lauantai 29. lokakuuta 2011

Apinatalo / Sara Gruen


Apinatalo / Sara Gruen

Alkuteos: Ape House, 2010
Bazar, 2011. 335 sivua
Suomentaja: Laura Jänisniemi
Kannen suunnittelu: Greg Mollica
Mistä minulle? Kirjastosta lainattu
"Makena nojautui seinää vasten ja alkoi viittoa. Se paukutti rystysillään toisen käden kämmentä. Viittoma tarkoitti "kelloa"; bonobot käyttivät sitä Isabelista. "Isabel äkkiä. Bonzi hakee Isabelin tänne. Isabel äkkiä tulee nyt." (...)"
Makena ja Bonzi ovat kaksi kuudesta hellyyttävästä bonoboapinasta joita Isabel Duncan hoitaa ja jonka käyttäytymistä hän tutkii. Isabel työskentelee kielilaboratoriossa ja tutkii muun muassa bonobojen kommunikaatiota ja viittomia. Sara Gruenin toisen suomennetun romaanin Apinatalon tapahtumat saavat alkunsa kun Isabelin tutkimuskeskukseen tehdään pommi-isku. Isabel loukkaantuu vakavasti ja sairaalassa maatessaan hän ymmärtää, että bonobot ovat päässeet karkuun ja piileskelevät peloissaan ties missä.

Loukkaantunut Isabel ei pysty tekemään mitään, mutta huomaa pian kotiin päästessään mainoksen uudesta tosi-tv-ohjelmasta jonka pääosassa on kuusi bonoboapinaa. Pian televisiosta saakin seurata Isabelin bonobojen puuhia - he tilaavat tietokoneen kautta ruokaa ja tavaroita itselleen, harrastavat estotonta seksiä ja kommunikoivat viittomilla keskenään. Pian Isabel myös huomaa, että hänen rakkaat bonobonsa pyytävät viittomalla Isabelin apua -he haluavat että hän hakee heidät pois vankeudesta.

Samoihin aikoihin toimittajana työskentelevä John ottaa lopputilin työstään tajuttuaan, ettei kollegoihin voi luottaa. John lähtee Amanda-vaimonsa perään Los Angelesiin toivoen löytävänsä uuden työn. Lopulta hän saa työn, joka onkin kovin erilainen kuin mitä hän on suunnitellut. Toimittajan työ juorulehdessä ei aluksi kuulosta hyvältä, mutta kun hän saa kuulla pääsevänsä seuraaman Apinatalon ympärillä kuhisevia ihmisiä työ vaikuttaa oitis paremmalta.

John ja Isabel tapaavat ja John lupaa omien ongelmiensa selvittämisen ohella auttaa Isabelia saamaan bonobot takaisin. Onko Isabel lopullisesti menettänyt bonobot uteliaille ihmisille vai onnistuuko hän ystäviensä avulla saamaan perheensä taas kokoon?

Apinatalo kertoo lukijalle paljon eläinten maailmasta, siitä kuinka viisaita bonobot ovat, bonobot jotka ovat meitä ihmisiä lähimpänä ja jakavat 97% geenistöstämme. Myös kirjan toinen aihe, apinoiden tosi-tv-ohjelma, kertoo paljon nykykulttuurista, siitä miten viihdemaailman ammattilaiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen katsojia sarjoilleen. Toki tämä kertoo paljon myös television katsojista... On hurjaa ajatella, että tämäntapaiset ohjelmat saisivat paljon katsojia -viattomia eläimiä on suljettu pieneen tilaan ja kaikki heidän tekonsa kuvataan ja lähetetään suorana lähetyksenä kellon ympäri.

Kirjana Apinatalo on siis aiheeltaan kiinnostava ja tässä oli kaikki ainekset, mutta... Minusta tässä oli hieman liikaa henkilöitä ja olisin mielelläni keskittynyt enemmän Isabeliin ja bonoboihin. Kirjassa oli paljon muitakin henkilöitä, kukin tavallaan kiinnostavia, mutta en kokenut että esimerkiksi vihreätukkainen vegaani Nathan tai Johnin vaimo Amanda lopulta olivat juonen kannalta erityisen tärkeitä. Niinpä olisin mielummin lukenut vaikka enemmän Isabelista, hänen taustastaan (johon viitattiin pinnallisesti muutaman kerran) ja bonoboista. Koska opiskelen psykologiaa olen ollut muutamalla kurssilla jossa viitataan Kanziin jonka kommunikaatiotaidon sanotaan olevan 2.5 vuotiaan lapsen tasolla. Olisin siis mielelläni lukenut myös enemmän bonobojen kommunikaatiosta, siitä miten Isabel heille sitä opetti ja miten niitä tutkittiin ja harjoitettiin.

