiselle maaseudulle vaan Yhdysvaltain itärannikolle, kuten moni muukin Irvingin teos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uudesta kirjavinkistä, tuo Elokuvaurani vaikuttaa todella kiinnostavalta :).

      Ja hehe, on tainnut mulla mennä aika hienosti sekaisin samaan aikaan luetut kirjat. Irvingin kirjahan ei tosiaan sijoitu brittiläiselle maaseudulle. Ehkä olisi kuitenkin parempi lukea yhtä kirjaa kerrallaan...Kiitos huomautuksesta! ;)

      Poista
  7. Tämä on minun elämäni paras kirja.

    Ei muuta.

    Ihanaa, että nautit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, ihanaa! Hieno elämän paras kirja sinulla :).

      Poista
  8. Kiva, että pidit ensimmäisestä Irvingistäsi! Olen lukenut melkein kaikki suomennetut Irvingin kirjat ja Oman elämänsä sankari kuuluu suosikkieni joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tämä on näin suosittu kirja! Minäkin aion nyt lukea lisää Irvingiä :).

      Poista
  9. Aah. :) Oman elämänsä sankari on mielestäni Irvingin paras romaani. Suurin suosikkini on kuitenkin Kaikki isäni hotellit, koska se oli ensimmäinen lukemani irving ja upotti minut täysin kirjailijan tuotantoon. Garpin maailma on vielä yksi suosikeistani.

    Irving on mielestäni hieman epätasainen kirjailija ja vaikka jokainen toki oman tulkintansa kirjoista, suosittelen unohtamaan ainakin Neljännen käden. Se on kiusallisen huono.

    Mutta niin... Oman elämänsä sankari on viisas, surullinen, sydämellinen, poliittinen ja kaunis romaani. Olen iloinen, että ihastuit siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sinäkin olet tykännyt tästä! Minulta löytyy Kaikki isäni hotellit, Garp ja jopa tuo Neljäs käsi kirjahyllystä joten luen varmaan joskus ne kaikki... Tuon Neljännen käden taidan ainakin aloittaa, ja katsoa mitä mieltä siitä olen ;).

      Oman elämänsä sakari on kuitenkin todella kaunis!

      Poista
    2. Minusta Neljäs käsi oli hyvä! Olen ennenkin kummastellut sen mollausta, muistaakseni tykkäsin siitä enemmän kuin esim. Sirkuksen pojasta tai Vesimiehestä (jotka nekin olivat toki hyviä). Neljännen käden lukeminen tosin sattui sellaiseen aallonpohja-aikaan, jolloin luin vain yhden kirjan vuodessa (uskokaa tai älkää!), mutta vaikea sanoa, miten se mahdollisesti vaikutti käsitykseeni kirjasta.

      Poista
    3. Jännää kuinka erilaisia mielipiteitä jopa Irvingin kirjoista on! Aion kyllä Neljättä kättä kokeilla, katsotaan sitten mitä mieltä olen ;).

      Poista
  10. Irving on hyvä. Olen lukenut kaikki Irvingin kirjat tuoreinta suomennosta lukuunottamatta. Suurimman osan olen lukenut useampaan kertaan ja ne ovat kestäneet sen hyvin. Irvingillä on kirjoissaan paljon samoja aiheita, mutta minusta on hienoa miten erilaisia kirjoja hän on saanut aikaan.

    Ystäväni Owen Meany houkutteli tulla luetuksi uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ihaillut Irvingin teemoja ja aiheita eri kirjoissa. Tuosta Teeman dokkarista ainakin sai sen kuvan, että kaikki Irvingin kirjat ovat tarkkaa tietoa, eli taustatyö on tehty hyvin tarkasti :).

      Poista
  11. Ihanaa että pidit! <3

    Minulle tämä on lukemistani Irvingin kirjoista toistaiseksi se ykkönen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! :) Minulle tämä taitaa nousta kaikkien aikoje suosikkikirjojen joukkoon. Jää nähtäväksi, onko tämä myös minun Irving-suosikkini ;).

      Poista
  12. Jos kerran sydämeni vieneen Kani nimeltä jumala -kirjan kirjoittaneen Sarah Winmanin kerronnassa on Irvingmäisiä piirteitä (kuten mm. Lumiomenan Katja vihjaisi), on minunkin ehdottomasti luettava Irvingiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun taas on ehdottomasti luettava Winmanin kirja! ;)

      Poista
  13. Oli kiva lukea tekstisi, koska mulla on Irvingin tuotanto vielä korkkaamatta ja ainakin melkein olen myös päättänyt jo etukäteen pitää. :) Yksi niistä kirjailijoista, joista en ollut tajunnut edes kiinnostua ennen bloggaajilta kuultuja suosituksia... Ensimmäinen Irvingini tulee todennäköisesti olemaan Kaikki isäni hotellit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin innostuin Irvingistä vasta blogien kautta. Toivottavasti sinäkin ihastut, sitten kun ekan Irvingisi luet :).

      Poista
  14. (Miten niin tulen ihan perässä blogipostausten kanssa?!)

    Minullakin on ollut yksi Irvingin kirja kesken jo pitkään ja välissä luen kaikkea muuta. Ei siksi, että kirja olisi huono, vaan koska se vaatii lukijalta vähän enemmän ja sopii parhaiten pieninä annoksina.

    Kiva, että tykkäsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se haittaa, kiva että kommentoit vanhempiakin juttuja ;).

      ja ihan samaa mieltä olen tuosta Irvingin lukemisesta, jostain syystä se vaatii paljon, vaikka kirjat aivan loistavia ovatkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.