Pidä isää kädestä

Pidä isää kädestä! (En stor och en lite är borta, 2002) / Elisabeth Cleve. WSOY 2005. 224 sivua

Elisabeth Cleven toinen suomennettu teos Pidä isää kädestä! -kaksivuotias kriisiterapiassa kertoo kaksivuotiaasta Victorista, jonka äiti ja nuorempi veli ovat vähän aikaa sitten kuolleet auto-onnettomuudessa. Victor saapuu surun murtaman isänsä Fredrikin kanssa Erica-säätiöön lastenpsykoterapeuttina toimivan Elisabethin vastaanotolle. Fredrikin sukulaiset ovat sitä mieltä. että Victorille tekisi hyvää jutella psykologin kanssa. Nuori poika reagoi äitinsä ja veljensä kuolemaan yli-iloisella käytöksellä. Kun koko suku suree suurta menetystä, traagista auto-onnettomuutta, kaksivuotias Victor yrittää saada kaiken ennalleen. Hän nauraa, laulaa ja riehuu ja yrittää sillä tavalla saada muitakin nauramaan. Elisabeth kuvailee kirjassaan Victorin kolme kuukautta kestävää kriisiterapiaa jonka aikana poika oppii työstämään suruaan ja ymmärtämään tapahtuneen.

Elisabeth ja Victor tapaavat kolmen kuukauden ajan, kerran viikossa. Victorin isä Fredrik istuu oman terapeuttinsa Jorgen kanssa aina viereisessä huoneessa juttelemassa kun Victor leikkii Elisabethin kanssa. Terapiajakson alussa Victor käy useasti katsomassa isäänsä viereisessä huoneessa, hän huolehtii isästään tavalla, jolla kaksivuotiaan ei kuuluisi. Victor huolehtii isän vaatteista, tarkistaa aina että isä istuu omassa tuolissaan ja tarkistaa että isällä on kaikki hyvin toisessa huoneessa. Victor tarjoilee isälle leikkipiparkakkuja ja muuta ruokaa. Terapian edetessä Victorin ja Fredrikin roolit muuttuvat takaisin normaalimmiksi, Victorista tulee se pieni lapsi josta isä pitää huolen eikä toisinpäin. Terapian aikana Victor oppii myös leikin avulla osoittamaan ymmärrystään onnettomuudesta ja siitä, että äiti ja pikkuveli eivät enää tule takaisin. Victorin leikeistä näkyy paljon symboleja, hiekkaan puoliksi hautautuneita eläimiä, kaksi tyhjää tuolia, iso ja pieni pallo, ruumisauto ja paloauto jonka kyydissä on tonttu, iso ja pieni nukke, leikkiauto jonka vasen ovi on teipillä kiinni, ettei äiti ja pikkuveli tipu autosta.

Pidä isää kädestä! kuvailee uskomattoman hyvin, mutta liikuttavasti, kuinka paljon pieni lapsi ymmärtää kuolemasta ja traumoista vaikka eivät vielä osaa kuvailla tapahtumia sanoin. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon kaksivuotias Victor osasi sanoin kuvailla tapahtumia ja tunteitaan. Kirjan lopussa, terapian lähestyessä loppua Victor osoittaa Elisabethille, että hän on ymmärtänyt kuoleman merkityksen, mutta myös sen, että hänellä on nyt eväät jatkaa elämäänsä. Victor on nimensä mukaisesti voittaja.

Pidä isää kädestä! on liikuttava ja todella opettavainen kirja. Victorin terapiaa oli samalla liikuttavaa, raskasta mutta myös mielenkiintoista seurata. Kyynelehdin useassa kohdassa, Elisabeth Cleve onnistui kuvailemaan terapian kulkua ja Victorin käytöstä todella todentuntuisesti ja liikuttavasti, kirjan keskellä olevat valokuvat Victorin symbolisista leikeistä lisäsivät ymmärrystä entisestään. Ihailin Elisabeth Cleven taitoa toimia rankassa tilanteessa, hän kuvaili myös omia tunteitaan terapeuttina josta pidin kovasti. Toivottavasti tulevana lapsipsykoterapeuttina oli lohduttavaa lukea, että terapeuttikin saa surea ja jopa itkeä lapsen mukana.
Pidä isää kädestä oli surullinen, opettavainen ja todella liikuttava kirja mutta samalla kuitenkin lohtua tuova ja tavallaan myös selviytymistarina. Kirja osoittaa, että jo ihan pienet lapset voivat saada oikeanlaisella lähestymistavalla todellakin hyötyä ja apua terapiasta.

Tähtiä ****+