 |
| Lord of the Flies / William Golding, 1954. Educational Edition, 1996. ~240 sivua. |
Reilireissun jälkeen mainitsin, että löysin italialaisen hostellin kirjanvaihtohyllystä englanninkielisen klassikon jonka nappasin mukaani. Kyseessä oli William Goldingin Lord of the Flies, eli Kärpästen herra, lapsellisen näköisenä Educational Editionina. Luin kirjan muutamassa päivässä, yhdessä yöjunassa ja huilitunteina hostellin liian pehmeässä sängyssä. Lukukokemustani teki ehdottomasti paremmaksi se seikka, että tiesin että samaa kirjaa oli aiemmin lukenut esimerkiksi ranskalainen Laura junamatkalla ja kreikkalainen mies lentomatkalla Ateenasta Roomaan. Minä jätin oman merkkini kirjaan ja jätin sen seuraavan matkalaisen löydettäväksi Berliini-Kööpenhamina junaan.
Kärpästen herra on varmasti monille tuttu klassikko. Se kertoo poikaporukasta jonka lentokone ammutaan alas ja kone putoaa saarelle keskelle merta. Onnettomuudesta selviää joukko nuoria poikia, vanhimmat ovat ehkä noin 13 vuotiaita, nuoremmat alle kymmenen. Pojat päättävät valita johtajan porukalleen, jotta he saisivat päätöksiä aikaiseksi ja tekisivät kaikkensa selviytyäkseen. Johtajaksi valitaan yksimielisesti Ralph, jonka ensimmäinen päätös on selvittää, onko kyseessä asumaton saari. Paikka vahvistuu saareksi ja eläimiä lukuun ottamatta hyvinkin asumattomaksi ja seuraavaksi Ralph päättääkin, että porukan tärkein tehtävä on pitää tulta yllä jotta mahdolliset laivat näkisivät savun ja täten heillä olisi edes jonkinmoinen mahdollisuus pelastua.
Poikaporukan yhteiselo alkaa varsin mallikkaasti, tuli pysyy yllä ja Ralph on yhteispäätöksellä johtaja. Pian kuitenkin alkaa erimielisyydet. Ralph on toki hyväntahtoinen, mutta ollakseen suosittu muiden silmissä hän kiusaa Piggyä joka on porukasta epävarmin. Piggyllä on huono näkö, astma ja ylipainoa mutta hän on porukasta kuitenkin aikuismaisin ja ajatuksissaan rationaalisin. Ralphin lisäksi porukassa on myös toinen synnynnäinen johtaja, Jack. Jack on jo lyhyen ajan kuluessa sitä mieltä, että hänen kuuluisi olla johtaja ja erimielisyydet ovat syntyneet. Ralph ja Jack ottavat useasti yhteen, ja pian poikaporukka jakautuu kahtia, Ralphin ja Jackin heimoiksi. Kun aika saarella kuluu, alkaa eristäytyneisyydestä nousta traagisia ja hurjiakin piirteitä esiin ja yhteiselo ei enää ole ruusuilla tanssimista. Pian pojat alkavat epäillä, että saarella asuu jonkinlainen peto ja se saa nuoret pojat tekemään karmivia asioita.
Kärpästen herra osoittaa, kuinka ihmismieli alkaa järkkyä äärimmissä olosuhteissa ja kuinka ihmiset voivat muuttua eläimellisimmiksi ollessaan eristyksissä muista. Minusta kirja oli ennen kaikkea kiehtova, välillä toki ahdistavakin. Mielestäni ihmisten toiminta ryhmissä, tässä tapauksessa pakotetussa ryhmässä eikä itse valitussa, on psykologisesti hyvin kiehtovaa joten kirja herätti paljon ajatuksia. Poikien eri persoonallisuuksia oli myös kiva hieman pysähtyä miettimään. Kuinka erilaisia esimerkiksi Ralph ja Jack olivat, vaikka kumpikin niin kovasti halusi johtaa. Entä sitten rationaalinen ressukka Piggy, tai nuoremmat pojat? Tässäkin, kuten eilen kirjoittamassani Jelinekin Pianonsoittajassa, olisi paljon materiaalia kunnon psykologiselle analyysille;)
***
Kärpästen herra kuuluu Klassikkohaasteeseeni, johon olen lukenut nyt (vasta) kaksi klassikkoa. Täytyypä pistää töpinäksi;)
Tämä on kirja, johon minä en päässyt sisälle, mutta tyttäreni minunkin puolestani.
VastaaPoista(Laita minulle osoitteesi sähköpsotilleni;-)
Hei
VastaaPoistaÄskettäin tästä kirjasta kommentoinkin yhteen blogiin. Ihmisen pahuuden kuvausta osuvimmillaan, mutta epämiellyttävän kirjasta tekee, kun kyseessä on lapset. On helpompaa lukea aikuisten pahuudesta...
Aivan ihanaa että vieläkin joku käyttää tuollaisia kirjanvaihto-paikkoja! Varsinkin jos jättää jäljen itsestään :)
VastaaPoistaMonta kertaa olen tämänkin kirjan kannen (mustan) nähnyt kirjastossa ja joskus jopa katsellut tarkemmin mutta eipä ole tullut luetuksi.
Leena, lähetin juuri sähköpostia;) kiva että tyttäresi pääsi sisälle tähän, minä mietin luinko tämän liian vanhana kun moni kavereistani on joutunut lukemaan sen jo koulussa, mutta uskon että se olisi ollut liian pelottava kouluikäiselle minulle;)
VastaaPoistaSara, ihan totta. lasten pahuudesta on vaikea lukea, mutta kirja ei varmaankaan olisi ollut samanlainen jos pahoina olisivat olleet aikuiset. Tai ainakin kovin erilainen kirja kuin mitä se nyt on.
Kirjahiiri, minusta saisi olla enemmän tuollaisia kirjanvaihtohyllyjä -ne on niin kivoja! :)
Hauska tapa löytää ja lukea kirja! Tämä on yksi suosikkiklassikoistani, ja olen iloinen, että sinäkin löysit siitä mielenkiintoista sisältöä. :)
VastaaPoistaKirjanvaihtohyllyt on kyllä loistava idea. Olen itsekin tehnyt muutaman kerran hyviä löytöjä kirjaston vaihtohyllystä. :)
VastaaPoistaMie jouduin lukemaan tämän lukiossa ja en pitänyt kirjasta silloin yhtään. Tämä onkin jäänyt mieleen negatiivisena lukukokemuksena. En tiedä olisinko toista mieltä nyt.
Karoliina, eikö vain? Sellaisia hyllyjä saisi olla useampia muuallakin;)
VastaaPoistaKuutar, kirjanvaihtohyllyjä saisi olla enemmänkin;) Luulen, että tämä kirja on jakanut hieman mielipiteitä, osa tykännyt, osa taas ei:)