Kätilö / Katja Kettu
WSOY, 2011. 344 sivua.
Kannen suunnittelu: Marjaana Virta
Mistä minulle? lainattu Tuulialta
Katja Ketun paljon kehuttu romaani Kätilö nousi lukulistalleni kirjan voittaessa Blogistanian Finlandian. En ollut muuten suunnitellut lukevani tätä kirjaa, koska jostain syystä uskoin, ettei se ole minun kirjani...
Eletään vuotta 1944 ja Villisilmäksi ja Vikasilmäksi kutsuttu 36-vuotias vanhapiika toimii suloisen Lispet Näkkälän kätilönä tämän synnyttäessä karvaisen poikalapsen, äpärän, kläpin. Vielä poikkipurettu napanuora suunpielestään roikkuen Villisilmä kohtaa miehen, jonka kaltaista ei ole ennen nähnyt. Mies on saksansuomalainen SS-upseeri ja valokuvaaja Johann "Johannes" Angelhurst. Johannes kohtaa Villisilmän katseella, jonkalaista yksikään mies ei ole aiemmin tähän naiseen luonut. Villisilmä haluaa tämän miehen, keinolla millä hyvänsä. Johanneksella olisi paljon ottajia, naiset haluavat hänen kuvattavakseen ja haastateltavaksi - mieluiten kukkaseppele hiuksillaan.
Johanneksen komennus vie hänet työtehtäviin Titovkan vankileirille ja suhteillaan ja pienellä kiristyksellä myös Villisilmä pääsee samalle leirille sairaanhoitajaksi. Hänestä tulee Fräulein Schwester, saksalaisten kehuma hoitaja. Titovkaan saapuu pian myös Lispet Näkkälä, joka niin ikään on iskenyt silmänsä Johannekseen. Paljon kysymyksiä nousee pintaan. Mikä kaikki on sodassa sallittua, mikä rakkaudessa? Johanneksen ja Villisilmän välillä on kuin riippuvuus, kiima ja rakkaus, hajujen ja eritteiden, sodan kauheuden keskellä.
Kätilön vahvuuksia on ehdottomasti sen kieli. Vaikka pääosin pidin kirjan kielestä, se tuotti paikoin minulle myös vaikeuksia. Kätilö oli aika hidas ja raskas luettava ja kieli paikoin erittäin ronskia ja karua. Muutamassa kohdassa minua alkoi hieman yököttää kaikki eritteet ja lemut ja ruumiinosat joita kirjassa kuvailtiin, ja myös muutamat tapahtumat hirvittivät ja ällöttivät. Kettu on kuitenkin ehdottoman taitava kielenkäyttäjä ja Kätilön maisemat ovat upeat. Karu suomalainen maisema näkyy silmissäni edelleen. Myös sekoitus Lapin murretta ja tätä "rivompaa ja rumempaa" yleiskieltä oli hienoa, murretta olisi minusta voinut olla enemmänkin!
Kätilö ei ole positiivinen tai toiveikas kirja. Tunnelmaltaan tämä on harmaa ja epätoivoinen, Villisilmän kautta lukija ehkä välillä kokee toivon pilkahduksen naisen kiemurrellessa rakkaudessaan ja miehen kaipuussaan. Kätilössä tulee esille paljon sodan kauheuksia, etenkin vankileirin sekä Operaatio Navetan tapahtumat hirvittivät minua. Kauniimpia pilkahduksiakin kirjassa toki on. Kun Johannes kapuaa mökin katolle katsomaan tähtitaivasta hän rauhoittuu, kun nainen tuntee miehen vahvat käsivarret ympärillään hän on turvassa. Pieniä pilkahduksia julmuuden keskellä.
Minä en ihastunut tai tykästynyt Kätilöön aivan niin paljon kuin moni muu, mutta ehdottoman mieleenpainuva ja vaikuttava kirja tämä kuitenkin on. Luen mielelläni tulevaisuudessa lisääkin Kettua.
