Oma taivas

Oma taivas (The Lovely Bones, 2002) / Alice Sebold. WSOY 2010 (1.painos 2003). 408 sivua

Lukupiirimme tapasi ensimmäisen kerran tammikuussa ja silloin valitsimme ekaksi piirikirjaksi Alice Seboldin Oma taivas -romaanin. Oma taivas on sekoitus satua, dekkaria ja selviytymistarinaa. 14-vuotias Susie Salmon murhataan kotinsa lähellä joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1973. Susie menee taivaaseen josta hän vuosien ajan seuraa, miten hänen läheistensä elämä jatkuu maa päällä.

Salmonin perheen elämä muuttuu kertaheitolla joulukuisena päivänä vuonna 1973 kun kaupungin poliisi Len Fenerman tulee heidän ovelleen Susien tupsupipo kädessään. Hän kertoo pipon löytyneen suuren verilätäkön läheltä, Susien ruumista ei ole löytynyt mutta veri ja pipo on vahvoja todisteita - Susie on murhattu. Susie seuraa taivaastaan kuinka hänen perheenjäsenensä, äiti, isä, pikkusisaret Lindsey ja Buckley ja paikalle saapuva äidinäiti Lynn yrittävät selviytyä Susien kuolemasta.

Taivas on kaikille kuolleille erilainen, omanlaisensa. Susie tapaa taivaassaan lopulta kuolleen isoisänsä sekä koiransa Holidayn. Susien taivaassa on puutarhoja, huvimaja ja kilttejä ihmisiä. Susien taivaassa kömpelöt naiset työntävät kuulaa ja heittävät keihästä ja talot ovat samanväriset kuin maan päällä. Perheensä lisäksi Susie seuraa taivaastaan murhaajansa elämää. Lukijalle selviää jo aikaisessa vaiheessa kuka Susien murhaaja on ja taivaastaan Susie seuraa isänsä arvailuja murhaajan henkilöllisyydesta ja poliisin yrityksiä selvittää murhaaja.

 "He työskentelivät yhdessä lumihiutaleiden putoillessa, melekin leijaillessa maahan. ja isän työskennellessä hänen vereensä tulvi adrenaliinia. Hän selvitti mielessään mitä tiesi. Oliko kukaan kysynyt tältä mieheltä, missä hän oli katoamispäivänäni ollut? Oliko joku nähnyt tämän miehen maissipellolla? Isä tiesi että naapureita oli kuulusteltu. Poliisit olivat kulkeneet järjestelmällisesti ovelta ovelle."

Taivaastaan Susie tarkkailee myös kuinka hänen ensirakkautensa Ray yrittää selviytyä hänen kuolemastaan ja sitä, kun Raysta ja Ruthista, joka oli viimeinen ihminen maan päällä johon Susie koski lentäessään taivaaseen, tulee läheisiä toisilleen. Kuinka he keskustelevat Susiesta, kaipaavat häntä mutta jatkavat tietenkin elämäänsä.

Taivaastaan Susie näkee oman perheensä kamppailun. Susien äiti lähtee lopulta suruaan pakoon, ensin toisen miehen kainaloon, sitten viinitilalle. Kotiin jää masentunut isä joka ei ole selvityä tyttärensä kuolemasta. Hän istuu työhuoneessaan, tuijottaa tuolia jossa Susie usein istui. Susien sisko Lindsay rakastuu Samueliin, jonka tuki ja turva vaikuttaa selvästi positiivisella tavalla tytön suruprosessia. Susien vanhaan huoneeseen on asettunut lasten äidinäiti Lynn. Hän tuo perheeseen taas arjen rutiineja vaikka ei ennen ole ollutkaan mikään perheenäiti. Salmonin perheen kuopus, Buckley, on sisarensa kuoleman aikoihin vasta nuori poika eikä ymmärtänyt aivan kaikkea. Buckley kyselee ja ihmettelee mihin sisko on lähtenyt, hänestä tulee isänsä suosikkilapsi, seuraa isäänsä kaikkialle.

Vuodet Susien kuolemasta kuluvat ja perhe alkaa toipumaan alkusokista. Oikeastaan kaikki muut paitsi perheen isä jatkaa elämäänsä, isällä on yhä vaikeuksia työstää suruaan. Susie kaipaa perhettään, tuntee haikeutta nähdessään ystäviensä valmistuvan koulussa ja sisarensa viettäessä romanttisia hetkiä ensirakkautensa kanssa. Hänenhän kuuluisi kokea samat asiat!

