sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Haudankaivajan tytär

Haudankaivajan tytär ( The Gravedigger´s Daughter, 2007) / Joyce Carol Oates. Otavan kirjasto, 2009. 678 sivua.

Olen lukenut niin positiivisia kokemuksia Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tyttärestä eri blogeista (esim. täältä, täältä ja täältä) että päätin nyt viimein tarttua siihen, pienen pakon edessä. Kävi nimittäin niin, että lainasin kirjan jo kesällä kirjastostamme kun se oli palautettuja -hyllyssä, mutta en saanut sitä luetuksi kun vasta nyt kun olen uusinut lainani jo viisi kertaa, joka on maksimi... Eli kirja on pakko palauttaa huomenna kirjastoon ja sopivasti sainkin sen luetuksi eilen illalla. Minä en kyllä missään vaiheessa tuntenut, että luen tätä "pakolla", jos aikarajaa ei olisi ollut olisin ehkä nauttinut kirjasta hieman hitaammin. Mutta hyvä se oli näinkin...

Haudankaivajan tytär kertoo Rebecca Schwartin elämäntarinan. Kirjan alussa Rebecca on Niles Tignorin nuori vaimo ja myös nuori äiti, pieni Niley poika odottaa naapurissa hoidossa kun Rebecca kävelee työpaikaltaan tehtaasta kohti kotia. Rebeccaa seuraa panamahattuinen mies, joka naisen saavuttaessaan kysyy onko tämä Hazel Jones. Rebecca ei ole Hazel, ainakaan vielä. Kirjassa tulee takaumia, seuraavaksi lukija saa tietää Rebeccan lapsuudesta, kuinka hän syntyi laivalla juuri sillä hetkellä kun hänen saksalainen perheensä saapui Amerikkaan. Kuinka Rebecca selvisi elämästään väkivaltaisen haudankaivajan, Jacob Schwartin, tyttärenä ja kuinka hänestä kasvoi nuori nainen joka päätyi naimisiin itseään huomattavasti vanhemman, liikemies Niles Tignorin kanssa. Rebeccan elämään mahtui suuria tragedioita mutta hän pääsi naimisiin ja oli hetken onnellinenkin. Kunnes...

Rebeccan ja Nilesin avioliitto on rankka. On paljon mustasukkaisuutta, väkivaltaa ja salaisuuksia. Rebeccan silmät on vuorotellen mustana, hänen vartalonsa on kipeä Nilesin kovakouraisen käytöksen jäljiltä. Lohtua ja jaksamista Rebeccan elämään tuo vain pieni Niley-poika jolle äiti, mami, on maailman tärkein. Rebecca ja Niley asuvat väkivaltaisen Tignorin luona kunnes Rebecca saa tarpeekseen. Hän ottaa pojan ja miehensä auton ja karkaa.

Kohta Rebecca ja Niley ovatkin jo Hazel Jones ja tämän pianoa hienosti soittava poikansa Zacharias Jones. Zachille hankitaan uusi syntymätodistus koska edellinen "tuhoutui tulipalossa". Hazel ja Zach löytävät uuden kodin, uusi ihmisiä elämäänsä ja pikkuhiljaa kaikki asettuu uomiinsa. Sisimmissään sekä Hazelia että Zachia kalvaa pelko, aina kun kadulla kävele mies joka edes muistuttaa Tignoria, he säikähtävät. Jos hän löytää heidät, he ovat mennyttä.

Haudankaivajan tytär on rankka ja koskettava nuoren naisen selviytymistarina. Rebecca/Hazelin elämässä on tapahtunut paljon kauheita asioita mutta tavallaan hän selviää. Hän selviää itsensä ja rakkaan poikansa vuoksi, hän osoittaa naisen vahvuuden ja lähtee väkivaltaisten miesten luota. Vaikka lapsuuden tragedia pyörii mielessä, hän jättää senkin taakseen. Nainen on vahva ja rohkea, hänen matkaansa on ilo seurata vaikka Rebeccaan kohdistuvat nyrkiniskut satuttavat lukijaakin.

Joyce Carol Oatesin kirjoitustapa ja kerronta on aivan upeaa. Olen nyt lukenut kaksi hänen kirjaansa (tämän ja Kosto: rakkaustarina) ja voin kyllä nostaa hänet jo suosikkikirjailijoideni listalle. Haudankaivajan tytär kosketti minua, Rebecca/Hazel jäi joka lukukerran jälkeen mieleen pyörimään ja se on minulle hyvän kirjan merkki!

