maanantai 8. lokakuuta 2012

Antikrista / Amélie Nothomb


Antikrista / Amélie Nothomb

Otava, 2006. 158 sivua.
Alkuteos: Antéchrista, 2003.
Suomentaja: Heidi Siitonen
Kannen valokuva: Cathreine Cabrol
Mistä minulle? Kirjakerhon alennusmyynnistä

Ennen viime viikkoista Brysselinmatkaani kyselin belgialaisia kirjavinkkejä. Moni mainitsi belgialaisen kirjailija Amélie Nothombin, ja koska hyllyyni oli ilmaantunut Nothombin Antikrista, päätin lukea sen heti matkan jälkeen. Matkustellessani luen mielelläni matkustelumaani kirjallisuutta, Antikrista vaan oli niin ohut etten viitsinyt ottaa sitä itse reissuun mukaan. Näin jälkiviisaana voin todeta, että oli todella hyvä etten ottanut tätä matkalukemiseksi. Nothombin kirja ei nimittäin todellakaan iskenyt minuun, vaan minulle jäi tästä vain vastenmielinen olo.

Blanche on 16 vuotias epävarma tyttö. Hänellä ei ole ystäviä, hän viihtyy parhaiten omassa huoneessaan kirjoja lukien. Blanche on vailla itsentuntoa ja rakkautta ja hänellä on varsin huonot välit vanhempiinsa. He vaikuttavat välinpitämättömiltä eivätkä puutu Blanchen elämään. Siksi Blanche onkin avan innoissaan, kun luokan suosituin tyttö Krista yhtäkkiä osoittaa kiinnostusta Blanchea kohtaan. Krista antaa ymmärtää, että hän haluaa Blanchen ystäväksi. Ystävällinen ja itsevarma Krista muuttuu kuitenkin aivan eri ihmiseksi kun hän ja Blanche jäävät kahden. Silloin esiin astuu Antikrista, narsistinen ja manipuloiva ilkimys joka nöyryyttää Blanchea jatkuvasti. Krista muuttaa pian asumaan Blanchen perheen luokse kouluviikon ajaksi, koska hän kertoo asuvansa niin kaukana koulusta, että matkoihin menee hurjasti aikaa. Niinpä Blanche ja Krista jakavat arkisin Blanchen pienen huoneen, ja onneton tyttö saa kokea Antikristan ilkeyden päivittäin. Blanchen vanhemmat ovat haltioissaan, Krista on kaunis ja fiksu tyttö -heidän seurassaan.

Antikrista on psykologisesti kiinnostava, sillä kaikki kirjan henkilöt ovat erikoisia ja varsin outoja tapauksia. Kristan narsistiset piirteet, kauhea käyttäytyminen ja vastenmielinen olemus saivat minut kuitenkin suurimman osan ajasta ärsyyntymään koko kirjaan, vaikka Krista psykologisesti olikin kiinnostava. Minä en oikein pitänyt kenestäkään kirjan henkilöstä, Blanchekin ärsytti minua lapsellisuudellaan ja Blanchen vanhemmat olivat aivan yhtä ärsyttäviä enkä ymmärtänyt heidän käytöstään alkuunkaan. Minä en pitänyt tästä kirjasta valitettavasti ollenkaan, edes Nothombin varsin sujuva ja lennokas kielenkäyttö ei onnistunut pelastamaan tätä kirjaa, siihen olisi vaadittu jo erityisen upeaa kieltä.

Antikrista sisältää mustaa huumoria ja normaalit, arkiset tilanteet muuttuvat Kristan kautta oudon absurdeiksi. Minuun tuo huumori tai absurdit tapahtumat eivät kumpainenkaan tehonneet, vaan kirja ja sen tapahtumat jättivät minut aivan kylmäksi. Kirja ei nostattanut minussa muita tunteita kuin ärtymystä, se ei koskettanut tai imaissut mukaansa. Tämä voi johtua pitkälti siitä, etten päässyt ainuttakaan henkilöä lähelle.

Ensitutustumiseni Amélie Nothombin teoksiin ei siis ollut erityisen onnistunut, ja taidankin jatkossa jättää hänen kirjansa muiden luettavaksi. Esimerkiksi Salla on pitänyt tästä enemmän kuin minä, ja myös Kirjanurkkauksessa tämä on luettu.

8 kommenttia:

  1. En ole tätä lukenut mutta kuulostaa kyllä samantyyliseltä kuin ne pari Nothombia jotka olen lukenut...groteskeja ihmissuhteita vääntyilemässä absurdisti. Eli jos tuo ei toimi niin ei taida Nothomb vakuuttaa muillakaan kirjoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa joo että jätän Nothombin muutkin krijat suosiolla väliin. Ei oikein iske minuun tämä groteskius, ja jos muut kirjat ovat samantyyppisiä niin...

      Poista
  2. Amélie Nothomb on tosiaan outo. Minä luin häneltä ensimmäisenä Nöyrin palvelijanne -kirjan ja siitä pidin, mutta pari muuta lukemaani ovat jättäneet kylmiksi tai inhottaneet. Muutama kuukausi sitten lukin Nothombin esikoisromaanin Hygiène de l'assassin (ei tietääkseni suomennettu): se oli samalla tavalla vastenmielinen kuin miltä tämä Antikrista kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä tuo Nöyrin palvelijanne pitäisi sittenkin lukea...Jos se osuu tielleni niin ehkäpä luen sen kuitenkin ;). Mielenkiintoinen kirjailija tämä Nothomb, en ole samantyyliseen ennen törmännytkään!

      Poista
  3. Luin tämän vuosia sitten ja kyllä se senaikaiseen minuun iski todella. Voisin ottaa uusintaan, vaikka vastenmielinenhän tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun tämä olisi ehkä iskenyt nuorempana paremmin kuin nyt. Nyt en kyllä tätä lukisi uudelleen, mutta kivaa että Nothombistakin tykätään! :)

      Poista
  4. Mä tykkäsin todella paljon Nothombin Samuraisyleilystä ja Vaiteliaasta naapurista. Kirjat eivät ole mitään kevyttä bling blingiä. Teokset ovat ohuita, mutta eivät missään nimessä helppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! vaikka Nothombin kirjat näyttävät ohuilta ne eivät todellakaan ole helppoa tai kevyttä luettavaa (tai ainakaan siis tämä).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.