Veljen vaimo

Veljen vaimo / Henna Helmi Heinonen. Arktinen Banaani, 2011. 337 sivua.

 Veljen vaimo on Henna Helmi Heinosen esikoisromaani. Heinonen kirjoittaa blogia Minusta tulee kirjailija, jota olen seurannut innolla. Innolla odotin myös Veljen vaimon lukemista ja kun näin, että blogilliset saavat ilmaisen arvostelukappaleen romaanista pyysin tietenkin sellaisen;) Kiitos Henna Helmi ja Arktinen Banaani!

Veljen vaimo kertoo ihmissuhteista, miehistä ja naisista. Kuusikon perheeseen kuuluu äiti Tuulikki (Tuikku) ja aikuiset pojat Antti, Santtu ja Kristian eli Kride. Tuikun suuri rakkaus, poikien isä Ahto on kuollut vuosia sitten yllättäen. Kride on kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen ikävuoden välissä, hän asuu Tuikku-äitinsä kanssa Kilpiteillä,  talossa numero kahdeksan. Lähettyvillä asuu myös Antti sekä Santtu pitkäaikaisen tyttöystävänsä Heidin kanssa. Heidi on arkkitehti ja hän ja Santtu ovat juuri viimeistelemässä Heidin suunnittelemaa, Santun rakentamaa taloa. Kuusikon perheenjäsenet ovat läheisiä vaikkakin hyvin erilaisia. Kuopus Kristian tekee mielummin kaikkea muuta kuin opiskelee. Hän käy silloin tällöin baarissa töissä mutta on useammin baarissa ihan muista syistä. Mies nukkuu päivät ja valvoo yöt. Antti, nuorena taitava jalkapalloilija, tällä hetkellä taksinkuljettaja, on pojista vanhin, isoveli josta pikkuveljet silloin tällöin hakevat tukea. Antti on vakava mutta enimmäkseen viisas ja järkevä. Keskimmäinen veli, Santtu on poliisi. Hän on kouluajoista lähtien ollut yhdessä Heidin kanssa jota on kosinut useasti, mutta Heidi on aina keksinyt syyn kieltäytyä. Heidi haluaa naimisiin vasta opiskelujen jälkeen, sitten kun Heidi on saanut työpaikan ja lopulta sitten kun talo on valmis. Tuikku on surullinen perheen pää. Hän suree yhä kuollutta miestään, kaipaa yhteistä arkea ja yhteisiä hetkiä. Hän ei toisaalta ymmärrä nuorimman poikansa elämäntapaa mutta ei keksi mitä asialle voisi tehdä.

Kuusikon perhe saa uuden jäsenen kun Kride yllättäen ilmoittaa menneensä naimisiin ulkomaanmatkalla. Marja muuttaa Kriden ja Tuikun luokse ja solmii nopeasti lujan suhteen miehensä äitiin, Tuikkuun. Marja tulee rikkinäisestä perheestä, hänen äitinsä on masentunut ja Marjan isä puukotettu kuoliaaksi vuosia aiemmin. Marja kaipaa perhettä, tukea ja turvaa, ja pian hän huomaa kuinka hyvin viihtyy uudessa perheessään. Kun Marja ja Kristian pikkuhiljaa etääntyvät toisistaan Marjaa kauhistuttaa ajatus, että Kristianin mukana menettäisi koko perheensä.

Enempää en taida kirjan tapahtumista kertoa, jotta en pilaa muiden lukukokemusta. Veljen vaimo on aika raskas kirja, hyvin erilainen kuin olin odottanut. Odotin jostain syystä "aivot narikalle - hömppäkirjallisuutta" mutta Veljen vaimo ei todellakaan ole sellainen kirja. Heinosen esikoinen kertoo hienolla tavalla ihmissuhteista, naisista ja miehistä, eri persoonallisuuksista ja perheen tärkeydestä. Henkilöhahmot olivat minun mielestäni erittäin kiinnostavia, jostain syystä ihastuin erityisesti Anttiin vaikka en kaikista hänen tekemisistään pitänytkään. Heidi taas välillä ärsytti ja Santtu säälitti. Kristian äkkipikaisuus ja laiskottelu suututti mutta samalla miestä kävi sääliksi. Marjalle huomasin toivovani vain hyvää ja Tuikku oli alakuloisuudessaan herttainen ja lämmin henkilö. Henna Helmi Heinonen on mielestäni onnistunut kuvaamaan romaanin henkilöt todella hyvin, harvassa kirjassa minä huomaan samaistuvani johonkin jokaisessa henkilössä.

Heinonen osaa myös kirjoittaa -kieli oli sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Luin kirjan neljässä illassa enkä olisi malttanut lopettaa kesken.

"Tuikku katseli peilistä naista, jolla oli hänen äitinsä kasvot. Nenä kaartui ylväästi kuin kotkannokka, suussa oli pyöreitä piirteitä, joita kehystivät rinnakkaiset juonteet. Päälaella hauraan näköiset harmaat haituvat olivat vihdoin kaatanett punapigmentin vallan, jota vastaan Tuulikki oli kolmikymppisenä turhaan taistellut vetyperoksidilla. Silmissä arkinen, ainiaan kiukkuinen tuijotus, jota ei saanut pois yrittämälläkään. Sellainen hänen äitinsä oli ollut, vanha ja örtyisä nainen. Tuikku hymyili peilissä näkyvälle hahmolle, mutta hymy oli ontto. Teennäinen. Tuikku lopetti. Miksi hän valehteli itselleen, yksin täällä omassa kammarissaan."

Veljen vaimo oli siis todella miellyttävä lukukokemus. Koskettava, surullinen mutta paikoin myös onnellinen. Yksi asia joka jäi hieman ihmetyttämään on kirjan kansikuva. Kansi on mielestäni todella kaunis ja osin ymmärrän kansikuvan tarkoituksen, mutta toisaalta kuitenkin paikoin rankkaan ja surulliseen tarinaan olisin odottanut erilaista kantta. Kannen kesäisyys ja iloisuus hämäsi minua;)

Minä odotan jo innolla Heinosen toista romaania joka kirjailijan blogitekstien mukaan on jo työn alla;) Suosittelen Veljen vaimoa lämpimästi kaikille!

Pisteitä ****