Gruenin esikoisromaani Vettä elefanteille on minulle tärkeä kirja ja pidin siitä valtavasti. Siksi odotin tältä uutuudeltakin paljon, mutta valitettavasti tämä oli minulle pienoinen pettymys vaikka tämä ei missään tapauksessa ole huono kirja!


★★★+

Kirjaa on luettu ja käsitelty myös seuraavissa blogeissa: Järjellä ja tunteellaKirjojen keskellä.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Carrien nuoruusvuodet / Candace Bushnell


Carrien nuoruusvuodet / Candace Bushnell

Alkuteos: The Carrie Diaries, 2010
Tammi, 2010. 398 sivua
Suomentaja: Liisa Laaksonen
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Mistä minulle? Kirjastosta lainattu


Olen suuri Sinkkuelämää-tv-sarjan fani ja halusin ehdottomasti lukea Candace Bushnellin kirjoittaman kirjan Carrien nuoruusvuodet joka kertoo Carrie Bradshawn viimeisestä lukiovuodesta.

Carrie asuu siis pienesstä Castleburyn kaupungissa kahden nuoremman siskonsa sekä isänsä kanssa. Äiti on muutamia vuosia aiemmin kuollut syöpään. Kirjan alussa Carrie aloittaa viimeisen vuoden lukiossa, hänellä on kasa ystäviä ja hän on varsin tyytyväinen elämäänsä. Pieni ongelmia kuitenkin ilmenee kun hän tajuaa että hän on kaveriporukkansa ainut neitsyt ja jo 18 vuotias!

Carrien lukioon saapuu sydäntenmurskaaja Sebastian Kydd joka on komea, seksikäs ja kaikkien tyttöjen päiväuni. Sebastian osoittaakin yllättäen kiinnostusta Carrieta kohtaan vaikka suositumpia, nättejä tyttöjä on paljon. Esimerkiksi koulun suosituin, pidetyin ja vihatuin kuningatar Donna LaDonna osoittaa tietysti kiinnostuksensa Sebastianiin, mutta tämä valitsee Carrien.

Carrie alkaa seurustella Sebastianin kanssa, haaveilee samalla kirjailijan urasta ja muutosta New Yorkiin ja osallistuu koulun uimakilpailuihin. Hän tapaa ystäviään ja pääsee pian kirjoittamaan koulun lehteen Pähkinään. Pian kuitenkin Sebastian osoittautuukin ihan joksikin muuksi kuin mitä Carrie on luullut ja Sebastianin lisäksi välit menevät myös poikki parhaaseen ystävättäreen Laliin. Onneksi kuitenkin kesäloma häämöttää jo, ja Carrie pakkaa kimpsunsa ja suuntaa kesän viettoon New Yorkiin jossa hän osallistuu kirjoittajakurssille. Loppu onkin historiaa...

Voi että mikä juoni tässä kirjassa oli! Tämän on pakko olla nuortenkirja vaikka sen kirjaston aikuistenosastolta nappasinkin mukaani. Lukiessani mieleen tuli teininä lukemani Sweet Valley High-kirjat ja muuta teinihömpät. Tässä on ihan samat tapahtumat, lukioiden ystäväklikit, suositut, nörtit ja "ne siinä keskellä". Suosittu poika rakastuu vähemmän suosittuun tyttöön jne jne... Enkä minä kyllä saa tätä nuorta Carrieta sopimaan yhteen sen tuntemani Carrien kanssa, eli taidan tästä lähtien kyllä pysyä tv-sarjan seuraamisessa ja jättää nämä Sinkkuelämää-kirjat lukematta. Kuten Polka kirjoitti, harmi että niin hyvästä tv-sarjasta saa edes kirjoittaa näin kehnoja kirjoja.


