maanantai 13. helmikuuta 2012

Blad ur höstens arkiv / Bo Carpelan

Blad ur höstens arkiv / Bo Carpelan

Schildts, 2011. 204 sivua.
Kannen suunnittelu: Anders Carpelan
Mistä minulle? Kirjastosta lainaamalla

 Voi että! Jos minulla olisi tapana alleviivata kauniita lauseita ja tekstinpätkiä lukemistani kirjoista, Bo Carpelanin Blad ur höstens arkiv ( suom. Lehtiä syksyn arkistosta) olisi kauttaaltaan alleviivattu. Jokaisella sivulla, lähes jokaisella rivillä oli niin kauniita kuvia ja ajatuksia, että huokailin ihastuneena jatkuvasti.

Blad ur höstens arkiv sisältää kauniita, lyhyehköjä tekstinpätkiä eläkkeelle jääneen tilastotieteilijä Tomas Skarfeltin kynästä. Hän saapuu kesämökille Uddaan, jossa hän kirjoittelee muistokirjaansa, hän kirjoittaa itsensä muistiin. Kirjoittamisen ohella Skarfelt käy tervehtimässä 94 vuotiasta äitiään hoitokodissa ja miettii maailman menoa naapurissa asuvan viisivuotiaan Slanten-pojan kanssa. Skarfelt muistelee menneisyyttään, miettii elämää ja kuolemaa syksyn maisemissa ja tunnelmissa, ja seuraa elämän kehittymistä syksyn vaihtuessa alkutalveen.

Carpelanin kieli on aivan uskomatonta. Tämä kirja ei ole juoneltaan erikoinen, mutta kielellisesti tämä antaa lukijalle aivan tavattomasti. Tämä kirja ottaa ensinnäkin esille kaiken sen, jota syksyssä rakastan. Kirjan lukemisen jälkeen rakastan tuota vuodenaikaa, jos mahdollista, vielä entistä enemmän. Carpelan luo kielenkäytöllään tavattoman kauniin tunnelman koko kirjaan. Kirja on samalla kaunis, mutta myös haikea. Lukiessani minulle tuli yhtäaikaa rauhallinen, mutta myös surullinen olo, ja aloin kaipaamaan syksyä ihan mielettömästi.

Carpelan yhdistelee kirjassa paljon vaikeitakin aiheita. Elämää ja kuolemaa, kasvamista ja vanhenemista. Kielellään hän luo mitä upeimpia kielikuvia, tomaattien leikkaamisen yhdistäminen vanhenemisen merkkeihin ei ehkä ole odotettua, mutta toimivaa. Koko kirja on kaunis. Minä halusin lukea tämän alkuperäiskielellä ruotsiksi, koska silloin en menetä mitään, mitä Carpelan on oikeasti kirjoittanut. Olen iloinen että luin tämän ruotsiksi, vaikka kirja kokonaisuutena on suomenkielisenä minusta kauniimpi. Suomenkielisen version kansi kun on aivan upea! Tämä on myös kirja, jonka haluan ehdottomasti omaan hyllyyni, jotta voin palata tähän milloin vain.

Minun sanani eivät riitä kuvailemaan tämän kirjan kauneutta, joten suosittelen lukemaan tämän itse. Kirjasta on kirjoitettu myös monessa muussa blogissa, esimerkiksi Katjalla, Marialla, Ilsellä, Joanalla ja Anna Elinalla


★★★★★


Lukuhaaste: Underbara finlandssvenskor vid papper

11 kommenttia:

  1. Suomenkielisen version kansi on tosiaankin mitä ihanin. En ole lukenut Carpelanilta vielä mitään, tämä kiinnostaa kyllä ehdottomasti eniten!

    VastaaPoista
  2. Vau, sinä luit tämän ruotsiksi! Olen jokseenkin samaa mieltä kaikesta, mitä sanot kielestä jne.

