 |
| Ketunmorsian / Matti Larjavaara. Gummerus, 2010. 411 sivua. |
Sain kuin sainkin luettua loppuun Matti Larjavaaran esikoisromaanin Ketunmorsian. Alku vaikutti lupaavalta mutta huomasin aika nopeasti miksi kirja ei ole saanut erityisen positiivisia kommentteja muissa kirjablogeissa. Halusin kuitenkin tietää, paraneeko kirja loppua kohden joten luin sen loppuun saakka. Tuntuu pahalta "haukkua" kirjaa, varsinkin suomalaisen kirjailijan kirjaa, mutta koska olen kirjoittanut blogissani kaikista lukemistani kirjoista kohta vuoden ajalta, pitäydyn linjassani ja sanon oman mielipiteeni tästäkin. Varoitan jo alussa, että tämä sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!
Kimmo Yövaara on viisikymppinen kirjallisuuden professori, naisia rakastava mies joka on toista kertaa naimisissa. Hänen vaimonsa Tuija työskentelee myös yliopistolla kuten myös Kimmon ex-vaimo Leena johon sekä Tuijalla että Kimmolla on hyvät välit. Kimmo on helposti rakastuvaa sorttia ja rakastuu kirjallisuuden opiskelijaan, nuoreen Annaan joka tekee graduaan Aino Kallaksesta. Kimmo on gradun tarkastaja ja tapaa Annaa useasti yliopistolla. Alussa Anna ei lämpene Kimmon lähestymisyrityksille mutta hän suostuu kuitenkin kirjoittamaan kirjan yhdessä Kimmon kanssa. Kirjan rakkaudesta, tottakai. Aluksi Kimmo ja Anna siis "leikkivät" rakkautta, lähtevät yhdessä jopa Ruotsiin. Mitään sen kummempaa kuin kädestä pitämistä ja Annan strippaushetkeä Kimmolle (;D) ei kuitenkaan tapahdu.
Kotona Kimmoa odottaa Tuija ja heidän kaksi alle kouluikäistä poikaansa. Kimmo rakastaa Tuijaa mutta hän on myös rakastunut Annaan. Kimmo on aina ollut monen naisen mies, hän oli uskoton Leenalle ja nyt myös Tuijalle. Kimmo on niin vastenmielinen tyyppi, että jo se sai minut ärsyyntymään kirjasta. Anna ei halua rikkoa Kimmon ja Tuijan avioliittoa eikä aloittaa suhdetta Kimmon kanssa mutta, yllätys, yllätys, näin käy kuitenkin. Ensimmäisen seksikerran jälkeen Kimmon työhuoneessa, Anna alkaa odottaa kaksosia! Matkan varrelle mahtuu niin sukupuolitautia kuin sairaskohtauskin mutta loppu hyvin - kaikki hyvin. Ihailtavaa on myös Kimmon ex-vaimojen, Leenan ja Tuijan, upea tapa jolla he tukevat Annaa. Naisia yhdistää sama, sikamainen mies joka ei pysty olemaan uskollinen yhdelle naiselle, vaan hyppii sängystä toiseen ja siinä välissä säälii itseään.