Tähtiä *****-

Tuo miinus tulee ihan vaan siitä, että kirja olisi minusta voinut olla ihan vähän lyhyempi. Kirjan keskivaiheen jälkeen tuli muutama kohta jossa ajattelin, että tarina saisi mennä jo eteenpäin. Mutta kyseessä on vain pienenpieni miinus;)

13 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida ihan arviosi ulkopuolista asiaa. Missä voi kirjaston lainan uusia viisi kertaa!!?? Meillä Helsingissä maximi on kolme ja sitä ehdin jo tänä aamuna harmitella. :D

    VastaaPoista
  2. Hanna, Lohjalla voi uusia lainan sen viisi kertaa;) en tiedä kuinka asia on muualla, esim. opiskelukaupunkini (Turku) kirjastosta en vielä ole lainannut;)

    VastaaPoista
  3. Hitto vieköön ei saisi lukea näitä arvosteluja! Kun olen vakaasti luvannut, että luen nyt nuo lainaukseni pois ja keskityn sitten taas kirjahyllyyn. Mutta kun! Tämä menee taas jo sinne pakkolainata-listalle. :/

    (Sanna, Turussa lainojen max. uusimiskerta on myös sen kolme.)

    VastaaPoista
  4. Myös täällä Pohjois-Karjalassa voi uusia lainat viisi kertaa. Ehkä tämä on joku pienten paikkakuntien juttu. :)

    Olen lukenut Joyce Carol Oatesilta tähän mennessä samat kirjat kuin sinäkin ja kyllä kirjailija niiden perusteella nousi minunkin suosikkeihini, sen verran upeaa tekstiä hän kirjoittaa. Ja tarinat ovat koskettavia.

    VastaaPoista
  5. Sanna, tämä kirja on minun mielestäni niin kovaa sarjaa, että oli viime vuoden kirjoista toiseksi paras yli sadan luetun kirjan joukosta.

    Oates on nyt löytänyt valtavasti uusia lukijoita blogipalautteiden perusteella - eikä suotta.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitit tästä niin elävästi, että kirjan tunnelmat palautuivat mieleeni. Voimakas kirja ja Leenan tavoin minullakin yksi parhaista, joita viime vuonna luin. Tämä kirja teki minusta Oates-fanin. Olen lukenut häneltä vain tämän ja Kosto: rakkaustarinan, mutta Blondi ja Putous ovat lukulistallani.

    Kiitos linkityksestä ♥

    VastaaPoista
  7. Hieno arvio upeasta kirjasta! Kiitos! Minullakin se palautti viime kesän helteisen lukuhetken vahvasti mieleen. Kirjan pituus arvelutti minua aluksi ja alkumetreillä mietin, lähteekö tarina vetämään. Lähtihän se, ja todella hurjasti lähtikin! Unohdin täysin, että kanniskelen järkälettä mukanani...

    VastaaPoista
  8. Minulla tämä ihanuus odottaa yöpöydällä! Saa nähdä, milloin ennätän tarttua urakkaan. Ihanalta vaikuttaa!

    VastaaPoista
  9. Oatesia on niiin paljon kehuttu blogeissa, että pakkohan se on tarttua johonkin hänen teokseensa jossain vaiheessa! Onneksi kirjaston sivuilta tsekatessani hänen kirjoissaan ei ole ollenkaan jonoja (lainassa tosin ovat lähes kaikki kappaleet), joten saan joskus Oatesia napattua mukaani.

    Täällä Oulussakin kirjan voi uusia viisi kertaa, joten ei taida päteä paikkakunnan koko :--) Vaikkakin Turku, Helsinki ja pk-seutu ovatkin suurempia paikkoja kuin Oulu.

    VastaaPoista
  10. Tämä kirja pitääkin muistaa ensi kerralla kirjastossa käydessä...
    Täällä Porissa saa uusia lainan 8 kertaa !

    VastaaPoista
  11. Riina, kannattaa lukea jossain vaiheessa;) minäkin lupasin lukea kirjastopinon pois ja sitten taas keskittyä omaan hyllyyn mutta se on aika vaikea homma….;D

    Kuutar, ehkäpä! Hyvä että voi uusi viisi kertaa, muuten olisin pulassa;D

    Leena Lumi, hienoa että monet (myös minä) on lähiaikoina löytänyt Oatesin. Hieno kirjailija!:)

    lumiomena, Blondi ja Putous nousevat nyt minunkin lukulistalleni. Kiitos kauniista sanoistasi:)

    Valkoinen kirahvi, kiitos <3 Minäkin mietin alussa, jaksanko lukea niin paksun kirjan mutta tarina vei mennessään ihan alusta saakka;)

    Joana, ihana on! Sinulla on hieno lukukokemus edessäsi. On kiva kuulla mielipiteesi sitten kirjan luettuasi!:)

    Lauren, kyllä kannattaa! Näköjään kirjastoilla on hieman erilaiset systeemit tuon uusimisen kanssa, mistäköhän sitten johtuukaan…;)

    Hanna, oi, 8 kertaa! Se on jo paljon;)

    VastaaPoista
  12. Oates on ollut kauan myös minun lukulistallani. Äskeiseltä ulkomaanmatkalta ostin englanniksi hänen uusimman romaaninsa A Fair Maiden, joten luen sen varmaan ensimmäiseksi (en tosin tiedä milloin). Erityisesti Blondi ja Kosto kiinnostavat myös.

    VastaaPoista
  13. Karoliina, minuakin kiinnostaa Blondi mutta sinun ostamastasi kirjasta en olekaan ennen kuullut. Odottelen mielipidettäsi siitä;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.