Oma taivas on kaunis mutta surullinen tarina. Se luo kauniin kuvan taivaasta joten minä koin romaanin myös lohtua tuovana. Susien ja hänen perheensä kaipausta oli surullista seurata mutta samalla kirjan mielenkiintoisinta antia oli minun mielestäni seurata, kuinka eri henkilöt työstivät suruaan, mitä he tekivät surulleen ja millä tavalla yrittivät jatkaa elämäänsä.

"(...) Lumi oli täyttänyt isäni paidan rypyt ja asettunut juovaksi vyön päälle. Tunsin kipeää kaipausta. Käsitin etten koskaan enää säntäisi ulos hankeen Holidayn kanssa, en koskaan työntäisi Lindseytä kelkassa, en koskaan vastoin parempaa tietoani opettaisi pikkuveljelleni, kuinka lumi puristetaan kämmenissä palloksi. Seisoin yksinäni heleänvärisessä terälehtimeressä. Maan päällä putoili pehemitä viattomia lumihiutaleita kuin sinne laskeutuisi verho."

Samalla inhosin mutta kunnioitin Susien äidin päätöstä jättää perheensä. Minusta oli kauhea temppu jättää muu perhe ilman selitystä, mutta äiti oli juuri se, joka teki surulleen jotain konkreettista. Isä taas vaikutti masentuneelta, hän ei työstänyt suruaan oikeastaan millään tavalla eikä siitäkään seurannut mitään hyvää.

Alice Seboldin kieli on kauniin kuvailevaa ja monessa kohdassa ihastelin tapahtumien kuvailuja kauan. Yllä oleva tekstilainaus on yksi suosikkikuvailuistani. Kielen lisäksi romaanissa parasta oli kuinka paljon tunteita se minussa herätti. Surua Susien kohtalosta, vihaa murhaajaa kohtaan, onnea kun huomasi, että perhe ehkä selviää. Onnea tunsin myös Susien puolesta hänen kuvaillessaan taivastaan. Minä siis pidin kirjasta kovasti, tarina oli kaikessa surullisuudessaan kaunis ja perheen selviytymistä oli mielenkiintoista seurata Susien näkökulmasta. Minä myös tykkäsin kirjan aiheesta joka on aivan erilainen kuin missään kirjassa jonka olen aiemmin lukenut. Todella miellyttävä, tunteita herättävä ja rikas lukukokemus, suosittelen lämpimästi!:)

Kirjalle tähtiä ****+.

 Tänä vuonna minulla on käynnissä "Lue kirja ja katso elokuva"-haaste ja kun luin että Oma taivaasta on tehty myös leffa, päädyin katsomaan senkin. Nyt seuraa siis lyhyt mielipiteeni elokuvasta.

Peter Jacksonin ohjaama elokuva Oma taivas (Lovely Bones) sai Suomen ensi-iltansa tammikuussa 2010. Minä olen kuullut elokuvasta tähän saakka eniten negatiivista palautetta mutta oli kiva kuitenkin katsoa se, ja hieman vertailla kirjaan. Elokuva oli minun mielestäni huomattavsti kirjaa huonompi. Paikoin leffassa oli kauniita kohtia, etenkin Susien taivaasta. Juonesta oli kuitenkin jätetty aika isojakin osia pois joka taas hieman kummastutti. Jotenkin en myöskään tykännyt Susieta näytelleestä tytöstä, minun päässäni Susie oli aivan erilainen. Leffan Susie ei täsmännyt ollenkaan minun Susieen...

Paikoin kaunis elokuva, mutta kirjaa huomattavasti huonompi. Olisi ihan kiva tietää, olisiko kirja-elokuva parien elokuva minusta parempi jos katsoisin sen ensin ja lukisin kirjan vasta sitten - mutta silloinhan kirjan lukemisesta jäisi niin paljon pois, kun juonen tietää jo etukäteen...

Elokuvalle tähtiä ***

 --------------------

Pyydän anteeksi ylipitkää kirjoitusta ja toivon että joku jaksoi lukea loppuun saakka;) Ihanaa viikonloppua kaikille, palailen viimeistään sunnuntaina Haudankaivajan tyttären kanssa!