 |
| Enkelten kirja / Markku Pääskynen. Tammi, 2010. 192 sivua. |
Jatketaan syksyn uutuuskirjoilla. Markku Pääskysen kuudes romaani Enkelten kirja kertoo nuoren yksinhuoltajaisän elämästä. Tuomaksen vaimo, seitsenvuotiaan Ainon äiti ei enää ole kuvioissa. Syy tähän selviää vasta kirjan puolivälin jälkeen joten jätetään se tässä mainitsematta. Tuomas ja Aino selviävät kuitenkin arjesta, Tuomas käy töissä, Aino päiväkodissa, illalla syödään ja leikitään yhdessä, välillä piipahdetaan Tallinnassa. Kaikki on hyvin kunnes eräänä yönä talossa syttyy tulipalo ja Tuomas jää pitkäksi aikaa yksin. Ennen onnettomuutta Tuomas on saanut potkut töistään ja elelee päivät pitkät kotonaan tai kaupungilla talsien. Tuomas tapaa sattumalta vanhan ystävänsä Okon joka ottaa tehtäväkseen puhaltaa ilmaa Tuomakseen ja saada tämä takaisin "elävien kirjoihin". Okon kautta Tuomaksen elämään astuu Eeva joka polttaa tupakkaa ja meikkaa Joe Blascolla. Tuomas ottaa Eevan mukaansa Vironreissulle ja he viettävät paljon aikaa yhdessä myös Suomessa. Ystävän ja perheen avulla Tuomas selviää, jatkaa elämäänsä ja pian kaikki vaikuttaa taas hyvältä ja normaalilta kun Ainokin palaa takaisin. Tuomas on miettinyt paljon elämän tarkoitusta, elämää ja kuolemaa. Avoimessa lopussa on valitettavasti avaimet uuteen tragediaan ja huoleen mutta Tuomaksen ja Ainon tulevaisuutta lukija voi vain arvailla.
Ensiksi täytyy sanoa että Markku Pääskynen kirjoittaa aivan tavattoman kaunista, runollista kieltä. Joka sana, jokainen lause on pakko lukea, ymmärtää, monta kertaa palasin tekstissä taaksepäin ja nautin vain kielestä. Tämä seikka toki hidasti kirjan lukemista, mutta joskus on ihanaa vaina nauttia kielestä! Pääskynen kertoo, aistii, kuvailee Tuomaksen jokaisen ajatuksen ja tunteen. Lukija pääsee ikään kuin Tuomaksen mielen sisälle. Kertojana toimii joku ulkopuolinen, ei Tuomas. Välillä kertoja on minä-muodossa, välillä kertoja kertoo omiakin näkemyksiään tapahtumista:
"On tiistai, sanoinko sen jo? Miksipä ei tämä kaupunki, miksipä ei tämä hetki joka on niin lukemattomien päivien kaltainen? Aino on koulussa. Tuomas ajattelee rakkauden sumeita ääniä."
Tuomaksen tarinakin on mielenkiintoinen, joskin surullinen. Tuollaisista avoimista lopuista en hirveästi tykkää, olen varmaan ennenkin maininnut sen täällä blogissa. Avoin loppu saa minut ensiksi aina ajattelemaan mitä hyötyä kirjan lukemisesta oikein oli, kun en edes saa tietää miten päähenkilöille kävi. Jälkeenpäin ajateltuna avoin loppu ei ole yhtään huono asia. Tämän kirjan kohdalla, jälkeenpäin ajateltuna, avoin loppu oli vain hyvä asia, Tuomaksen ja Ainon tulevaisuutta lukija voi sitten miettiä ihan itse. Ja minä muuten mietinkin, jo viime yönä! Luin kirjan loppuun illalla ennen nukkumaanmenoa ja näin yöllä unta Tuomaksesta ja Ainosta Tallinnan kaduilla käsi kädessä kävellen. En kerro miten heidän kävi;)
"Aino ja Tuomas ovat taas kahden.
-Millainen päivä sinulla oli?Tuomas kysyy.
- Kiva.
- Haluatko vielä lähteä jonnekin?
- En, en mä haluu. en mä tällaiseen päivään halua enää mitään lisää.
- Entäs mitä haluat iltapalaksi?
- Isi. Mulla on kaikki hyvin. "
Suosittelen kirjaa lämpimästi, ja ihmettelen kovasti miten en ole aiemmin törmännyt Pääskysen kirjoihin? Tämä vääryys on korjattava viimeistään joululomalla.
***+
Olen lukenut Pääskysen aikaisempia teoksia (mm. Vihan päivän sekä Ellingtonin) ja hänen kirjansa ovat sellaisia, jotka jäävät mielen sopukoihin pitkäksi aikaa. Enkelten kirja(kin!) kuuluu niihin, jotka haluan ehdottomasti lukea.
VastaaPoistaAina se ilahduttaa, kun joku kanssakulkija löytää Pääskysen. :) Minullakin on vielä häneltä monta teosta lukematta, mikä on oikeastaan tosi kivaa.
VastaaPoistaHieno kirjailija.
Karoliina
lumiomena, minäkin ukson että tämä kirja jää mieleen pidemmäksi aikaa! haluan myös tutustua muihin Pääskysen kirjoihin, kunhan ehdin:)
VastaaPoistaKaroliina, ihan totta, hieno kotimainen kirjailija kyseessä. Odotan innolla muihin teoksiin tutustumista:)
Sanna, saat poistaa tämän kommentin jos haluat!
VastaaPoistaMinusta suomalaiset mieskirjailijat ovat äärettömän pitkästyttäviä paasaajia ja fundeeraajia vrt. Finladia voittaja Uuni! Suomalaiset miesrunoilijat taas ovat maailman huippua.
Tämä on ihan minun subjektiivinen kokemukseni ja ulkopuolle jäävät vain Mika Waltari, Joel Haahtela, Jussi Siirilä, Esa Sariola ja Christer Kihlman.
Yritän oppia uutta kosketusta, joten suosikkijännärini jälkeen alkaa koe...mieskirjailijakoe in Finnish.
(Onneksi sinulla on tulossa Veronika päättää kuolla ja Poltetut varjot;-)
PS. Eikä minun oikeasti tarvisisi antaa heille edes mahdollisuutta, koska
VastaaPoista1) Olen saanut pettyä heihin niin monasti
2) Aikani on tiukoilla, elämä on lyhyt ja uni pitkä: Haluan lukea laatua sen ajan, mitä elän.
PS2. Tylsiin miespaasaajiin ei myöskään lasketa tietokirjailijoita. He ovat oma lukunsa kuten runoilijatkin.
VastaaPoistaLeena, en missään tapauksessa poista kommenttiasi, kaikillahan on oikeus mielipiteeseensä:) Rehellisesti sanottuna ei ole montaa suomalaista mieskirjailijaaa joiden kirjoja minäkään olisin lukenut. Muutamia kotimaisia mieskirjailijoita joista pidän on sinun tapaasi Jussi Siirilä, toisena suosikkina Tuomas Vimma. Nyt sitten ihastuin hieman myös Pääskyseen ja tämän kirjan kohdalla voisin väittää, että se Pääskysen kieli on pääosassa, tarinana kirja oli ehkä aika hidas ja paikoin jopa tylsä. Mutta Pääskysen kieli ei ikinä ollut tylsää.
VastaaPoistaJa mitä Veronikaan ja Poltettuihin varjoihin tulee, ne olen jo lukenut ja arvostellutkin täällä blogissa. Tuossa sivupalkissa on kuvat muutamista suosikkikirjoistani, siitä ne varmaan bongasit:)