tiistai 7. helmikuuta 2012

Huone / Emma Donoghue


Huone / Emma Donoghue

Tammi, 2012. 325 sivua.
Alkuteos: Room, 2010.
Suomentaja: Sari Karhulahti
Kannen suunnittelu: Laura Lyytinen
Mistä minulle? kirjastosta varaamalla


Emma Donoghuen romaani Huone oli minulle yksi kirjakevään odotetuimpia kirjoja. En joutunut pettymään, onneksi. Huone on todella mukaansatempaava, koukuttava kirja!

Viisivuotias Jack asuu Äidin kanssa Huoneessa, joka on heille oma koti, koko maailma. Huoneessa on Matto, Sänky, Pupuantenni, Televisio ja Ovi joka aina piipittää kaksi kertaa kun Vanha Kehno saapuu tapaamaan äitiä iltaisin. Joskus Vanha Kehno tuo Sunnuntaituomisia, silloin Jack ja Äiti saavat ehkä muutaman suklaakarkin tai uutta lääkettä Äidin hammassärkyyn. Kun Vanha Kehno tulee, Äidin sänky narisee. Jack nukkuu Vaatekomerossa ja laskee sängyn narinat, odottaa että Vanha Kehno lähtee pois jotta Jack pääsee nukkumaan Äidin syliin. Jack tuntee ulkomaailmaa vain television ja äidin kertomusten kautta. Hänen on vaikea ymmärtää, että Huoneen kattoikkunasta näkyvä lentokone on Ulkopuolella, että siellä on muita lapsia ja aikuisia. Jack on asunut koko viisivuotisen elämänsä ajan Äidin kanssa kahdestaan 11 neliön kokoisessa huoneessa.

Huone on vaikuttava psykologinen kasvukertomus. Rankasta aiheesta huolimatta tämä on myös toiveikas teos, joka piti minut tiukasti otteessaan alusta saakka. Kirja on tavallaan jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen oli minusta koukuttavampi ja parempi. Huone on sujuva lukuromaani, jonka olisin mielelläni ahminut yhdeltä istumalta. Vaikka kirjan aihe ei ole kevyt, kirja oli kevytlukuinen - kieli siis sujuvaa ja helppoa, teksti nopealukuista.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kirjan erikoiset sanat. Jack keksi omia sanoja ja sanamuunnoksia jotka oli myös suomennettu (uskoakseni) varsin hyvin. Huone ei ollut minulle kuitenkaan täydellinen kirja. Viihdyin tämän parissa mainiosti, mutta kaiken kaikkiaan loppu oli esimerkiksi jo kirjan puolivälissä aika ennalta arvattava ja ärsyynnyin välillä viisivuotiaan Jackin viattomuuteen. Mutta tuohan jo osoittaa, että Jack on taitavasti kuvailtu!

Ahdistavasta aiheestaan huolimatta Huone on siis toiveikas ja mieleenpainuva kirja jonka parissa viihdyin mainiosti. Aionkin suositella tätä kirjaa lämpimästi kaikille, ja palautankin sen nopeasti kirjastoon jotta varausjonon seuraava saa tämän luettavaksi:)


★★★★

Huonetta on luettu kirjablogeissa ahkerasti joten linkitän vain muutaman arvion:
Peikkoneidon arvio täällä, Karoliinan täällä ja Lauran täällä.

9 kommenttia:

  1. Tämä kirja pääsi heti lukulistalleni! :)

    VastaaPoista
  2. Komppaan! Todella hyvä, aiheeltaan raskas, mutta kerronnaltaan kepeä kirja. Ehdottomasti alkuvuonna lukemieni parhaimmistoa.

    VastaaPoista
  3. Minnis, hienoa! Odotan mielipidettäsi tästä:)

    Amma, aivan samaa mieltä:)

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä olit melko pitkälle kuin minäkin! Kiva että pidin tästä. :)

    VastaaPoista
  5. peikkoneito, joo, niin taisin olla;) Mieleenpainuva kirja kyllä!:)

    VastaaPoista
  6. Jee, onneksi Sonja lupasi vähintäänkin lainata tän mulle :)

    VastaaPoista
  7. Anni, no hyvä ni voidaan sit porukalla keskustella tästä kun kaikki on lukenu;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos linkityksestä! Minäkin pidin, mutta näin jälkeenpäin tavallaan itse kirjaa paremmaksi muistoksi on noussut juuri tuo kertojaratkaisu ja Jackin henkilöhahmon hieno onnistuminen.

    VastaaPoista
  9. Karoliina, minäkin luulen, että kirjasta jää parhaiten mieleen Jack henkilönä sekä lapsen näkökulma ja lapsuuden olosuhteet. Kirjana tämä ei ehkä ole niin yllättävä, tai loistelias.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.