 |
| Kosto:Rakkaustarina ( Rape: A Love Story, 2003) / Joyce Carol Oates. Otavan kirjasto, 2010. 152 sivua. |
Joyce Carol Oatesin vuonna 2003 ilmestynyt pienoisromaani Kosto:Rakkaustarina ilmestyi suomeksi vasta nyt. Kosto:Rakkaustarina on pieni kirja vakavasta aiheesta, nimittäin raiskauksesta. Teena Maguire palaa 12-vuotiaan tyttärensa Bethelin kanssa itsenäisyyspäivänvietosta yöllä kohti kotia. He päättävät oikaista puiston läpi, päätös joka muuttaa molempien elämän ikiajoiksi. Puistossa olevassa vanhassa vajassa Teena joutuu miesjoukon raiskaamaksi, 12-vuotias Bethel näkee kaikki tapahtumat vajan nurkasta.
Tapahtumia seuraa oikeudenkäynti joka johtaa siihen, että Teena yhtäkkiä onkin syyllinen, eikä uhri. Teenaa syytetään, monen mielestä hänen käytöksensä johti raiskaukseen ja oikeutti tapahtumat.
"Sellainen nainen, kolmenkymmenenviiden ja pukeutuu kuin teinityttö. Hihaton toppi, farkkusortsit, kulunut blondattu tukka kiharalla kasvojen ympärillä. Paljaat sääret, korkeäakorkoiset sandaalit! Tiukat seksikkäät vaatteet, jotka myötäilivät rintoja ja takamusta, mitä se oikein odotti? "Kirjan voi jakaa kolmeen osaan; tapahtumat, oikeudenkäynti ja kosto. Poliisi joka ensimmäisenä saapui tapahtumapaikalle itsenäisyyspäiväyönä oli John Dromoor, nuorempi konstaapeli jolle Teenalle tapahtuneet asiat ovat todella vavasuttavia. John toimiikin välillä kirjan kertojana, muuten kirja on jännästi kerrottu ei suoranaisesti Bethien näkökulmasta vaan kuten joku olisi kirjoittanut päiväkirjaa tytölle:
"Sinua pelotti kamalasti. Seisoit yläkerran ikkunassa, selän takana pimeä huone. Katselit miten pronssinvärinen auto, jossa oli läskirenkaat, ajeli kiusallisen hitaasti talon ohitse."Raiskaus on kammottava, raskas aihe kirjalle. Joyce Carol Oatesin pieni kirja on kuitenkin hyvä, se pitää otteessaan alusta loppuun ja sen lukee mielellään yhdeltä istumalta. Kirjan henkilöt, nuorta Betheliä lukuun ottamatta (jopa uhri, Teena) synnyttivät minussa välillä ärtymystä mutta minusta jotenkin tuntui, että seurasin kauheaa tilannetta, pelkäsin, surin ja huolehdin nuoren Bethelin kautta. Minua ärsytti vääryys jonka Teena sai raiskauksen uhrina kokea, sitä kuinka ympäristö alkoi puhumaan ja juoruilemaan, kuinka kaikki muut syyttivät naista raiskauksesta, jopa oikeudenkäynnissä Teenaa syytettiin. Kirjaa lukiessa välillä teki mieli huutaa ääneen, ei tällaista vääryyttä voi tapahtua, ei saa tapahtua ja nuorta tyttöä joka omalla tavallaan oli niin ikään joutunut raiskauksen uhriksi halusin suojella ja auttaa. Vavisuttava, raskas kirja joka ei kuitenkaan ole liian ahdistava luettavaksi. Joyce Carol Oatesilta en ole lukenut vielä muuta, mutta Haudankaivajan tytär odottaa jo kirjahyllyssä joululomaa;)
****
Minäkin luin tämän kirjan ihan äsken ja lukiessa kävin läpi monenlaista tunneskaalaa. Voimakkaimpana niistä viha. Viha Teenan (ja Bethelin) epäoikeudenmukaista kohtelua kohtaan. Ja silti, surullista kyllä, jotenkin ajattelin, että tämä on pelottavan uskottava kuvaus. Voin kuvitella näin tapahtuvan oikeasti, helposti.
VastaaPoistaVaikuttava kirja ehdottomasti eikä jättänyt kylmäksi. Ihastelin myös Oatesin kirjoitustyyliä. Tämä oli minullekin ensimmäinen kirja häneltä, mutta aion ehdottomasti lukea lisää!