★+


Polkan lisäksi myös Lukutoukkailua-blogi on kirjoittanut tästä kirjasta.


Ps! Suuret onnittelut eilen palkituille kirjabloggaajille!! Minusta tämä on tosi hieno juttu ihan kaikille kirjabloggaajille, kiva nähdä että meidät tosiaan on huomattu! Vautsi! :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Hungerelden / Eriksson & Axlander Sundquist


Hungerelden / Jerker Eriksson & Håkan Axlander-Sundquist

Ordupplaget, 2011. 409 sivua.
Kannen suunnittelu: Johannes Molin
Mistä minulle? Kaverilta lainattu

Victoria Bergmans svaghet- trilogian toinen osa Hungerelden on pitänyt minua otteessaan kahden päivän ajan. Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundquistin kirjoittaman trilogian ensimmäisen osan, Kråkflickan, esittelin lyhyesti täällä.

Hungerelden jatkaa siitä, mihin Kråkflickan jäi. Poliisikomisario Jeanette Kihlberg saa jättää murhatut ulkomaalaistaustaiset pikkupojat sivuun kun murhatutkimus ei etene. Samoihin aikoihin tapahtuu uusia murhia, pidetty ja suosittu yritysjohtaja löydetään murhattuna kotoaan ja pian samantyyppisiä, rituaalisia murhia ilmenee useita. Kihlberg löytääkin pian merkillisiä yhteyksiä murhattujen välillä ja kaikkien murhattujen yhteisiä tuttuja ruvetaan etsimään. Uusi murhatutkimus pistetään käyntiin samalla kun Kihlberg kamppailee oman avioeronsa sekä teini-ikäisen poikansa vaikeuksien kanssa.

Kihlberg pyytää avukseen psykologi Sofia Zetterbergin joka lupautuu tekemään profiloinnin murhaajasta. Zetterberg ja Kihlberg ovat myös ajautuneet kiihkeään suhteeseen joka vaikuttaa työntekoon. Kihlberg kuitenkin onnistuu selvittämään murhattujen taustoja ja yhteiset johtolangat vievät Tanskaan mutta myös arvostettuun Sigtunan kouluun ja menneisyyden traumoihin. Pikku hiljaa solmut alkavat avautua, kunnes taas tulee esille uusia asioita jotka tekevät kaikesta mutkikkaampaa. Ja eräs Victoria Bergman pysyy kadonneena...

Hungerelden on yhtä jännittävä ja mukaansatempaava kuin Kråkflickankin. Trillerimäinen kerronta, yllättävät tapahtumat ja uudet käänteet ovat odottamattomia ja tekevät kirjasta todella koukuttavan. Ja kuten Kråkflickankin, on myös tämä psykologisesti todella mielenkiintoinen. Henkilöitä on paljon, mutta kakki liittyvät jollakin tavalla toisiinsa ja henkilöiden määrä vaikeuttaa lukija-salapoliisin työtä;)

Sarjan kolmas, ja viimeinen osa ilmestyy vasta ensi keväänä joten minä jään odottamaan sitä malttamattomana. Tämän osan loppu jäi kyllä niin kutkuttavaan tilanteeseen että...


★★★★

tiistai 25. lokakuuta 2011

Lohturuokaa / Kate Jacobs


Lohturuokaa / Kate Jacobs

Alkuteos: Comfort Food, 2008
Gummerus, 2011. 520 sivua
Suomennos: Päivi Pouttu-Deliére
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Mistä minulle? Pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Syyslomani alkoi tänään toistaiseksi viimeisen tentin jälkeen klo 10. Juhlistin vajaan viikon mittaisen loman alkua lukemalla loppuun Kate Jacobsin uutuusromaanin Lohturuokaa.

Augusta "Gus" Simpson on vetänyt omaa kokkiohjelmaansa televisiossa jo monen vuoden ajan, mutta nyt katsojaluvut yllättäen romahtavat. Niinpä ohjelman tuottaja vaatii Gusia keksimään jotakin uutta ja raikasta. Gus on viisikymppinen, kahden aikuisen tytön äiti ja kolmekymppisenä leskeksi jäänyt nainen joka asuu kahden kissansa kanssa upeassa kartanossaan. Mistä ihmeestä hän saa muutettua ilmettään raikkaammaksi, tai mistä ihmeestä hän voisi vetää lisää katsojia ohjelmalleen?