Ketunmorsian on kökkö kirja. Kimmo Yövaara on ärsyttävä sovinistimies joka ärsyttää ja suututtaa todella paljon. Myös Annassa oli paljon ärsyttäviä piirteitä ja en alkuunkaan ymmärtänyt miten Tuija ja Leena ottivat Annan niin hyvin vastaan, ikään kuin perheensä jäseneksi. Kirjan kieli oli kökköä, ja Jennin loistavaa arvostelua lainatakseni, kirjan tapahtumat ja niiden kuvailu aiheutti minussakin myötähäpeää todella monta kertaa. Taava jakaisi Larjavaaralle palkinnon surkeimmasta seksikohtauksesta ja minä olen samoilla linjoilla. Parikymppinen Anna puhuu "silleen olemisesta" kuten myös Kimmo joka kertoo seuraavassa tekstinäytteessä ex-vaimolleen Leenalle mitä on tapahtunut, kun Leena yllättää Annan ja Kimmon omasta sängystään:
" (...) Edelleen Leenan äänessä on ivaa, mutta ei enää kylmää. - Ei kun tarvittiin paikka, jossa lopultakin voidaan olla oikeesti silleen. Ja mä luulin, että sä tuut vasta myöhään.(...)"Kielessä ärsytti moni muukin asia. Åbo Akademita ei kutsuta nimellä Åbo! Åbo on Turku, Åbo Akademi on Åbo Akademi tai ÅA, ei mikään Åbo!(anteeksi, mutta en ole ikinä kuullut että yliopistoani kustuttaisiin nimellä Åbo, onko tämä ihan tavallista?:D)
Dialogissa käytettiin myös paljon puhekieltä ja se sekoitettuna tekstinpätkiin Aino Kallaksen teoksista ei vaan sytyttänyt. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Minä en nauranut kertaakaan vaikka odotin kirjan olevan hauska. Häpesin vain.
Pisteitä *
Tämä on yksi suosituimpia kirja-arvioita blogissani, vaikka en pitänyt kirjasta yhtään. :D
VastaaPoistaTämä kirja oli niin uskomattoman typerryttävä, että siitä tuli toisaalta jo vähän hauskakin. Ainakin vähän pidemmän ajan jälkeen. Tulipahan luettua.
Ei juma xD Kuulostaapa järkyttävän huonolta kirjalta.
VastaaPoistaMikä kumma siinä muuten on, että romaaneissa lähes aina jo yhdestä seksikerrasta tulee raskaaksi (paitsi niissä, jossa käsitellään lapsettomuutta)? Tottahan se on mahdollista, mutta ei se nyt kaiketi ihan niin yleistä ole.
Sanna, tein tätä kirjaa ensin hampaat kiristellen, sen jälkeen aloin nauraa. Tästä ei muuten selviä!
VastaaPoistaEniten minua ärsytti suomenkielen professorin mielettömän huono kielen käyttö.
Olen sen verran kova feministi, että en voi pitää tätä muuta kuin vanhevan miehen harhaisena toivekuvana.
Eihän tämä ole totta, eihän;-)
Mutta oletteko sattuneet lukemaan oikeiden miesarvostelijoiden kirjoituksia tästä kirjasta. Yksikin kirjoittaja käytti kehuvia superlatiiveja oiken roppakaupalla...
Hanna, totta. Siis tosissaan en tätä kirjaa osaa ottaa, ehkä hetken kuluttua jo naurattaakin;)
VastaaPoistaHanna M, sanopa se! Tämän kirjan seksikohtaukset ja -puheet oli niin älyttömän surkeita ja outoja että tosiaan hävetti;D
Leena Lumi, kieli oli todellakin huonoa. Minäkin odotin suomenkielen professorilta paljon parempaa kieltä, en ymmärrä! Minä en ole tainnut lukea yhtäkään miehen arviota tästä kirjasta, mistä niitä löytää? Ja en kyllä hämmästyisi jos miehet tosiaan kehuvat tätä...;D
Taitaa tämä kirja jäädä minulta lukematta. Jotenkin lähtökohtaisesti niin kliseinen juoni tuo professori-nuori opiskelijatyttö-gradu-rakkausromaanin kirjoittaminen-joka johtaa rakkaussuhteeseen... tulee mieleen Hämeen-Anttilan Suden vuosi (josta pidin) jossa samoja teemoja mutta eri tavoin käsiteltynä. Varmaankin ML on tavoitellut jotain parodiaa tässä mutta epäonnistunut (?) ja sitten se on pelkästään kliseistä...
VastaaPoistaMyös ulkokirjalliset seikat häiritsevät: kun ML vaimoineen on tutkijana yliopistolla, tulee mieleen, että on kirjoittanut tällaisen juonen voidakseen nauraa niille, jotka pohtivat onko tämä omaelämäkerrallista :D.
