tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kansalliskirja / Turkka Hautala


Kansalliskirja / Turkka Hautala
Gummerus, 2012. 112 sivua.
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta


Voi että. Turkka Hautalan Kansalliskirja on osuva, ihana, viihdyttävä, hauska, loistava pieni kirja. Ainoa miinus on, että kirja on liian ohut ja niin nopeasti luettu. Kansalliskirja on koottu noin viidestäkymmenestä lyhyestä tarinasta Suomesta ja suomalaisista. Jokainen tarina on jollain tavalla osuva, Hautala on aivan selvästi seurannut tarkasti suomalaisten elämää ja edesottamuksia.

Hautalan tarinat ovat inhimillisiä ja voisivat kertoa ihan kenestä vain, meistä tavallisista tallaajista. Minusta Kansalliskirjassa on tavoitettu suomalaisuus hyvin. Miehet muistelevat menneitä, nuoruuden rakkauksia ja isovanhempiaan, valitsevat naisen sijasta kaljareissun pikkukaupunkiin kavereiden kanssa. Kirjassa vilahtaa toki myös makkara, tuulipuvut ja olutkassit. Läpi kirjan ihmisten kuvailu on lempeän ironista, ja sen kuvan kirja myös meistä suomalaisista jättää. Ei tuulipuvuissa ja lauantaimakkarassa ole mitään vikaa.

Olen ihastunut Hautalan kirjoitustyyliin ja sanataiteiluun jo miehen romaaneissa Salo sekä Paluu. Myös Kansalliskirjassa Hautalalla on sana hallussaan. Kirja on pullollaan uskomattoman hienoja ja tehokkaita lauseita jonka avulla Hautala rakentaa kirjaansa sen tunnelman ja kuvat suomalaisuudesta. Jokainen kirjoitusvirhe on oikealla paikallaan, ja täyttää tehtävänsä hienosti.

Hautala ottaa tarinoissaan huomioon niin suomalaiset lapset, nuoret kuin varttuneemmatkin. Prisman peliautomaateilla voi nähdä kolme erilaista ihmistyyppiä, suomalaiset miettivät helpointa tapaa päästä Ennätysten kirjaan ja mopopoikien syljen avulla voisi tehdä bisnestä. Suomalaisesta kodista huomaa hyvin, onko jääkiekon arvokisafinaali voitettu vai hävitty ja maisteri unohtaa kaikki lukemansa kirjat kävellessään kauniin neidon ohi. Kansalliskirja on täynnä tällaisia pieniä ja tarkkanäköisiä huomioita.

Hautalan lyhyet tarinat saivat minut nauramaan ja tunnistamaan monesta tarinasta tutun ihmisen, perheenjäsenen tai jopa itseni. Nautin kovasti näiden herkkupalojen lukemisesta, olisin vain toivonut niiden jatkuvan kauemmin. Kansalliskirja on ulkonäöltäänkin minusta täydellinen. Kirja on kovakantinen, mutta kansipaperien sijasta kansikuva on kiinni kannessa (miten ihmeessä tämän selittäisin...;). Kannessa poseeraa suloinen poika Mikki Hiiri -paidassaan, kädet housuntaskuissa. Myös kirjan sisältä löytyy pari ihanaa valokuvaa.

Hieno, hieno kirja niin sisällöltään, kuin esineenäkin.

★★★★+


Kansalliskirjaa on luettu blogeissa jo paljon. Linkitän nyt löytämäni arviot: Lumiomena, Sara, Kirsi, Pekka, Minna, Jenni, ja Maria.

16 kommenttia:

  1. Minäkin olisin suonut kirjan jatkuvan vielä pitempään. Hautalalla on ihmeellinen taito tarinoida napakasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta:) Minä olisin mielelläni lukenut muutaman tarinan lisää;)

      Poista
  2. Olen ollut tästä tosi innoissani jo etukäteen vaikka Hautalaa en ole vielä lainkaan lukenut: Kuulostaa vaan jotenkin niin loistavalta! Nyt odotan, että kirjaston varausjono etenee kohdalleni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tämän pian käsiisi;) Luulen, että tykkäät!:)

      Poista
  3. Tämän ainoa huono puoli oli todellakin se, että tämän luki aivan liian nopeadti. :D (Kunpa sitä saisi kirjoitettua arvostelun samaan tahtiin...) Jos nyt pitäisi määritellä suomalainen, ojentaisin kysyjälle tämän kirjan ja pyytäisin lukea sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä tosiaan oiva Suomi-kirja ;) Odottelen arvosteluasi tästä!:)

      Poista
  4. Kansalliskirja on tosiaan valtavan ihana! <3 Luin kirjan reilu viikko sitten, ja jo nyt haluaisin lukea sen uudelleen. Hautalan tekstit ovat kyllä sellaisia, että ne kestävät aikaa ja useita lukukertoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen palaavani tähän kirjaan vielä monta kertaa. Tarinat ovat lyhyitä, joten ne voi lukea sopivina välipaloina aina tilaisuuden tullen:)

      Poista
  5. Minä en ihastunut yhtä varauksettomasti, mutta en nyt kirjoita enempää, kun en ole vielä blogannut kirjasta. Kaunis esine se kyllä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen arviotasi. Kiva lukea kirjasta sitten muutakin kuin pelkkiä kehuja ;) Erilaiset näkökulmat on aina tervetulleita!

      Poista
  6. Kansalliskirja kiinnostaa kovasti, mutta toisaalta myös arveluttaa (novelliallergian takia)... Ehdottomasti plussaa tuosta kansipaperittomasta kannesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ennen ollut novelliallergia, mutta viime aikoina olen alkanut tykkäämään niistäkin. Ja Hautalan tarinat ovat vain aukeaman pituisia, eli en tiedä voiko näitä laskea edes noevlleiksi..;)

      Poista
  7. Oi kuulostaa mahtavalta!! Tuli kuvauksestasi vähän mieleen Kyrön Kerjäläinen ja jänis :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Kerjäläinen ja jänis vielä lukematta, mutta ehdottomasti lukulistalla :) Suosittelen kyllä sua lukemaan tämän jossain vaiheessa ;)

      Poista
  8. Hieman ristiriitaiset tunnelmat: monet tykkäävät, mutta aika lailla epäilyttää... en ole Hautalaan päässyt aiemmin mukaan, yrityksestä huolimatta. Yritän varmaan kyllä tätäkin. Kyröstä pidän kovasti, sekä aiemmista että Kerjäläisestä ja jäniksestä. Monipuolinen ja omaääninen tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi jos et ole Hautalasta aiemmin innostunut. Mutta toisaalta, eihän kaikki voi samoista pitääkään ;). Minua harmittaa, etten ole ehtinyt lukea enemmän Kyröä vielä. Kerjäläinen ja jänis kiinnostaa kovasti! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.