 |
| Hengityskeinu (Atemschaukel, 2009) / Herta Müller. Otavan kirjasto, 2010. 291 sivua. |
Olen jo pidemmän aikaa halunnut tutustua vuoden 2009 kirjallisuuden Nobelvoittaja Herta Müllerin tuotantoon. Aloitin sen nyt lukemalla Müllerin juuri suomennetun teoksen Hengityskeinu.
Hengityskeinu kertoo 17-vuotiaan romaniansaksalaisen Leon selviytymistarinan. Kun puna-armeija valtaa Romanian 1940-luvulla pakotetaan Romanian kaikki 17-45 vuotiaat pakkotyöhön, jälleenrakentamaan Neuvostoliiton. Leo lähtee leirille mielellään, hän kaipaa jo pois pikkukaupungista ja perheestään. Leo viettää työleirillä yhteensä viisi vuotta. Hän lapioi hiiliä sydämenmuotoisella lapiolla, tutustuu muihin työläisiin mutta ei uskalla solmia liian läheisiä suhteita. Seuraavana päivänä ystävä voi olla se, jonka vaatteet ja leivät varastetaan ennen kuin eloton ruumis haudataan alastomana.
Leirillä on rankkaa. Työpäivät ovat pitkiä, ruokaa on aivan liiian vähän. Kuivaa leipää ja kaalikeittoa tarjoillaan hyvänä päivänä. Huonoiksi päiviksi onnekkaat ovat ehkä onnistuneet säästämään leivänkannikan edelliseltä päivältä. Rankkoihin päiviin ja näläntunteeseen kaipaa piristystä. Leolla on aarre - vitivalkoinen nenäliina jonka hän sai venäläiseltä, vanhalta rouvalta - jota hän säilyttää matkalaukkunsa pohjalla ja aikoo viedä kotiin asti. Nenäliina on merkki siitä, että kotiin palataan vaikka monet leirin työntekijöistä kuihtuvat ja haihtuvat silmissä ja päätyvät alastomina hautaan.
Kun Leo viiden vuoden kuluttua pääsee kotiin kaikki ei ole ennallaan. Elämä ei olekaan helppoa, välillä jopa kaivataan akaisin leirille. Leiri on muuttanut Leon koko elämän eikä perhekään enää tunnu samalta kuin ennen leiriä. Leiristä ei puhuta, tapahtumista ei kysellä vaikka Leo välillä kokeekon, että puhuminen ehkä helpottaisi. Muistoihin jää sydämenmuotoinen hiililapio, nälkäenkeli ja hengityskeinu - pienet mutta korvaamattoman arvokkaat muistot rankalta leiriltä.
Kirjan jälkisanoissa Müller kertoo, että hänen äitinsä vietti viisi vuotta juuri tämänlaisella työläisleirillä 1940-luvulla. Leirillä oli myös Oskar Pastiorin jonka kokemuksiin ja kertomuksiin Hengityskeinu perustuu. Minä pidin Hengityskeinusta paljon. Müllerin kirjoitustapa on hieno, kieli on todella kaunista. Kirjan aihe on kaikessa rankkuudessaan ja kammottavuudessaan mielenkiintoinen. Ainut asia mikä minua varsinkin aluksi häiritsi oli kirjan lukujen epäkronologisuus. Välillä oltiin leirillä kaivamassa ruokaa roskakasasta, seuraavaksi mietittiin jo elämää leirin jälkeen ja kohta oltiin taas leirillä. Leirin tapahtumatkaan eivät vaikuttaneet olevan kronologisessa järjestyksessä, vaan tulivat vähän miten sattuu. Kirjan loppua kohden varmaan totuin tähän, koska puolenvälin kohdilla en enää huomannut sen häiritsevän lukemistani.
Lukemisen arvoinen, mielenkiintoinen, tiivis tarina nuoren miehen selviytymisestä, suosittelen!
Pisteitä ****
Sanna, sinä teit juuri sen, mikä Müller minulta jäi tekemättä. Tein neljä Herta Müllerin kirjaa ja olen vahvasti sitä mieltä, että tällä kertaa oikea henkilö sai kirjallisuuden Nobelin. Hänen kielensä soi. Ruman suoruus ja suoruuden rumuus, ankeuden ja kurjuuden löyhkä. Se kaikki katoaa hänen runoproosansa sointiin.
VastaaPoistaLeirikirjat eivät ole suosikkilistani ykkösiä, sillä niitä olen tehnyt paljon, mutta tässä kirjassa oli varmaan apua juuri Hertan tyylistä. Toivon. Hienoa myös,että kirjan nimi oli suomennettu suoraan, eikä keksitty jotain muuta. (Siis kun taas Oatesin Kosto:Rakkaustarinassa oli hyvä kun oli muutettu nimeä enemmän sisältä vastaavaksi.)
Sulla on nyt Müller ikäänkuin auki ja jos minulta kysyt, niin pidin eniten hänen novellikokoelmastaan Matala maa ja tokaksi teoksesta Ihminen on iso fasaani.
Linkitin blogisi alkavaan kirjahyllyyni. Kai se käy?
VastaaPoistaTuli tässä vähän tarkemmin selattua blogiasi, että tiedän vähän minkälaisia kirjoja luet, jos lukupiiriaikeemme toteutuu.. :) No, olet lukenut kaikki ne kirjat jotka odottavat hyllyssäni että pääsen niihin käsiksi!
VastaaPoistaEiköhän silti piiriin löydy hyviä kirjoa, joita edes sinä et ole lukenut ;)
Leena, Müllerin kieli on todella upeaa. En ymmärrä miksi vasta nyt luin hänen kirjansa...Käyn kurkkimassa blogissasi noita muita Müllereita ja lisään lukilistalleni!:)
VastaaPoistaMarja-Leena, ehdottomasti, Kiitos!:)
ANNI, eiköhän me jotain keksitä;) Tuossa yläpalkissa on sellainen sivu kuin "Oma kirjahylly" josta löytyy omat kirjani joita en vielä ole ehtinyt lukea. Jos haluat, voit sieltä katsoa löytyisikö sellaisia kirjoja joita et ole vielä lukenut, mutta haluaisit lukea:)
tässä on myös linkki siihen sivuun:
http://luettuasaso.blogspot.com/p/oma-kirjahylly.html
:)
Olihan niitä jonkin verran! Oma taivas ainakin olisi kiva lukea mahdollisesti kimpassa, se on mullakin lukemattomana hyllyssä :)
VastaaPoistaANNI, Oma Taivas olisi kiva lukea piakkoin joo!:)
VastaaPoista