lauantai 26. huhtikuuta 2014

Neljäntienristeys / Tommi Kinnunen


Neljäntienristeys / Tommi Kinnunen

WSOY, 2014. 334 sivua.
Kannen suunnittelu: Martti Ruokonen
Mistä minulle? pyytämätön arvostelukpl kustantajalta


Tommi Kinnusen Neljäntienristeys on varmasti yksi alkuvuoden puhutuimmista kirjoista. En itse aikonut lukea tätä, koska se oli jostain syystä mennyt minulta ihan ohi kevään uutuuskatalogeja selatessani. WSOY yllätti minut kuitenkin lähettämällä arvostelukappaleen, ja kehuvien arvioiden jälkeen päätinkin lukea tämän. Onneksi luin! Kaikki kehut ja hehkutukset ovat kyllä täysin ansaitut. Kinnusen romaani on upea!

Kirjassa suunvuoron saa kolme henkilöä. Alussa kertojana toimii Maria, nuori pitäjänkätilö joka herättää ympäristössään epäilystä. Hän hoitaa kuitenkin vaikeatkin synnytykset kunnialla, ja saa lopulta toivomaansa arvostusta muilta. Mutta Maria kaipaa itse kuitenkin jotakin, ja hän jää ikään kuin kaipuunsa vangiksi. Marian Lahja-tytär vuorostaan tahtoo elämäänsä kaiken sen, minkä Maria-äiti hylkäsi. Myöhemmin oman tarinansa saa kertoa myös Lahjan Onni-mies, joka kokee sodan mutta selviää. Mutta hänkään ei ole täysin onnellinen, vaan etsii lyhyitä, kiihkeitä onnenhetkiä kaupungista. Vuosikymmenten jälkeen Kaarina sisustaa kotiaan, Onni-appensa rakentamaa taloa. Anoppi ei ole samoilla aaltopituuksilla Kaarinan kanssa, ja menneisyyden salaisuudet raottuvat vanhan talon uumenissa.

Niin... Neljäntienristeys on niin hieno kirja, että siitä on vaikea sanoa mitään järkevää. Aloitin lukemisen varovasti. Miten tämä voi olla niin erikoinen? Mutta heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien kirja kirja vei minut mukanaan. Kieli oli tavattoman kaunista ja sujuvaa. Lukeminen vain vei mennessään, eteni kuin itsestään.

Henkilöt olivat kiinnostavia, heidän tarinoihinsa halusi tutustua. Henkilöt olivat myös niin huolella kuvaillut, että kaikki tulivat läheisiksi ja inhimillisiksi. Ihan kuin olisin tuntenut Marian, Lahjan ja Kaarinan, vahvan naiskolmikon sekä myös melankolisen ja hieman salaperäisen Onnin - joka oli yksi romaanin kiinnostavimpia henkilöitä.

Sota-aiheiset kirjat kiinnostavat minua, ja tässäkin kirjassa sota-aika oli läsnä. Ajankuvaus on hienoa ja realistisen tuntuista, vaikka en itse todellakaan ole mikään historian asiantuntija. Mutta kaikki yksityiskohdat tuntuivat uskottavilta, ja siltä, kuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet. Myös entisajan Suomen realistinen kuvaus loi kirjaan hienon tunnelman. Eri henkilöiden kokemukset ja tarinat täydensivät toisiaan, ja tekivät kokonaisuudesta ehjän ja upean, kirjan kansiliepeitä myöden. Minulla ei ole tästä kirjasta mitään huonoa sanottavaa. Täydellinen kirja luettavaksi, kun kärsii lukujumista, tai on muuten vain upeaa lukukokemusta vailla.

Neljäntienristeys on yksi upeimpia kirjoja, joita olen pitkään aikaan lukenut. Ehkä tämä on yksi kokonaisuudeltaan hienoimpia, kotimaisia esikoisromaaneja joita olen ikinä lukenut! Viimeksi muistan ihastuneeni tällä tavalla Aki Ollikaisen Nälkävuoteen, joka oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-ehdokkaanakin. Ihmettelen, ellei Kinnusen romaanista tule vähintään yhtä hehkutettua ja palkittua tänä syksynä eri palkintojenjaoissa.

16 kommenttia:

  1. Upea tämä kirja kyllä on! Ei minulla yltänyt ihan täydelliseksi, mutta hyvin lähelle sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en keksinyt valittamista, niin taisi se täydellinen olla ;).

      Poista
  2. Sanna, minulle tämä oli yhtä täydellinen kuin sinulla. Se jokin Kinnusen tyylissä otti heti tiukkaan syliotteeseen. Minunkaan ei pitänyt tätä lukea, mutta kun se tuli tilaamatta ja luin yhden sivun ja sitten toisen, olin mennyttä naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uppouduin tähän täysin, ihan alusta asti! Ja enhän minäkään aikonut...Ihmettelin vaan mistä kirjasta kaikki kohisee ;). Onneksi se tupsahti yllärinä postiluukusta.

      Poista
  3. Voi, kaikki ovat tätä niin kehuneet, pitää kai itsekin jossain välissä... Sopisi myös hyvin tämän vuoden henkilökohtaiseen lukuhaasteeseeni lukea enemmän kotimaista kirjallisuutta.

    VastaaPoista
  4. Sanna, samoja ajatuksia, ja Ollikainen tuli mieleen mullekin. Niin valmis esikoiskirjaksi, ettei tosikaan. Onneksi luit!

    VastaaPoista
  5. Hieno lukukokemus, suosittelen. Yllättävän hyviä naishenkilöitä ja Onni olisi ollut oman kirjan arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi! Onnin tarinaa olisikin kiinnostavaa lukea, vaikka kokonaisen kirjankin verran :).

      Poista
  6. Minäkin pidin tästä hurjasti! Ihan varmasti vuoden parhaimpia lukemiani kotimaisia ja eiköhän kirja erinäisillä palkintolistoilla tule olemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, taitaa ainakin olla korkealla Blogistanian suosikkilistoilla ;).

      Poista
  7. Nämä ajatuksesi on helppo allekirjoittaa. Kirja on hehkutuksensa ansainnut. Tässä kirjassa kaikki oli kohdallaan.

    VastaaPoista
  8. Paljon samoja ajatuksia heräsi minullakin ja on tosiaan ihme ellei tämä ole edes ehdolla kun Finlandiaehdokkaat julkaistaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit, hieno kirja! Ja todellakin, mahtavia kotimaisia saa kyllä sitten kesän ja syksyn aikana ilmestyä, ellei tämä ole ehdolla ;).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.