Kaikkein pahinta tarinassa oli minusta se, että se oli aivan liian helppo uskoa todeksi. Jos kyse olisikin pelkästä fiktiosta... Totuus on ahdistavaa.
VastaaPoistaOlen Jorin kommentin kanssa samoilla linjoilla. Totuus on ahdistavaa. Luin tutkimuksesta, jonka mukaan amerikkalaisessa juryssa naiset tuomitsevat kaikkein helpoimmiten raiskauksen uhrin. Siinä on jotain psykologistakin, kun etäännyttää uhrin itsestään ja keksii hänen kohtalolleen kaiken maailman selityksiä ja syitä, saa itselle tunteen, että tällainen kohtalo ei voi koskettaa itseä, eikä minulle käy koskaan noin. Uhrissa täytyy olla jotain vikaa.
VastaaPoistaKuutar, minäkin tunsin vihaa epäoikeudeenmukaisuutta kohtaan ja kauhistelin myös omia ajatuksiani siitä, kuinka todentuntuinen koko tapahtuma oli. Ihan hyvin voisi oikeasti tapahtua, ja sen onkin ahdistavaa ja kamalaa...
VastaaPoistaJori, olen ihan samaa mieltä kanssasi. Tapahtumat voisivat tosiaan olla ihan totta ja se ahdistaa ja kammottaa entistä enemmän...
Tomomi, ihan samaa mieltä olen kanssasi. ja tutkimuksesta - törkeää, mutta hyvin uskottavaa!
Tätä tapahtuu! Ja kuten Tomomi sanoi, juuri naispuoliset tuomitsevat eniten raiskuksen uhria. Siinä on jotain sietämättömän sairasta.
VastaaPoistaMinusta tämä teos on kuin esityä haudankaivajan tyttärelle, jossa on mukana pidennetty piina ja myös muuta teemaa, mm. juutalaiskysymystä, joka tosin jää helposti varjoon, sillä Rebeccan päivittäinen elämä vie lukijan huomion varsin tehokkaasti...
Kirjoittajana on Oates on aatelia!
Leena, haudankaivajan tytär on tulossa minulta vielä tämän vuoden puolella -suunnittelen jo joululomaani, tenttivapaita viikkoja jolloin minulla on aikaa paneutua kirjaan:)
VastaaPoistaLuin tämän tänään ja blogissa jo tuoreeltaan tuntemuksiakin kirjasta ;)
VastaaPoistaMutta kyllä tässäkin kirjassa iso osa sitä vahvaa vaikutusta tulee siitä, kun tietää, että vaikka Teenan ja Bethienkin kohtalo ovat "vain" keksittyä tarinaa, silti sadat ja tuhannet naiset ympäri maailmaa tulevat raiskatuiksi mitä julmimmilla tavoilla :(
Minäkin aion ehdottomasti lukea Haudankaivajan tyttären pian!
Susa, kävin eilen illalla lukemassa arviosi ja todella paljon samoja fiiliksiä kuin minullakin:) Ja tarinan todenperäisyys todellakin tuo lukukokemukseen jotain ylimääräistä...
VastaaPoistaSanna, olinhan kommentoinutkin tänne;-) Minä en muista enää mitään.
VastaaPoistaSiis teen kohta linkityksen lukijoistani, jotka ovat myös thneet tämän kirjan. Nyt olen löytänyt sinut, Jorin, Tomomin ja Susan itseni lisäksi. Kohta on tänään tai huomenna tai tiistaina.
Mehän tehdään paljon samoja kirjoja ja kuitenkin niistä riittää aina erilaistakin sanottavaa.
Leena, kiitos jo etukäteen linkityksestä. Eikä kaikkia kommentteja, kirjoituksia ja blogeja voi millään muistaa;)
VastaaPoistaToivottavasti saan Haudankaivajan tyttären joululahjaksi, niin voin tehdä siitä myös arvion ja pääsen takaisin Oatesin maailmaan. Se tuntuu olevan tosi hyvä kirja, niin monessa blogissa sitä kehutaan.
VastaaPoistaTomomi, minulla on Haudankaivaja lainassa kirjastosta ja aloitan sen kunhan saan muutaman muun kirjan alta pois luettua. Odotan kirjalta aika paljon ja toivon etten joudu pettymään;)
VastaaPoista