lauantai 14. syyskuuta 2013

Tähtikirkas, lumivalkea / Joel Haahtela


Tähtikirkas, lumivalkea / Joel Haahtela

Otava, 2013. 268 sivua.
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukpl

Joel Haahtela on suosikkikirjailijoitani, joten on selvää että odotin hänen uutuusromaaniaan Tähtikirkas, lumivalkea syksyn uutuuskirjoista melkeinpä eniten, Westön uutukaisen ohella. Haahtelan uusin on miehen aiempiin pienoisromaaneihin verrattuna hieman erilainen, tarinaltaan runsaampi ja sivumäärältään pidempi. Kaikki haahtelamaiset elementit joista pidän, olivat kuitenkin tässäkin kirjassa läsnä.

Mies kirjoittaa elämänsä muistiin 1880-luvun Pariisissa. Hänen muistikirjansa sisältävät koko maailman, sen ilot ja surut. Suomalainen mies on kokenut kovia kotimaassaan, ja lähtenyt Pariisiin töihin. Hän etenee urallaan kirjeenvaihtajaksi aina Berliiniin saakka, ja vie muistikirjojensa avulla lukijan samoihin maisemiin. Vuonna 2012 miehen jälkeläinen saa muistikirjat luettavakseen, ja hän huomaa, että kaikista meistä jää maailmaan jokin jälki, menneistä voi saada lohtua ja selityksiä vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Haahtela kirjoittaa, jälleen kerran, aivan mahtavasti. Kieli on niin runollisen kaunista, sujuvaa ja soljuvaa että kirjasta haluaisi alleviivata lähes jokaisen lauseen. Tarinaltaan ja juoneltaan uskaltaisin sanoa että Tähtikirkas, lumivalkea on Haahtelan kiinnostavimpia. Rakastin sitä, että eri ajassa kulkevat muistot lopussa nitoutuivat yhteen, ja että muistikirjan kirjoittajan ja lopussa muistikirjoja lukevan miehen tiet risteytyivät ja että heidän yhteytensä selvisi.

Haahtela on taitava tunnelmanluoja, ja tässäkin kirjassa hienoimpia asioita oli juuri se ainutlaatuinen, mieleenjäävä tunnelma. Tuntui kuin olisi katsonut vanhaa, kaunista elokuvaa seepianvärisenä. 1880-luvun lopun Pariisi oli jotenkin niin käsinkosketeltavan tunnelmallinen tällaiselle Pariisirakastajalle, mutta täytyy sanoa että hieman salaperäinen, kiehtova Berliinikin ihastutti kovasti, puhumattakaan päähenkilön ikimuistoisesta laivamatkasta Aasiaan.

Haahtelaa aiemmin lukeneet ovat tottuneet hienoiseen salaperäisyyteen . Se on yksi asia, josta pidin tässäkin. Se, että kaikkea ei heti kerrota ja paljasteta lukijalle tuo kirjaan lisää kiinnostavuutta ja mukaansatempaavuutta. Tässä kirjassa esimerkiksi muistikirjan kirjoittajan traagisia kokemuksia kotimaastaan ei täräytetä lukijan kasvoille heti, vaan ne selviää pikkuhiljaa, muistot aukeaa solmu kerrallaan. Toinen haahtelamainen tuntomerkki on perhoset - niitäkin oli tässä kirjassa puolivälin jälkeen varsin runsaasti. Ihana yksityiskohta sekin!

Kokonaisuutena Tähtikirkas, lumivalkea on kaunis, joskin hieman melankolinen, haikeatunnelmainen romaani. Se piti otteessaan ja sai lukiessa helposti vaipumaan sellaiseen erityisen nautinnolliseen tunteeseen. Kirja on rakenteeltaan kiinnostava ja miljööt eri kaupunkineen tunnelmallisia. Ajankuvaus on realistisen tuntuinen, ja päähenkilön kokemukset, hänen elämäntarinansa ja hänen muistonsa ovat surullisenkauniita, koskettavia. Muistikirjaan kirjoitetut lauseet vievät lukijan uskottavasti miehen pään sisään, hänen ajatuksiinsa ja muistoihinsa. Sairaus, suru ja kaipaus huokuu miehen kirjoittamista sanoista.

Hieno, mieleenpainuva kirja!

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa kertakaikkisen hyvältä. Ostin kirjan muutama viikko sitten ja säästelen vielä hieman. Olen varma, että tulen pitämään kirjasta ja haluan säästää johonkin tärkeään tai sopivaan hetkeen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihana kirja, uskon että sinäkin pidät! Hienoja hetkiä Haahtelan parissa ♥.

      Poista
  2. Oi, tämä pitää lukea ! Minä tykästyin Haahtelaan tuossa alkuvuonna ja tämä kuulosti ihan minun kirjaltani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät! Hieno kirja, ja Haahtela on hieno kirjailija :).

      Poista
  3. Aha, nyt arviosi olikin täällä. Totta, miehen päähän tässä pääsi hyvin luontevasti. Ja itse haluaisin mennä sinne Berliiniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Ollankin luettu paljon samoja kirjoja viime aikoina ;).

      Poista
  4. Huh! Olen vähän jännittänyt tätä uutta Haahtelaa - jotenkin lempikirjailijoiden uutuuksia pelkää, mitä jos ne ei olekaan hyviä - mutta ihanaa, sinäkin tykkäsit ja muutkin ovat tainneet tykätä. Ehkä siis uskallun tämän pariin.

    (Haahtela on muuten siitä hauska juttu, että ennen blogimaailmaa en tiennyt ketään muuta kuin itseni ja äitini, jotka olisivat edes lukeneet häntä. Me äidin kanssa tykättiin ihan hirveästi, ja blogimaailma oli hämmentävä paikka kun täällä kaikki muutkin ovat rakastuneet! Vähän siis kuin tulisi kotiin joka kerta kun joku kirjoittaa Haahtelasta ja hänen lauseistaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa uskaltaa, hieno kirja!

      Minäkin hamstrasin Haahtelan kirjoja ennen blogiaikaa hyllyyni, ja olin jostain syystä ihan varma että tykkään. Niinhän siinä kävikin, ja sitten huomasin yllättäen että Haahtelafaneja on aika monta muutakin täällä blogimaailmassa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.