Gusin kauhuksi hänen vanha ohjelmansa kuopataan ja uutta ohjelmaa varten palkataan Gusin seuraksi entinen Miss Espanja, kuuluisaksi kokiksi haluava Carmen Vega. Carmen ja Gus ovat hyvin erilaisia ja kun Carmen tekee julkisuuden ja kuuluisuuden eteen ihan mitä tahansa, uudesta suorana lähetyksenä näytettävästä kokkailushowsta tulee aikamoinen. Kun mukaan osallistuu vielä Gusin tyttäret Aimee ja Sabrina, Gusin naapuri Hannah, komea apulaiskokki Oliver sekä Sabrinan ex-poikaystävä Troy onkin aikamoinen soppa koossa.

Lohturuokaa on ihan kivaa, viihdyttävää hömppää ja tykkään lukea ruuasta kertovia kirjoja ;) Muutama asia tässä kuitenkin häiritsi. Ensinnäkin henkilöitä oli minusta hieman liikaa ja kaikkien elämästä kerrottiin toki jonkin verran, mutta muutamat jäivät kuitenkin etäisiksi. Minusta olisi voitu keskittyä enemmän Gusiin sekä hänen tyttäriensä elämään. Myös muutama tapahtuma oli jollakin tavalla aika päälleliimattu ja esimerkiksi Gusin ja hänen tytärtensä väliset erimielisyydet ratkesivat aina hirveän helposti.

En tiedä mistä johtuu, että olen viime aikoina alkanut lukea kirjoja kielen kannalta hirveän kriittisesti. Huomaan lähes jokaisessa suomennoksessa kirjoitusvirheitä ja ihan sanavirheitäkin. Tässäkin niitä oli muutamia ja ne tietenkin osuivat silmään. Kirjan loppu oli taattua hömppää, hieman yllätyksiä mutta kuitenkin onnellinen (ja ennalta-arvattava;).

Kirjaan mahtui kuitenkin mielenkiintoisia henkilöitä, herkullisen kuuloisia ruokia ja hölmöjä hymyjä naamallani aiheuttavia romansseja, joten ei tämä huono ollut! Sopivaa kevyttä viihdettä jonka jälkeen on kiva siirtyä lukemaan jotakin vakavampaa...

Tämä on ensimmäinen lukemani kirja Kate Jacobsilta, mutta hyllystäni löytyy kolmiosainen Lankakauppa-sarja jonka luen viimeistään joululomalla.


★★★


 Myös Kirjakirppu on lukenut tämän hiljattain.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Näkymätön / Paul Auster


Näkymätön / Paul Auster

Alkuteos: Invisible, 2009
Tammen Keltainen kirjasto, 2010. 303 sivua.
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri
Mistä minulle? Kirjastosta lainattu

Kahden vahvan ja loistavan kirjan jälkeen oli kieltämättä hieman vaikeaa ryhtyä lukemaan uutta kirjaa... Paul Austerin Näkymätön oli kuitenkin ollut lukupinossani jo kesästä asti ja kirjaston palautuspäivä lähenee vaarallisesti;)

Näkymätön on tarina Adam Walkerin elämästä. Kun hän on kuolemassa leukemiaan, hän päättää lähettää kolme lukua kirjansa käsikirjoituksesta vanhalle opiskelukaverilleen, kuuluisalle kirjailijalle James Freemanille. Freeman saa käsiinsä nimeä 1967 kantavan kirjan kolme lukua, Kevät, Kesä ja Syksy ja pian hän on täysin Adam Walkerin elämän lumoissa.

Walker kertoo kirjassaan kuinka nuorena opiskelijana, vuonna 1967, kohtaa juhlissa Rudolf Bornin sekä tämän naisystävän, kauniin ranskalaisen Margotin. Kirjansa käsikirjoituksessä Walker kertoo paljon myös siskostaan, rakkaasta Gwynistä joka yhteisen pikkuveljen traagisen kuoleman jälkeen on ollut Adamille maailman tärkein henkilö.

