lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kultahattu / F.Scott Fitzgerald


Kultahattu / F. Scott Fitzgerald

Loistopokkari, 2004. 220 sivua.
Alkuteos: The Great Gatsby, 1925.
Suomentanut: Marja Niiniluoto
1. suom.painos: 1959
Kannen suunnittelu: Camilla Pentti
Mistä minulle? kirjakauppalöytö 


F.Scott Fitzgeraldin klassikkoromaani Kultahattu oli lukupiirimme kuukauden kirja. Olen jo kauan suunnitellut lukevani tämänkin kirjan, koska jostain syystä kuvittelin tämän olevan minulle täydellinen. Ruusuiset odotukseni eivät ehkä aivan täyttyneet, olihan tämä hyvä, mutta täydellisestä jäi jotain puuttumaan.

Kirjan kertojana toimii Nick, melko tavallinen mies joka asuu rikkaan ja mahtavan herra Gatsbyn naapurissa. Eräänä iltana Gatsbyn palvelija tulee Nickin ovelle, ja kutsuu miehen Gatsbyn juhliin. Tätä ennen Nick on ainoastaan katsellut Gatsbyn juhlia omalta tontiltaan, ihastellut suurta taloa jonka ikkunoissa palaa valo, jonka pihalla kulkee juhlivia ihmisiä ja jonka portille pysähtyy mitä hienoimpia autoja.

Nick ja Gatsby ystävystyvät ja Gatsby kertoo Nickille elämästään. Gatsbyn suurin unelma on Daisy, kaunis ja rikas nainen joka nuorempana oli Gatsbylle vielä tavoittamaton. Nyt hän on kuitenkin työskennellyt koko elämänsä sitä varten, että eräänä päivänä saisi Daisyn itselleen. Gatsbyn unelma toteutuu, mutta vain hetkeksi.

Kultahattu on tunnelmaltaan kiinnostava ja mukaansatempaava. Tapahtumien osalta en kuitenkaan kokenut samanlaista mukaansatempaavuutta, vaan kirjan ensimmäiset 50 sivua olivat minulle aika tuskaa. En tajunnut yhtään, kuka toimii kertojana, ja mistä tässä on kyse. Gatsbyn astuttua mukaan kuvioihin aloin ymmärtää hieman, ja kirjan viimeiset 50 sivua olivatkin sitten jo täynnä tapahtumia. Pidin kirjan lopusta, mutta minusta asian ytimeen olisi voitu päästä jo vähän aikaisemmin.

Kultahattu on myös täynnä kiinnostavia ihmisiä. Kirjan naiset eivät ihastuttaneet minua, mutta miehet sen sijaan olivat oikein kiinnostavia persoonia. Jay Gatsby teitenkin kaikista kiinnostavin, rikas, ja salaperäinen, mutta myös kertojana toimiva Nick oli varsin kiinnostava, kuten myös Daisyn mies Tom. Oma osuutensa kirjan tapahtumissa oli toki myös huoltoaseman työntekijällä, herra Wilsonilla, joka sivuroolista huolimatta oli kiinnostava tapaus.

Pidin siis kirjan tunnelmasta, suurimmasta osasta kirjan henkilöistäkin, mutta jotain pientä tästä tosiaan jäi puuttumaan, jotta olisin täysin myyty. Uskon, että tämä kirja tulee toimimaan valkokankaalla todella hyvin, ehkä jopa paremmin kuin kirjana. Ymmärrän myös miksi kirja varmasti on herättänyt suurta huomiota ilmestyessään ensimmäisen kerran vuonna 1925. Kirjaan mahtuu rakastajia, salaisuuksia ja laittomuuksia, eikä tämä ole minusta mitenkään tavanomainen kirja.

Kultahattu oli siis ehdottmasi lukemisen arvoinen kirja, vaikka minä ehkä odotinkin ihastuvani tähän vielä enemmän. Mietimme lukupiirissä tänään mistä kirjan käännsönimi tulee. Miksi tämä ei voisi olla yksinkertaisesti esimerkiksi "Mahtava Gatsby" tai jotain sen tapaista? Toinen keskustelussa ilmennyt yksityiskohta kirjasta oli Nickin suomalainen palvelija, joka sai meidät miettimään muita ulkomaisia kirjoja joissa mainitaan Suomi tai suomalaiset. Tätä voisi joskus miettiä ja vaikka listata vähän tarkemminkin!

 ★+

8 kommenttia:

  1. Kieltämättä alku oli aika puuduttavaa luettavaa. Lopussa taas tahti oli vähän turhankin ripeä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä joo. Kaikki tapahtumat oli jotenkin koottu sinne loppuun. Olisi voinut olla tasapainoisempi kokonaisuus jos alussakin olisi ollut jotain...;).

      Poista
  2. No, eiköhän tuo suomalainen nimi, tyhmä tai ei, tule romaanin mottona olevasta runosta, joka suomennoksessa alkaa: "Siis kulje kultahatussa jos täytyy hänen tähtensä..."

    Runon "kirjoittaja" on fiktiivinen runoilija Fitzgeraldin aikaisemmasta romaanista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin Katrin tapaan on tuo runo mennyt jotenkin ihan ohi. Kiitos tarkennuksesta siis :).

      Poista
  3. Kyöstin kommentin innoittama piti ihan katsoa, että "no mikä ihmeen runo..." mutta kappas vain, sieltähän se alusta löytyy. Mennyt itsellä lukiessa näköjään ihan ohi.

    Kirjoitit tästä juuri kuten itsekin ajattelen. Hyvä kirja, mutta ei aivan täydellinen kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on mennyt minultakin ihan ohi! Selvensi kuitenkin miettimiämme asioita :).

      Poista
  4. Minulla on mennyt useampi vuosi tämän edellisestä lukemisesta. Kovasti pidin, mutta ihan olen unohtanut kirjan tapahtumat. Pitänee virkistää muistia jossain välissä - tuolla tämä edelleen on tallessa kirjahyllyn syövereissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän on aika nopealukuinen, joten minäkin voisin lukea tämän jonkun vuoden päästä uudelleen. Ehkä elokuvakin verestää muistia!:)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.