    Suomennoksen kansi on kieltämättä _kauniimpi_, mutta on tuo alkuperäinenkin hieno, jotenkin retro :).

    VastaaPoista
  3. Tämä on kyllä hieno kirja. Uskaltaisinko sanoa, että hienoin kaikista vuonna 2011 julkaistuista kirjoista? Uskallan. :)

    Olisi ihanaa osata ruotsia niin hyvin, että voisi lukea Carpelania alkukielellä. Itä-Suomessa kasvaanena ja aikuistuneena kouluruotsi ei hyvistä arvosanoista huolimatta harmillisesti riitä. Onneksi suomennoskin on huikea.

    Minua hymyilyttää tuo sinun pohdintasi siitä, että jos alleviivaisit kirjoja, olisi Lehtiä syksyn arkistosta täynnä alleviivauksia - minä nimittäin taittelin kirjan miltei kaikki oman kappaleeni sivut koirankorville. :)

    VastaaPoista
  4. Tämähän oli mulle viime vuoden kirjahelmi, tosin suomeksi luettuna. Pidin kirjasta todella paljon. Pitää ehdottomasti jossain vaiheessa lukea ruotsiksi. Minäkin olen sitä mieltä, että suomenkieliset laitoksen kansi on kauniimpi, mutta ruotsinkielisenkin ihan tyylikäs.

    VastaaPoista
  5. Ihana arviointi! Mutta hei, mikä toi kansi on? :D Järkky..
    Syksy on munkin lempivuodenaika :)

    VastaaPoista
  6. Maria, kyllä tämä ruotsiversion kansikin on retroudessaan ihan ok, mutta ei samalla tavalla kaunis kuin se suomenkielisen;) Joskus on kiva lukea toisellakin äidinkielellä:)

    Katja, koska haluaisin alleviivata koko kirjan minun on pakkoa hankkia se omaan hyllyyn;) Todellakin kaunis kirja!

    Anna Elina, sinun arviosi menikin minulla ohi linkitettävää etsiessäni! Kiitos että mainitsit siis tuosta:) Todellakin lumoava, kaunis kirja ja todella mieleenpainuva:)

    Anni, voi kiitos:) ei toi kansi musta niiin paha ole, kivan retro, mutta ei tietenkään suomenkielisen version veroinen;)

    VastaaPoista
  7. Voi että, voi että. Minulla on tämä lainassa, ja mietin malttaisinko odottaa tämän kanssa syksyyn, jolloin se ehkä "kuuluisi" lukea, vai uskallanko avata kirjan suurine odotuksineni jo aiemmin. Kaikki tätä niin ylistävät.

    Suomenkielisen version kansi on tosiaan todella kaunis, mutta toisaalta on sääli, ettei Carpelanin suomenkielisiin kirjoihin ole kelvannut hänen poikansa tekemät, minusta kuitenkin hienot, kannet. :/

    VastaaPoista
  8. Karoliina, lue vaan nyt jo! No ei, tämä olisi kyllä täydellinen syksyksi. Eli jos maltat odottaa, odottele syksyyn;)

    Minusta ruotsinkielisen version kansi on ihan hieno, mutta kun vertailee siihen upeaan suomenkielisen version kanteen se jää kakkoseksi. Mutta minustakin olisi hienoa, jos Carpelanin kirjoihin kelpaisivat nämä pojan tekemät kyllä..

    VastaaPoista
  9. Ai sinä olet kaksikielinen, Sanna! No ilmankos :).

    Enpä tiennyt ennen Karoliinan kommenttia, että Anders Carpelan on tehnyt tuon kannen. No, nyt arvostan sitä entistä enemmän ja komppaan Karoliinaa.

    VastaaPoista
  10. Maria, joo, kyllä, kaksikielisiä ollaan;) Minustakin olisi hienoa, mikäli Anders Carpelanin kansikuvat komistaisivat Bo Carpelanin kirjoja, kaikilla kielillä:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.