Juhlaillan jälkeen Adamilla on läheinen suhde myös Margotiin ja Borniinkin hän kiintyy tiiviisti, halusi hän tai ei. Adamin tie vie Pariisiin, jossa tapahtumat muistuttavat jännittävää trilleriä. Pariisissa kuvaan astuu myös nuori Cécile jonka kertomukset 25 vuotta myöhemmin tuovat Näkymättömään vielä lisää mielenkiintoa.

Olin pettynyt Austerin uusimpaan romaaniin Sunset Park mutta nyt olen  taas varsin innoissani kyseisestä kirjailijasta! Näkymätön on mielestäni Sunsetia paljon parempi ja muistuttaa hyvyydessään loistavaa Sattumuksia Brooklynissa -kirjaa. Auster kirjoittaa taitavasti. Kirjan tapahtumat liikkuvat yhtäaikaa monessa eri ajassa ja monella eri tasolla ja erotiikka ja seksuaalisuus on aina pinnalla. Lukijana välillä on pysähdyttävä miettimään, mikä on faktaa ja mikä fiktiota, kuka kertoo kenestä mitä, ketä kannattaa uskoa, ketä taas ei. Austerin kielenkäyttö on aina taitavaa, ja Näkymättömässä on sen lisäksi mielenkiintoiset henkilöt ja tapahtumat. Henkilöistä kiinnostavimpia olivat mielestäni kirjan naiset, sekä Margot, Adamin sisko Gwyn että älykäs Cécile. Valitettavasti oikeastaan kaikki nämä kolme jäivät jotenkin hieman etäisiksi, olisin mielelläni lukenut heistä lisää.

Tylsää hetkeä en tämän kirjan parissa kokenut, olisin vain toivonut tapahtumien jatkuvan. Kirjaa luki välillä trillerinä, odottaen kauheuksia, välillä taas tapahtumat rauhoittuivat, sitten taas ihmeteltiin, mietittiin...

★★★★

Näkymätön on myös luettu seuraavissa blogeissa:

Leena Lumi
Opuscolo
Kirjamielellä


torstai 20. lokakuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo / Jane Austen


Ylpeys ja ennakkoluulo / Jane Austen

Alkuteos: Pride and Prejudice, 1813
WSOY, 1996. n. 250 sivua.
Suomentaja: Sirkka-Liisa Norko-Turja
1.suom-kiel-painos 1947
Kannen suunnittelu: M. Hankama
Mistä minulle? löytö kirjamessujen divariosastolta

Aah. Olen rakastunut! Ihastuin herra Darcyyn, inhimilliseen Elizabeth Bennetiin, 1800-luvun fiilikseen, brittiläisiin maisemiin, Jane Austenin kerrontatapaan ja ihan jokaiseen henkilöhahmoon. Olen siis lukenut Jane Austenin klassikkoromaanin Ylpeys ja ennakkoluulo joka kertoo varmasti kaikille tutun tarinan herra Darcysta ja Elizabeth Bennetistä.

Herra Darcy saapuu ystävänsä herra Bingleyn kanssa Bennetien naapuriin. Bingley on ostanut Bennetien naapurikartanon Netherfieldin ja saapuu pian tervehtimään naapureitaan. Mukanaan hänellä on ystävänsä herra Darcy joka on ylpeä ja hieman röyhkeä. Rouva Bennet on varma, että herra Bingley rakastuu yhteen Bennetien viidestä tyttärestä ja pian hän huomaakin vanhimman tyttärensä,kauniin Janen, sekä herra Bennetin välillä syvempiä tunteita.

Herra Darcy jää kuitenkin ystävänsä varjoon, sillä hän ei osoita kiinnostusta ketään muuta kuin itseään kohtaan. Darcy on ylpeä, hiljainen ja murjottaa mielellään juhlien aikanakin yksin jossain kulmassa. Pian kuitenkin Darcyn ajatukset ja huomio suuntautuvat yhteen erityiseen naiseen, nimittäin Bennetien tytöistä toiseksi vanhimpaan, Elizabethiin. Lizzy on yhä sitä mieltä, että Darcy on ylpeä, epäystävällinen ja koppava mutta – niin kuin jo alusta oli selvää –Lizzyn ennakkoluulot muuttuvat ja Darcyn ylpeyskin häviää ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti.

