lauantai 22. tammikuuta 2011

Seitsemäntoista

Seitsemäntoista / Juha Itkonen. Otava, 2010. 383 sivua.

 Juha Itkonen on ollut jo kauan tutustumislistallani ja päätin aloittaa kirjalijan uusimmasta romaanista, joka kantaa nimeä Seitsemäntoista. Kirjailija Julius Ilonen (Itkonen itse, ainakin joltain osin?) kirjoittaa kirjan siitä, kun hän oli seitsemäntoistavuotias. Kirjan päähenkilö on lukiota käyvä Henrik (eli Julius) joka työskentelee kesän tavaratalossa. Nuoren miehen elämään kuuluu myös tyttöystävä Hanna ja pian myös kaupan vihannesosason Vesku. Henrik etsii seksuaalista identiteettiään, juhlii ja rellestää Veskun kanssa, pääsee miehen mukana jopa ulkomaille. Pian Henrik kuitenkin huomaa Veskussa jotain outoa, kaikki ei olekaan niin kuin Henrik luuli. Vesku tulee yhtäkkiä liian lähelle ja Henrik perääntyy.

Romaani sisältää Henrikin ja Veskun lisäksi mielenkiintoisen henkilöhahmon, keski-ikäisen Päivin joka työskenteli Henrikin ja Veskun kanssa samassa kaupassa. Päivi on eronnut, hänellä on ongelmallinen suhde teini-ikäiseen poikaansa ja mikään ei oikein onnistu. Päivi astuu kuvioon mukaan kun hän lukee Julius Ilosen kirjan, kirja kertoo Juliuksen ajasta tavaratalossa mutta Päivin mielestä Ilonen valehtelee - kenen on oikeus muistella ja kertoa muistonsa julkisesti, mikä on totta ja mikä ei? Alkaa Juliuksen ja Päivin välinen kirjeenvaihto, mielipiteitä heitellään suuntaan jos toiseen kunnes kaikki kulminoituu Juliuksen ja Päivin tapaamiseen - kasvokkain. Julius pakenee härdelliä erämaahan mökille ja jatkaa kirjoittamista. Päivin elämään astuu uusi, tärkeä ihminen joka ottaa särkyneen naisen huomaansa.

En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta. Kirjan kielestä nautin, Itkonen kirjoittaa sujuvasti ja kauniisti, lyhyitä lauseita ja pidempiä lauseita, soljuvaa ja menevää. Seitsemäntoista on romaani toisaalta nuoruudesta, toisaalta kirjailijana olemisesta, kirjoittamisen vaikeudesta ja sen seurauksista. Kirja on jaettu kolmeen osaan ja minä pidin eniten ekasta ja kolmannesta osasta, toinen osa oli jotenkin hieman sekava. Kirja on myös kirjoitettu mielenkiintoisesti, monitasoisesti ja minulla meni hetki ennen kuin ymmärsin kuka oli kuka, missä kirjassa ja tapahtumissa nyt mennään. Monitasoisuus oli mielenkiintoinen, joskin minulle hieman haastava muoto. Lisäksi tenttien vuoksi en ehtinyt lukea kuin muutaman sivun per ilta joten en aina oikein päässyt mukaan tapahtumiin. Monitasoisuus ei ehkä olisi ollut ongelma lainkaan, jos olisi voinut (ehtinyt) lukea kirjan yhteen putkeen. Seitsemäntoista ei nouse suosikkieni joukkoon, mutta huono se ei ole missään tapauksessa. Haluan jatkossa lukea enemmän Juha Itkosta, olen lukenut ja kuullut että hänen aiemmat romaaninsa olisivat parempia kuin tämä uusin.

Pisteitä ***+.

5 kommenttia:

  1. Kommentoin nyt vähän pikaisemmin kuin olisi tarkoitus, koska Itkonen on suosikkikirjailijoitani, mutta lapsiperheellisen bloggausaika on rajoittunutta :) Kirjoitit hyvin ja ihan omiakin tuntojani. Tämä on hyvä kirja, mutta ei noussut minullakaan suosikkien joukkoon. Itkonen osaa kirjoittaa, mutta jotenkin tämän kirjan rakenne ei ihan kanna. Kannattaa kuitenkin jatkaa Itkosen lukemista: Myöhempien aikojen pyhiä ja Anna minun rakastaa enemmän ovat kumpikin hienoja kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Oh, Anna minun rakastaa enemmän oli H-I-E-N-O. Pitäisi lukea kirja uudestaan, mutta lainasin sen jolle kulle eikä kirja koskaan palannut minulle takaisin :(. Myös Lumiomenan mainitisema Myöhempien aikojen pyhiä on hieno kirja mormoonien elämästä täällä Suomessa. Näitä kahta suosittelen!

    VastaaPoista
  3. Ajattelen aika lailla samalla tavalla Itkosen uusimmasta. Eniten minuun "kolahti" kirjan alkuosa. Keskiosa oli taas selkeästi huonoin ja puuduttavin. Tämä ei todellakaan ole Itkosta parhaimmillaan eli kannattaa lukea myös aiempia Itkosen kirjoja.

    VastaaPoista
  4. En ole vielä lukenut tätä Itkosen uusinta, mutta hänen aiemmista kirjoistaan Kohti ja Anna minun rakastaa enemmän olen kyllä pitänyt. Erityisesti Kohti oli minun makuuni. Näiden teidän arvioittenne perusteella mietin, kannattaako tämä uusin lukea.

    VastaaPoista
  5. lumiomena, olen samaa mieltä. Minäkin tosiaan pidin Itkosen keielstä, kirjan rakenne sitten taas hieman tökki. Aion ihan varmasti tutustua Itkosen muihin kirjoihin jossakin vaiheessa:)

    Valkoinen kirahvi, kiitos suosituksista! Yritän ehtiä tarttua noihin kirjoihin jossakin vaiheessa:)

    Absolutely white, samaa mieltä. Kakkososa oli hankala, eka paras;)

    Hanna, minun täytyy kyllä lukea Itkosen muita kirjoja kun niin moni kehuu. En osaa sanoa kannattaako tämä lukea, minuun se ei ihan uponnut mutta sehän on ihan mielipidekysymys:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.