Salo

Salo / Turkka Hautala. Gummerus, 2009. 320 sivua.

 Turkka Hautalan Salo oli Finlandiaehdokkaana vuonna 2009, eikä syyttä. Salo kertoo pienehköstä suomalaisesta kaupungista ja sen asukkaista, kaupungin nimeä ei mainita, mutta kirjan nimi antaa ehkä joitain viitteitä... Yksitoista eri asukkia kertoo elämästään kaupungissa aina yhden luvun ajan. Nämä yksitoista liittyvät jollain tavoin yhteen, he tuntevat tai tietävät toisensa aina jotain kautta.

"salo

1. suuri (asumaton) metsäalue, erämaa, sydänmaa, korpi

2. vanh. iso metsäinen saari "

Lukija saa tutustua esimerkiksi maahanmuuttajapoikaan joka työskentelee isänsä kebabravintolassa. Isä patistaa poikansa puhumaan huonoa suomea asiakkaille, koska suomalaiset haluavat kebabinsa ripauksella eksotiikkaa, vaikka neljävuotiaasta Suomessa asunut poika muuten puhuu täydellistä suomea.  Myös kaupungin erikoisin persoona, Hattuleidi, kertoo yhden luvun ajan elämästään, sitä ennen lähes kaikki muut kertojat ovat jo maininneet hänet sivulauseessa.

Suuren tehtaan pomo tietää, että tehdas joudutaan sulkemaan, ja että samalla kuolee koko kaupunki. Rasistiteinipoika hakkaa kavereineen pizzataksikuskin ja rikkaampaa elämää kaipaava nuori mies yrittää iskeä postinkantajatytön aamuyöstä samalla kun hautaustoimisto hakee ruumiin samasta rapusta. Suomalaisen kaupungin yöelämää seuraa eläkeikää lähestyvä Tiina nakkikiskan luukulta. Hän tarjoilee makkarat ja lihapiirakat baareista palaaville kaupunkilaisille, ja ehtii siinä sivussa huolehtia poikansa lapsuudenkaveristakin.

Romaanin rakenne on mielenkiintoinen. Jokaisessa luvussa on eri päähenkilö jonka kautta saa seurata eri-ikäisten miesten ja naisten elämää ja sitä kautta suomalaisen pikkukaupungin elämää 2000-luvulla. Yhdessä luvussa ollut sivuhenkilö siirtyy seuraavassa luvussa pääosaan, joistakin tapahtumista saa kaksi eri versiota mutta yhtäläisyyksiä on varsin vähän, eikä ne pienet kertaamiset ärsytä ollenkaan.

Hautala kirjoittaa mielestäni loistavasti eri-ikäisten näkökulmista ja yhteentoista lukuun mahtuu jo ne oleisimmat henkilöhahmot suomalaisesta yhteiskunnasta. Vaikka mukaan mahtuu kauheitakin tapahtumia, kuten paloittelumurha ja vakavaa rasismia, kertoo Hautala niistä hauskasti ja huumorilla. Nauroin useaan otteeseen ääneen kirjaa lukiessani, ja se ei ole minulle tavallista;) Todella loistava esikoisromaani joka on ehkä jäänyt monelta huomaamatta? Tai sitten syynä sille, etten ole nähnyt tästä hehkutuksia missään on se, etten ole ollut täällä kirjablogimaailmassa vielä vuonna 2009 kun kirja ilmestyi;) Odotan jo innolla että pääsen lukemaan Hautalan uusimman kirjan, Paluun, joka jo odottaa kirjahyllyssä.

Pisteitä ****+