perjantai 27. huhtikuuta 2012

Tuore maa / Jhumpa Lahiri


Tuore maa / Jhumpa Lahiri

Keltainen pokkari, 2012. 434 sivua.
1. suom.kiel.painos, 2008.
Suomentaja: Kersti Juva
Alkuteos: Unaccustomed Earth, 2008
Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla


Entinen novelli-inhoaja täällä juu. Mueenuddinin novellien jälkeen lukupinossa olikin Jhumpa LahirinTuore maa novellikokoelma. Pidin tästäkin kovasti, oikeastaan vielä enemmän kuin Hunajasta ja tomusta, mutta nyt on kyllä novelleja luettu riittämiin lähiaikoina, joten seuraavaksi jotain ihan muuta.

Tuore maa koostuu yhteensä kahdeksasta novellista. Ensimmäisessä osassa näitä on viisi ja toisen osan kolme novellia kertovat kahdesta samasta päähenkilöstä, Hemasta ja Kaushikista, ja toimii oikeastaan itsenäisenä, pidempänä tarinana. Ensimmäisen osan novelleista suosikkini oli Vaihtoehtoinen majoitus. Novelli kertoo avioparista, Meganista ja Amitista, jotka ovat matkustaneet Amitin tuttavan  häihin. He majoittuvat hienossa hotellissa, mutta paras majoitus löytyykin lopulta aivan muualta, Amitille menneisyydestä tutusta pienestä huoneesta. Amitin menneisyys ja nykyinen perhe-elämä ovat muutenkin matkan aikana pääosassa, mies haikailee naista menneisyydestä ja miettii samalla elämäänsä Meganin kanssa. Kirjan toisen osan kaikki kolme novellia kertoivat Hemasta ja Kaushikista. Heitä seurataan nuoruudesta aina keski-ikään saakka. Pidin todella paljon näiden kahden henkilön elämän seuraamisesta, ja pidin ratkaisusta, joka lopulta johdatti nämä kaksi vuosien jälkeen taas yhteen.

Lahiri kertoo tarinoita maailmalta. Hän kuljettaa lukijansa Yhdysvaltoihin, Roomaan ja Thaimaahan. Jokaisen tarinan päähenkilö on bengalilaistaustainen, Yhdysvaltoihin Intiasta muuttanut henkilö tai perhe. Tarinat seuraavat kulttuurien törmäyksiä, sitä, kuinka bengalilaistaustaiset perheet asettuvat Yhdysvaltoihin ja kuinka elämä korkeiden rakennusten keskellä eroaa syntymämaasta. Lahiri kokoaa tarinansa arjen pienistä tapahtumista, mutta korostaa myös tunteiden tärkeyttä ja sydämen päätöksiä. Hänen luomansa henkilöhahmot, usein toisen polven siirtolaiset, ovat kiinnostavia, herkkiä ja rohkeita. He tekevät kaikkensa tottuakseen uuteen arkeen, he kamppailevat sopeutuakseen uuteen maailmaan, uusiin ihmisiin, uuteen elämäänsä.

Lahirin kieli on sujuvaa ja nopealukuista, kerronta vahvaa ja mukaansatempaavaa. Kirjan kaikki kahdeksan tarinaa olivat vahvoja, itsenäisestikin toimivia. Kirjan nimikkonovelli, ensimmäinen, oli vähiten mieleen jäävä, mutta sekään ei ollut huono. Vaikka olen vierastanut novelleja, tässä tarinoiden lyhyys ei haitannut. Parillakymmenellä sivulla ehtii kertoa paljon, kun sen osaa. Ja Lahiri totisesti osaa! Näissä tarinoissa ei ollut mitään liian vähän, eikä toki mitään liikaakaan. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea Lahirilta myös romaanin, joten Kaima nousi heti lukulistalleni.

Jhumpa Lahiri oli todella positiivinen uusi kirjailijatuttavuus ja suosittelen Lahirin novelleja kaikille! Tässä taas yksi suoritus satasen listalleni.


★★★★+

Myös ainakin Katja, anni.M ja Ina ovat lukeneet Lahiria. 


ps! Valokuvassa kevään ensimmäinen parvekelounas alkuviikosta. Kevät♥.

ps2! Hiljenen viikonlopuksi, vaikka voisin kirjoittaa paljon esim. eilen näkemästäni Poikani Kevin-elokuvasta. Saan kuitenkin rakkaan ystävän vierailulle koko viikonlopuksi, joten palailen ensi viikolla. Ihanaa viikonloppua!

10 kommenttia:

  1. Hyvä teksti!

    Oletko lukenut Lahirin Kaiman? Sitä lämpimästi suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiots. Kaima nousi tämän myötä ehdottomasti lukulistalleni :).

      Poista
  2. Tilasin juuri Adlibrikseltä itselleni kaksi Lahirin kirjaa. Olen kuullut pelkästään kehuja tästä kirjailijasta; viimeksi yksi asiakkaamme kirjastossa hänen kirjaansa suitsutti.

    Hyvää viikonloppua ystävän kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, viikonloppu oli mitä mainioin ;).

      Minäkin olen kuullut Lahirista pelkkiä kehuja, joen minunkin oli luettava tämä. Ja kyllä kirjailija on kehut ansainnut! odotan mielipidettäsi Lahirista :).

      Poista
  3. Minulla on Lahiri vielä kokeilematta, mutta suunnitelmissa kyllä. Tämä sinun arviosi vahvisti suunnitelmaa entisestään. :)

    Nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa, jos innostuit Lahirista lisää tämän myötä. Susoittelen :).

      Poista
  4. Nyt loppu nää novellijutut!! Paitsi Janssonin Näkymättömän lapsen saat lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt loppu. Ainakin hetkeksi :D. Näkymätöntä lapsea ei kyllä ole mun lukulistalla, mutta ehkä joskus ;D.

      Poista
  5. Minullakin on novelli-intoleranssi! Olen ajatellut siedätyshoitoa kunhan keksisin sopivan novellikokoelman. Tätä sietää harkita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman hyvän novellikokoelman jälkeen minun intoleranssini on hieman helpottanut ;). Suosittelen kyllä tätä, taikka sitten Adichien Huominen on liian kaukana -kokoelmaa. Myös Mueenuddinin Hunajaa ja tomua on hyvä :). Tsemppiä siedätyshoitoon!

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.