Tarina on tietenkin ennalta-arvattava, mutta se ei tee tästä kirjasta missään tapauksessa huonompaa. Jane Austen kirjoittaa hienosti, tapahtumat etenevät sujuvasti ja yllättäviäkin tapahtumia mahtuu mukaan. Austen on myös erittäin taitava kuvailemaan henkilöitä. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat omalla tavallaan tajuttoman mielenkiintoisia. En ehkä pitänyt kaikista yhtä paljon, mutta paljon tunteita he herättivät. Elizabeth Bennet on aivan ihanan inhimillinen, uskottava ja suloinen. Darcy taas omalla tavallaan ihastuttava ja esimerkiksi rouva Bennet ärsyttävyydessään ja dramaattisuudessaan varsin mielenkiintoinen tapaus. Isä Bennet oli minusta myös aivan hurmaava ja vaikka henkilöitä oli paljon, ei oikeastaan kukaan jäänyt etäiseksi. Ihan kuin kaikki henkilöt olisi oppinut tuntemaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Englantiin, ihanan romanttiselle maaseudulle. Kartanot, vihreät niityt, metsäkävelyt ja hevosreissut sopivat mitä parhaiten tapahtumien keskipisteeksi ja minä jäin vain harmittelemaan, miksi en syntynyt parisataa vuotta aikaisemmin;)

Kuten varmasti on jo selvää, olen täysin myyty tälle kirjalle. Kaikki oli täydellistä, enkä malta odottaa että ehdin lukea seuraavan Austenin. Katsoin kirjan lukemisen rinnalla BBC:n kuusiosaisen minisarjan ”Ylpeys ja ennakkoluulo”  vuodelta 1995 ja se ei kyllä ole lainkaan kirjaa huonompi, vaan minusta kirja ja sarja täydentävät toisiaan hienosti. Colin Firth Darcyna on loistava ja Elizabeth Bennetiä näyttelevä Jennifer Ehle myös. Haluan vielä erikseen mainita Bennetien sukulaisen, herra Collinsin. Hän oli yksi kirjan ärsyttävimpiä henkilöitä mutta tv-sarjassa Collinsia näyttelevä David Bamber tekee aivan loistavan roolin. Hän on tv-sarjassa, jos mahdollista, vielä ärsyttävämpi kuin kirjassa, mutta taitavasti ärsyttävä! Tv-sarjan maisemat ovat ihanat, juuri sellaiset kuin kirjaa lukiessani olin kuvitellutkin. Aivan mahtava viime viikonloppu ja tämän viikon alku siis brittimaisemissa Lizzyn ja herra Darcyn seurassa. Suosittelen ihan kaikille, jotka eivät ole tätä klassikkoa vielä lukeneet ja toivon, että ehdin ihan kohta seuraavan Austenin pariin!

Tällä kirjalla osallistun sekä klassikkohaasteeseen, että tv-sarjan kera myös Lue kirja, katso elokuva-haasteeseen.


★★★★★


Myös Morre , Paula ja Booksy ovat lukeneet tämän.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Arvonnan voittajat

Arvonta päättyi perjantaina ja eilen illalla askartelin arvontalappuset. Kiitos kaikille osallistujille, sain hurjasti uusia kirjavinkkejä! :)


Nostin ruukusta kaksi voittajaa ja lopulta vielä yhden ylimääräisen voittajan joka saa viimeiseksi valita yhden kirjan palkinnoksi;)


Ensimmäiseksi ruukusta nousi Villasukka kirjahyllyssä -lappunen ja toiseksi Maija-lappunen.


Ylimääräinen yllätysvoittaja on taas Sara.

Villasukka kirjahyllyssä saa siis valita kaksi haluamaansa kirjaa listasta ensimmäiseksi, ja Maija taas toiseksi. Sara saa valita vikaksi yhden kirjan listasta;) Lähettäkäähän sähköpostilla (löytyy sivupalkista) osoitetietonne ja kirjatoiveenne. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille!

Tervetuloa myös uusille lukijoille joita on muutaman päivän aikana ilmaantunut taas ilahduttavasti!♥

Ps! Löysin eilen Anttilasta BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo- tv-sarjan DVD:llä kuudella eurolla, joten tenttiinluvun tökkiessä siirryn katsomaan yhden jakson sitä;)