Pianonsoittaja

Pianonsoittaja (Die Klavierspielerin, 1983) / Elfriede Jelinek. Otavan kirjasto, 2005. 330 sivua.

Nobelvoittaja Elfriede Jelinekin romaani Pianonsoittaja olisi varsin loistava kirja analysoitavaksi oikein kunnolla. Eipä ihme, että se sisältyykin yhteen psykologiankursseistamme...

Erika Kohut on nelikymppinen pianonsoitonopettaja joka asuu Wienissä äitinsä kanssa. Hänen äitinsä on voimakastahtoinen ja yrittää tehdä tyttärestään maailmanluokan huippupianistia. Erika kuitenkin tyytyy opettamaan pianonsoittoa lahjakkaille nuorille. Bachia, Mozartia, Schubertia. Erika on enää entinen huippulupaus joka on täysin äitinsä vallassa. Äiti määrää miten Erika pukeutuu, mitä hän tekee ja minne menee. Erika ei saa vapaa-aikanaan käydä missään, äiti vahtii häntä jatkuvasti, ettei tytär vaan missään tapauksessa tutustuisi johonkin mieheen ja jättäisi äitiparkansa yksin.

Erika onnistuu saamaan muutaman tunnin vapaata viikossa kun hän onnistuu huijaamaan äitiään, ja silloin hän käy kaupungin strippiklubeissa, katsomassa pornoelokuvia ja vahtaamassa puiston lemmiskelijöitä. Kotona hän viiltää itseään, nauttii kun veri virtaa hänen kämmenestään eikä pelkää kipua. Erika on tottunut kipuun. Jos hän ei tottele, äiti saattaa lyödä, antaa korvapuustin ja muistutuksen -täällä hän määrää, Erika on äidin pikkutyttö jonka tulee totella mukisematta.

Walter Klemmer on yksi Erikan tähtioppilaista ja nuoressa miehessä Erika näkee elämänsä viimeisen tilaisuuden niin kutsuttuun onneen -tai vain muunlaiseen elämään. Klemmer on enemmän tai vähemmän salaa rakastunut opettajaansa, tuohon hiirulaiseen joka on äitinsä armoilla ja pukeutuu korkeavyötäröisiin, pitkähelmaisiin hameisiin ja harmaisiin poolopuseroihin. Klemmer kuitenkin luulee näkevänsä kaiken harmauden alle ja näkee siellä rakastamansa naisen, naisen jonka täytyisi saada osoittaa naisellisuutensa jollekin, avata itsensä tavalla, jota hän ei ennen ole kokenut. Erikan ja Klemmerin suhde muuttuu traagiseksi, mutta Klemmer on yhä Erikan ainut pakotie.

Pianonsoittaja on karmiva ja raaka romaani pakkomielteestä, masokismista, yksinäisyydestä ja traagisesta rakkauden etsimisestä. Kirja on rankka, sitä ei lue hetkessä. Lukiessa minulla oli jatkuvasti hieman ahdistunut olo. Joku kuitenkin sai minut jatkamaan kirjaa yhä uudestaan ja uudestaan, pienissä osissa, välillä rauhoittuen ja jotain positiivisempaa lukien. Hilpeää kesälukemista Pianonsoittaja ei missään tapauksessa ole, harmaan syyspäivänkin se tekee entistä synkemmäksi. Jelinek on ehdottomasti taitava kirjoittaja ja kertoja, ja synkän kirjallisuuden ystäville tämä kirja on varmasti hyvä valinta. Minut se jätti hieman ahdistuneeksi, mutta jostain syystä haluan silti nähdä kirjaan pohjautuvan elokuvan, Pianonopettaja. Juuri elokuva kuuluukin yhteen ensi vuoden opiskelukursseistani, tarkoituksena on analysoida elokuvan henkilöitä psykiatrisesta näkökulmasta mikä varmasti tulee olemaan mielenkiintoista ja antoisaa.

***+

Pianonsoittajan on lukenut myös ainakin Valkoinen kirahvi.

Huomenna tulossa viimeinen reilikirja, tämän luin jo kotiinpaluun jälkeen parvekkeen auringonpaisteessa. Ihan kohta ollaan siis ajan tasalla täälläkin;) Huomenna tulossa tietysti myös arvonnan voittajat, vielä on siis muutama tunti osallistumisaikaa jäljellä!