Tuore maa / Jhumpa Lahiri

Tuore maa / Jhumpa Lahiri

Keltainen pokkari, 2012. 434 sivua.

1. suom.kiel.painos, 2008.

Suomentaja: Kersti Juva

Alkuteos: Unaccustomed Earth, 2008

Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Entinen novelli-inhoaja täällä juu. Mueenuddinin novellien jälkeen lukupinossa olikin Jhumpa LahirinTuore maa novellikokoelma. Pidin tästäkin kovasti, oikeastaan vielä enemmän kuin Hunajasta ja tomusta, mutta nyt on kyllä novelleja luettu riittämiin lähiaikoina, joten seuraavaksi jotain ihan muuta.

Tuore maa koostuu yhteensä kahdeksasta novellista. Ensimmäisessä osassa näitä on viisi ja toisen osan kolme novellia kertovat kahdesta samasta päähenkilöstä, Hemasta ja Kaushikista, ja toimii oikeastaan itsenäisenä, pidempänä tarinana. Ensimmäisen osan novelleista suosikkini oli Vaihtoehtoinen majoitus. Novelli kertoo avioparista, Meganista ja Amitista, jotka ovat matkustaneet Amitin tuttavan  häihin. He majoittuvat hienossa hotellissa, mutta paras majoitus löytyykin lopulta aivan muualta, Amitille menneisyydestä tutusta pienestä huoneesta. Amitin menneisyys ja nykyinen perhe-elämä ovat muutenkin matkan aikana pääosassa, mies haikailee naista menneisyydestä ja miettii samalla elämäänsä Meganin kanssa. Kirjan toisen osan kaikki kolme novellia kertoivat Hemasta ja Kaushikista. Heitä seurataan nuoruudesta aina keski-ikään saakka. Pidin todella paljon näiden kahden henkilön elämän seuraamisesta, ja pidin ratkaisusta, joka lopulta johdatti nämä kaksi vuosien jälkeen taas yhteen.

Lahiri kertoo tarinoita maailmalta. Hän kuljettaa lukijansa Yhdysvaltoihin, Roomaan ja Thaimaahan. Jokaisen tarinan päähenkilö on bengalilaistaustainen, Yhdysvaltoihin Intiasta muuttanut henkilö tai perhe. Tarinat seuraavat kulttuurien törmäyksiä, sitä, kuinka bengalilaistaustaiset perheet asettuvat Yhdysvaltoihin ja kuinka elämä korkeiden rakennusten keskellä eroaa syntymämaasta. Lahiri kokoaa tarinansa arjen pienistä tapahtumista, mutta korostaa myös tunteiden tärkeyttä ja sydämen päätöksiä. Hänen luomansa henkilöhahmot, usein toisen polven siirtolaiset, ovat kiinnostavia, herkkiä ja rohkeita. He tekevät kaikkensa tottuakseen uuteen arkeen, he kamppailevat sopeutuakseen uuteen maailmaan, uusiin ihmisiin, uuteen elämäänsä.

Lahirin kieli on sujuvaa ja nopealukuista, kerronta vahvaa ja mukaansatempaavaa. Kirjan kaikki kahdeksan tarinaa olivat vahvoja, itsenäisestikin toimivia. Kirjan nimikkonovelli, ensimmäinen, oli vähiten mieleen jäävä, mutta sekään ei ollut huono. Vaikka olen vierastanut novelleja, tässä tarinoiden lyhyys ei haitannut. Parillakymmenellä sivulla ehtii kertoa paljon, kun sen osaa. Ja Lahiri totisesti osaa! Näissä tarinoissa ei ollut mitään liian vähän, eikä toki mitään liikaakaan. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea Lahirilta myös romaanin, joten Kaima nousi heti lukulistalleni.

Jhumpa Lahiri oli todella positiivinen uusi kirjailijatuttavuus ja suosittelen Lahirin novelleja kaikille! Tässä taas yksi suoritus satasen listalleni.


★★★★+

Myös ainakin Katja, anni.M ja Ina ovat lukeneet Lahiria. 


ps! Valokuvassa kevään ensimmäinen parvekelounas alkuviikosta. Kevät♥.

ps2! Hiljenen viikonlopuksi, vaikka voisin kirjoittaa paljon esim. eilen näkemästäni Poikani Kevin-elokuvasta. Saan kuitenkin rakkaan ystävän vierailulle koko viikonlopuksi, joten palailen ensi viikolla. Ihanaa viikonloppua!