perjantai 28. kesäkuuta 2013

Tummanhopeinen meri / Susan Fletcher


Tummanhopeinen meri / Susan Fletcher

Like, 2012. 443 sivua.
Alkuteos: The Silver Dark Sea, 2012.
Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry
Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen
Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Susan Fletcherista on pikavauhtia tullut yksi suosikkikirjailijoistani. Siksi odotinkin innolla, että ehdin lukemaan hänen uuden suomennetun romaaninsa Tummanhopeinen meri. Fletcherin kaunis kieli, meren läsnäolo ja yhden saaren kiinnostavat asukkaat ja monimutkaiset ihmissuhteet kuulostivat hyvältä jo kevään uutuuskatalogissa, ja olin jo ennen kirjan lukemista aika varma, että pidän tästä.

Pienen Parlan saaren rantaan huuhtoutuu mies. Hän on suurikokoinen, kaikille tuntematon. Saaren asukkaat ihmettelevät miestä. Kuinka joku voi huuhtoutua saaren rantaan hengissä? Mies on menettänyt muistinsa, eikä saaren asukkaille selviä hänen henkilöllisyytensä. Kaikkien toiveissa on, että mies olisi Tom, monelle saaren asukkaalle rakas henkilö. Asukkaat muistavat myös tarinan Kalamiehestä, joka yhden kuunkierron ajaksi ottaa ihmisen hahmon ja tuo toivoa heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Toivoa kaipaa monikin Parlan asukkaista, mutta onko rantaan huuhtoutunut mies todellakin Kalamies, vai muukalainen joka juonii jotakin?

Pidin Tummanhopeisesta merestä vielä enemmän kuin osasin odottaa. Uppouduin täysin Fletcherin tuttuun, kauniin runolliseen kielenkäyttöön. Myös suomennos oli ilmeisen hieno, sillä nautin kielestä täysin siemauksin. Olen ennenkin maininnut, että rakastan Fletcherin luomaa tunnelmaa hänen kirjoissaan. Tässäkin oli tiivis, mukaansatempaava tunnelma. Tarina eteni varsin hitaasti, monia asioita kuvailtiin perusteellisesti ja kirjan tempo oli hidas. Lukeminen vei kauan, en halunnut kiirehtiä vaan nauttia jokaisesta sanasta, tapahtumasta, kirjan sivusta. Joskus voin ärsyyntyä hitaasta temposta, mutta tässä kirjassa se ei haitannut.

Kirjassa on paljon henkilöitä, ja etenkin tarinan alussa oli todella vaikeaa muistaa kuka oli kuka, ja minkälaiset suhteet henkilöillä oli toisiinsa. Oli serkkuja, sisaruksia ja naapureita. Onneksi heti kirjan alussa on selkeä ja kattava henkilökartta, josta oli helppo tarkistaa kuka kukakin oli. Ja aika nopeasti kyllä keskeisimmät henkilöt muistuivat mieleeni. Minä pidin kirjan laajasta henkilögalleriasta. Mukana oli kaikenlaisia ihmisiä, ja monipuolisuus on aina minun silmissäni plussaa (kunhan ei mene överiksi). Pidin myös kiemuraisista ihmissuhteista, menneisyyden haamuista jotka kummittelivat sisaruksille sekä saarelaisten erilaisista selviytymisstrategioista menneisyyden kokemuksista.

Fletcherin kirjoitustyyli, hänen romaaniensa vahva tunnelma, monipuolinen henkilögalleria ja hänen kirjojensa painavat teemat muodostavat kokonaisuuksia, joihin minä ihastun palavasti kirjan kirjan jälkeen Tummanhopeinen meri taitaa nousta suosikikseni Fletcherin kirjoista, vaikka olen ennen tätä pitänyt todella paljon Irlantilaisesta tytöstä ja rakastanut Meriharakoita. Tummanhopeinen meri on minulle täydellinen paketti. Kirjassa on kohdallaan kaikki; henkilöt, salaperäinen tunnelma, meren läheisyys kaikissa tapahtumissa ja kaunis kieli. Minä huomaan vieläkin palaavani ajatuksissani Parlan saarelle ja saaren asukkaisiin silloin tällöin, vaikka luin kirjan loppuun jo viikko sitten. Se on hyvän, mieleenpainuvan kirjan merkki, jos jokin.

9 kommenttia:

  1. Niinpä; tämä on aivan huikea, Fletcherin paras! Ehdottomasti niitä teoksia, jotka kestävät tulla luetuksi taas ja taas!

    Minäkään en yleensä pidä liian hitaasta temmosta, mutta tässä se ei haitannut yhtään. Päinvastoin, teos koukutti uskomattomalla tavalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samaa mieltä! Minäkin palaan tähän varmasti joskus, kuten Fletcherin kaikkiin kirjoihin :). Koukuttava, hieno romaani!♥

      Poista
  2. Mä en ihan rakastunut Irlantilaiseen tyttöön, mutta voisin tämän kirjan muodossa antaa kirjailijalle uuden mahiksen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä! Tämä on kuitenkin aika eirlainen kuin Irlantilainen tyttö :).

      Poista
  3. Accurate predictions were a rarity for the ring wearer. Titanium was a metal
    first used in the aerospace industry because of its ability
    to withstand high temperatures. And this is what is
    being done by using Promise Rings.

    Feel free to surf to my page - web page

    VastaaPoista
  4. <3

    Siitä on jo hetki kun luin tämän, mutta edelleen muistan tästä kohtauksia ja maisemia, kuin oikeasta elämästä. Loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin! Minäkin tulen aivan varmasti muistamaan osia tästä kauan! ♥

      Poista
  5. Olen lukenut Fletcheriltä vasta Noidan ripin, josta pidin valtavasti! Meriharakat odottaa hyllyssä, voisin kuvitella sen olevan oikein oivallinen kesäkirja... Jos se on läheskään yhtä hyvä kuin Noidan rippi, voin hyvin kuvitella lukevani koko hänen tuotantonsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Noidan rippi vielä lukematta, ja voisin sanoa samoin: jos se on yhtään niin hyvä kuin Fletcherin muut, tulen rakastamaan sitä ;).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.