Olen aika herkkis ja itkupilli mitä kirjoihin ja leffoihin tulee. Rankat toistapahtumiin perustuvat kirjat itkettävät aina, kuten esimerkiksi Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle sekä juuri lukemani Elisabeth Cleven Pidä isää kädestä.
Uskon myös, että esimerkiksi Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen tulee itkettämään minua tajuttomasti, ja itkin myös toissa iltana kun luin loppuun Cecilia Samartinin loistavan Nora & Alicia (josta juttua blogiin tänään iltapäivällä, jos vaan ehdin). Jos pitäisi valita yksi kirja, joka tekee minut surulliseksi, se olisi jo mainitsemani Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle. Surulliset, traagiset tositapahtumat on aina pahimpia.
Minä en edes pysty lukemaat tuota Jäähyväiset Einolle. Olisin ennen pystynyt, mutta nyt kahden pienen pojan äitinä en vaan jotenkin pysty :(
VastaaPoistaKiinnostuneena odotan kirjoitusta Nora & Alicia -kirjasta, luin sen eilen myös ;)
VastaaPoistaJäähyväiset Einolle oli minullekin rankka lukukokemus :(. Haluaisin lukea myös Jäähyväisten jälkeen, mutten ole vielä saanut käsiini.
VastaaPoistaSusa, ymmärrän hyvin, todella rankka kirja:(
VastaaPoistaMari A, juuri sain arvioni valmiiksi:)
Pienen mökin emäntä, minäkin haluaisin lukea jatko-osan, mutta en ole myöskään vielä löytänyt sitä.