Kiitos kiinnostavasta blogista, se on minulle uusi löytö jonkin toisen kirjablogin kautta.
-Emmi
Voi harmi, hyvä nimi ja kansikin niin kaunis. Kiitos "varoituksesta", jätän tämän suosiolla väliin. Onhan maailma ja myös Suomi onneksi hienoja kirjoja täynnä!
VastaaPoistaEmmi, kiitos kommentistasi:) Minäkin pidin Suden vuodesta ja ajattelin ennen Ketunmorsianta että se olisi kiinnostava kun kerran samasta aiheesta kertoi. Mutta ei. Lukiessa ei tietenkään voi olla miettimättä, kertooko kirjailija nyt omasta elämästään mutta toivon että ei... se taitaakin jäädä arvoitukseksi:D Kivaa että löysit blogiini, tervetuloa!:)
VastaaPoistaElma Ilona, totta - hienoja kirjoja on niin paljon että tällaiset voi jättää lukematta;) Toki joku on tästä tykännytkin...;)
Mulla tämä jäi kesken, en kerta kaikkiaan viitsinyt lukea kokonaan, niin ärsytti.
VastaaPoistaJa mullekin tuli mieleen tuo "vanhenevan miehen päiväuni", päähenkilö oli kuin jokin ikääntynyt maskuliininen Angelika.
Erityisesti Kallaksen ihailijoille tämä on myrkkyä!
Erja, lähellä oli minullakin, että olisin jättänyt kirjan kesken. Periaatteena mulla on kuitenkin lukea kaikki aloittamani loppuun;) Mutta joo, aika kehno kirja:(
VastaaPoistaPiti jo aiemmin kommentoida, vaikka ei minulla olekaan mitään lisättävää tähän keskusteluun. Edelleenkin olen yhtä tyrmistynyt kuin syksyllä, kun luin kirjan, ja edelleenkin alkaa aina naurattaa, kun kirja tulee vastaan. Ehkä kirjan ansio on se, että se ei haihdu ikinä mielestä ja hihityttää aina kun siitä puhutaan. Mua ei vain haittaisi, jos se jo vähitellen haihtuisi! Noloa kyllä Larjavaara-kirjoitus keikkuu kuukaudesta toiseen yhtenä blogini luetuimmista jutuista. Ihan kiva, että blogistani luetaan juuri sitä juttua, jossa olen kaikista eniten haukkunut jotain kirjaa. :D
VastaaPoistaJenni, ehkä tämä tosiaan on sellainen kirja että se muistuu mieleen aina kun siihen törmää;) Kirjoitit niin hyvin tästä blogiisi että en yhtään ihmettele että se on suosittu teksti;)
VastaaPoistaErja, minä olen Kallaksen ihailija ja minua raviostutti, kun kirjasta tehtiin Kallaksen avulla/kautta taiteellisempaa ja kairjallisempaa, mihin kirja itse ei yltänyt. Kallasta ns. huorattiin.
VastaaPoistaSanna, luen monia, monia lehtiä, mutta se SAATTOI olla Suomen Kuvalehdessä, keskisuomalaisessa tai Hesarissa. Muistatko yhtään, kuka teki tästä jutun Hesariin. Tästä kirjasta vöyhkättiin paljon.
Feministi minussa vihasi tätä ja myönnän, että enää en tekisi tätä. En tiennyt mitä tilasin ja söin oman soppani. Kirjaa mainostetiin hauskana tai sarkasmin huippuna. Siten siitä selvisi. Kansikin vielä aika onnistunut, mutta ei se minulla kauaa palkissa viipynyt...
Leena, täytyy etsi jostain lehtiarvosteluja kirjasta. Minulta meni aika ohi silloin kirjan ilmestyessä mutta nyt kiinnostaisi lukea miehen näkökulma;D
VastaaPoista