★★★+
Kätilöä on luettu blogeissa niin runsaasti, että jätän tällä kertaa laiskuudessani muut arviot linkittämättä ;).
Ps! Auttakaa minua valitsemaan pääsiäislomakirja tuossa sivupalkissa!:)
Aika samoja fiiliksiä sinulla kirjasta kuin minullakin. Ja kielestä olen samaa mieltä, että se tuntui paikoitellen jo ihan raskaalta lukea.
VastaaPoistaIhan samaa mieltä siis tuosta kielestä :) Minä luen usein nopeasti 300-sivuuisen kirjan, mutta tämä oli raskas ja aika vaikeakin lukea.
PoistaMinä koin Katrinh tavoin Kätilön kielen melko raskaana. Se on makuuni liian runollista ja kuvailevaa, mikä ainakin omalta osaltani vaikeutti kirjaan keskittymistä. En täysin haltioitunut kirjasta minäkään, mutta sen vahvuudet voittavat mielestäni sen heikkoudet.
VastaaPoistaMinäkin olen kielestä ihan samaa mieltä. Kieli on samalla taitavaa, mutta minulle liian raskasta ja runoilevaa. Uskon, että tämä kirja jää mieleeni pitkäksi aikaa, mutta en kuitenkaan täysin ihastunut.
PoistaMinä taas olen sataprosenttisen vaikuttunut! Et halua/jaksa enää kuunnella perustelujani;-)
VastaaPoistaMieheni lukee nyt Kätilöä...Shriveristä olemme samaa mieltä, mutta ans kattoo, miten menee nyt. Toisaalta hän luki Tuurin ja Ikitien ja kun hän kertoi siitä, tiesin, että en ikinä lue niin järkyttävää kirjaa.
Lue pääsiäislomalla Kirottu Istanbul ja Paluu Rivertoniin. Paluu Rivertoniin balsamoisi sielusi Kätilön jäljiltä ja Kirottu Istanbul täyttäisi sinut oudolla energialla.
♥
Hihh, luin perustelusi blogistasi aiemmin ja ymmärrän hyvin, että monet ovat tähän kirjaan ihastuneet. Ihan en itse päässyt sinne.
PoistaHuomasin juuri, että Paluu Rivertoniin -kirjan laina-aikani umpeutuu tämän kuukauden aikana, joten ainakin se on pakko lukea pääsiäisenä. luulen, että tykkään siitä! :)
Oi, lue Riverton ja nauti! Minusta se on juuri pitkien juhlapyhien kirja.
PoistaNäin teen, Leena! :)
PoistaMinulla Kätilö odottaa edelleen hyllyssä. Ei ole oikein sopivaa hetkeä vielä tullut kirjan aloittamiselle. Vähän helpottaa, että tulee näitä ei niin ihastuneitakin arvioita tasaamaan aloituskynnystä.
VastaaPoistaMinullakin oli aikamoiset odotukset kun kirjaa on kehuttu niin paljon ;). Itsekin odotin vähän aikaa, ennen kuin tämän luin. Odottelen mielipidettäsi tästä!:)
PoistaEn ihastunut enkä vihastunut, mutta ihan kelpo kirjanen. Paljolti samoilla linjoilla siis. :)
VastaaPoistaSamaa mieltä olen ;). Kelpo kirjanen!
PoistaMinä taas vaikutuin Kätilöstä kovasti. Sen lukeminen alkuvuodesta oli hurja mutta samalla hieno kokemus. :)
VastaaPoistaYmmärrän kyllä hyvin että tämä jakaa mielipiteitä. Tuskin Kätilö on jättänyt ketään kylmäksi! Hyvin perustelet arviossasi miksi pidit ja miksi et kuitenkaan ihastunut täysin. :)
Kiitos Sara :). Minäkin ymmärrän hyvin, että niin moni on tästä kirjasta niin vaikuttunut ;). Kylmäksihän Kätilö ei jätä, olen siinä samaa mieltä kanssasi!
Poista