sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lokki Joonatan / Richard Bach


Lokki Joonatan / Richard Bach

Gummerus, 2010. 101 sivua.
Suomentanut: Kaija Kauppi
Alkuteos: Jonathan Livingston Seagull, 1970.
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
Mistä minulle? alennusmyyntilöytö Adlibrikselta

Olen jo kauan suunnitellut lukevani Richard Bachin klassikkosadun Lokki Joonatan. Nyt bongasin tämän suloisen pienen kirjan alennusmyynneistä ja klikkasin kirjan kotiin.

Lokki Joonatan kertoo Joonatan Livingstonista, lokista joka otti oman elämänsä langat käsiinsä, koki lentämällä elämän riemun. Vapauden, itsensä toteuttamisen, onnen. Joonatan päätti oppia lentämään ihan uudella tavalla. Niinpä hän erkani muista lokeista ja ryhtyi harjoittelemaan. Hän harjoitteli lentämistä kalastusalusten yläpuolella, aurikoisella, kirkkaalla taivaalla itsekseen, lentämisestä nauttien, vapaudesta riemuiten. Joonatanin oudot harjoitukset eivät ihastuttaneet muuta lokkilaumaa, vaan muut lokit karkottivat Joonatanin ryhmästään, ja häpesivät Joonatanin outoja harjoituksia.

Joonatan lähti laumastaan ja löysi pian taivaan, jossa vanhempi lokki opetti hänelle uusia lentotaitoja. Pian Joonatan sai opettaa nuorempia lokkeja lentämään, mutta samalla lähestyi myös hetki, jolloin Joonatanin oli tarkoitus palata maahan oman laumansa luokse...

Lokki Joonatan on ihastuttava pieni tarina omapäisestä lokista. Minä pidän kovasti kirjan sanomasta, sen pienistä elämänviisauksista. Elämässä tärkeintä on oivaltaa, että oma onnesi on omissa käsissäsi. Minulla kesti kuitenkin aika kauan, ennen kuin sain kirjasta otetta. Luin tätä alussa satuna, mutta ymmärsin pian, että tässä on kyse muustakin kuin lentämisestä. Tuon oivalluksen jälkeen kirja olikin ajatuksia herättävä ja luin tätä mielelläni. Odotin ehkä samanlaista upeaa ja viisasta tarinaa kuin Pikku Prinssi, mutta siihen Lokki Joonatan ei aivan yltänyt.

Lokki Joonatanin tarina elämisen riemusta, itsensä toteuttamisesta on tärkeä ja ajatuksia herättävä, mutta jostain syystä en ihan saanut tästä otetta, eikä tämä aivan onnistunut sulattamaan sydäntäni. Voi olla, että palaan tähän kirjaan joskus, ja tarina antaa varmaan toisella lukukerralla vielä enemmän. Lukemisen arvoinen kirja kuitenkin ja plussaa kirjan mustavalkovalokuvista (joskin ihmettelin kyllä onko tarpeellista laittaa tällaiseen pieneen kirjaan kymmeniä valokuvia lokeista eri tilanteissa).

10 kommenttia:

  1. Tämä on kirja, joka paranee ajan myötä (vaikka sitä ei siis lue uudestaan), kun idean tajuaa

    VastaaPoista
  2. Tämä teki valtavan vaikutuksen minuun silloin nuorena! Tämä postaus ja Joken kommentti osaltaan voimastavat tunnetta että voisi olla pian kertausharjoitusten aika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kertaan tätä varmaan joskus...;).

      Poista
  3. Voi apua, nyt kyllä sait mut kiinnostumaan tästä niin paljon että pakko joskus lukea! Kuulostaa niin ihan sympaattiselta!

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut tämän joskus kymmenen vuotta sitten ja muistan pitäneeni kovasti. Melkein voisi lukaista tämän jossain vaiheessa uudelleen ja katsoa, miten sen koen nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudelleen lukeminen tuo varmasti lisää oivalluksia! Minäkin aion lukea tämän taas parin vuoden päästä :).

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Oi, ihanaa! Kiitos kovasti, käyn kurkkaamassa ♥.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.