Ripa

Ripa / Varpu Vilkuna. Mäntykustannus, 2010. 166 sivua.

 Varpu Vilkunan (nuorten?)romaani Ripa oli lukulistallani aiheen vuoksi. Ripassa käsitellään ajankohtaistakin aihetta, nimittäin lasten hyväksikäyttöä. Onni on viisitoistavuotias maalaispoika joka innolla odottaa kesälomaa ja rippileiriä. Leiri alkaakin loistavasti kun Onni huomaa ihastuksensa, Aadan olevan samalla leirillä ja vielä kaiken lisäksi samassa isoisryhmässä Onnin kanssa. Odotettu ja hypetetty (kirjan ärsyttävä nuorisokieli tarttui;) leiri muuttuu äkkiä painajaiseksi kun Onni yllättää pastori Jaakkima Murron hipelöimästä Aadan takapuolta. Reipaana nuorena miehenä Onni pelastaa ihatuksensa pedofiilin kourista ja pastori Murto ei vähään aikaan kirkon töihin palaa.

Pastorin käytöksen lisäksi rippileiriä kohauttaa Veeti. Hän juo itsensä humalaan ja sammuu luokkahuoneeseen. Veetin käytökselle löytyy selitys - hänen isänsä on kuolemassa syöpään ja nuori poika ei ole osannut avautua tunteistaan. Tapahtumarikkaan rippileirin jälkeen Veeti saa kesätyön Onnin isältä ja yhdessä Veeti ja Onni siivoavat suuren työhallin. Aadan ja Onnin romanssi syvenee leirin jälkeen ja kaveripiirissä vietetään niin juhannusta kuin Jaakkima Murron rangaistustakin. Kaikki selviää ja leiriporukka kokoontuu yhdessä vielä jatkikselle -eli jonkintapaiselle jatkoleirille, joka onkin paljon hilpeämpi kuin varsinainen rippileiri.

Varpu Vilkunan kirja tarttuu tärkeisiin aiheisiin, läheisten kuolema, seksuaalinen hyväksikäyttö, aikuistuminen ja rakastuminen - kaikki tärkeitä aiheita mutta välillä tuntui, kuin yhteen kirjaan olisi ängetty liikaa tapahtumia. Onnin parhaan ystävän äiti on kuollut rattijuopon yliajamana, toisen ystävän isä kuolee syöpään ja rippileiripappi osoittautuu pedofiiliksi. Onni jatkaa kaikesta tapahtuneesta huolimatta (liian) kypsiä ajatuksiaan. En ole ikinä tavannut viisitoistavuotiasta poikaa joka olisi edes miettinyt sellaisia asioita kuin Onni. Monesti kirjaa lukiessa tuli tunne, että Onnin ajatukset eivät millään voi olla viisitoistavuotiaan ajatuksia. Ei kukaan tämän päivän nuori oikeasti mieti tuollaisia. Ja kuinka monen 15-vuotiaan pojan idoli on Jeesus?

"Jeesuksen opit olivat minusta ihan timanttia. Poikien kanssa oltiinkin yhtenä iltana mietitty, että eipä niihin ollut paljon lisäämistä, tai ei ollenkaan. Jos niiden mukaan kykenisi elämään, saisi kai aika hyvän elämän. Juuso oli tuumannut ykskantaan, että viisas mies se Jeesus, olipa Jumalan poika tai ei.(...)"

Onnin perheeseen kuuluu sairaanhoitaja-äiti ja maanviljelijä-isä sekä muutamaa vuotta nuorempi pikkusisko Salla. He asuvat maatilalla pienessä kaupungissa Pohjanmaalla (?). Vanhemmat ovat ilmeisesti kasvattaneet lapsensa avoimiksi eikä uskonasioita ole tuputettu liikaa. Onko tämä syy siihen, että Onni niin innoissaan ottaa osaa kristinuskon oppeihin ja fanittaa Jeesusta? Mene ja tiedä, minulle Onni ei kuitenkaan antanut kovinkaan todentuntuista fiilistä.

"Uskontunnustus luettiin haparoiden, mutta menihän sekin, kun Sanni luki edellä, ehtoollinen oli uusi kokemus ja kyllä se minut ainakin aikalailla herkisti."

Kun minä viisi vuotta sitten kävin rippikoulun, pojat meidän leirillämme olivat innoissaan vain siitä, että saivat ilmaista alkoholia ja vielä kaiken lisäksi kirkossa.

Kritiikkiä on tullut jo jonkin verran, enkä ole vieläkään valmis. Kirjan kieli on paikoin todella ärsyttävää "nuorten kieltä". Joukossa on sanoja ja ilmaisuja joita moni 15 - vuotias ei enää käyttäisi ja "pikkuvanhan" Onnin suusta ne kuulostavat varsin hölmöiltä. "Juunou", "äksönii" ja "svengaava" hyppäsivät tekstistä vain naurettavasti silmille. Lisäksi ihan selvät kielelliset virheet ärsyttivät sillä niitä ei ollut vain muutamia. Kirjan ensimmäiset lauseet "Mä olen Onni ja olen just sen ikäinen, että olen tänään lähdössä riparille. Koulu loppui kolme päivää sitten ja olen lähdössä kesän ensimmäiselle rippikoululeirille."  nosti jo karvat pystyyn. Samankaltaisia, outoja toistamisia oli useammassakin kohdassa.

Lopuksi on toki todettava, että oli kirjassa ainakin mielenkiintoiset henkilöt (tosin varsin epäuskottavat) kun Onnin ajatukset näin mieltäni järkyttävät;) Ja Ripa on tärkeä kirja, aiheet ovat todella tärkeitä ja juuri sen vuoksi olisi suotavaa, että moni nuori lukisi kirjan. Olisin vain toivonut, että näinkin tärkeistä asioista olisi syntynyt parempi kirja - varsinkin kielellisesti tarkempi ja huolellisempi.

Pisteitä *+