lauantai 5. helmikuuta 2011

Rannalla

Rannalla (On Chesil Beach 2007) / Ian McEwan,  suom. 2007, Otavan kirjasto. 183 sivua.

 Matkustin torstai-iltana junalla tunnin verran Kupittaalta Karjaalle ja vietän nyt viikonloppua vanhempieni luona. Junamatka kestää noin tunnin ja vaikka koulutöitä olisi pilvin pimein minun junamatkoihini kuuluu kaunokirjallisuuden lukeminen. Matka- ja viikonloppulukemiseksi valikoitui tällä kertaa Ian McEwania ja aika nopelaukuiseksi osoittautunut Rannalla.

Rannalla on pieni ja ohut mutta traaginenkin romaani. Eletään 1960-lukua ja nuoret Edward ja Florence ovat juuri menneet naimisiin. Pari on seurustellut vuoden ennen häitään ja fyysisellä tasolla on edetty varovaisesti suudelmiin. Edward odottaa hääyötään ja siihen kuuluvaa seksuaalista kanssakäymistä innolla kun taas Florence pelkää tulevaa ja olisi mielummin viettämättä hääyötään kokonaan. Kirjoista Florence on oppinut kauhistuttavia sanoja kuten penetraatio ja limakalvo ja hän ei pidä edes Edwardin suudelmista. Hän inhoaa kun miehen kieli osuu hänen omaansa eikä varsinkaan halua mitään muuta osaa Edwardista sisäänsä.

Nuoripari on nyt vietämässä hääyötään Englannin kanaalin rannalla sijaitsevassa hotellissa. Hääyö on edessä, molemmat kokemattomia, Edward innokas ja Florence pelokas. Hääyön tapahtumat muuttavat Florencen ja Edwardin elämän lopullisesti ja pienet teot saavat suuret seuraukset. Kirjassa kerrotaan takaumina myös Edwardin ja Florencen tapaamisesta sekä heidän taustoistaan, kuinka he rakastuivat ja päättivät jakaa elämänsä.

"Florence katseli ja toivoi, että Edward liikkuisi hitaammin, sillä häntä vaivasi pelko ja syyllisyydentunne ja hän halusi kiihekästi olla vielä vähän aikaa omissa oloissaan. Olipa odotettavissa millainen keskustelu hyvänsä, se pelotti häntä. (...)"

Rannalla on aika nopealukuinen romaani. Kerronta on taattua sujuvaa ja soljuvaa McEwania. Edwardin ja Florencen suhde kertoo jotakin yhteiskunnallisesti tärkeätä 1960-luvun Englannista. Uudet vapaudet sodan jälkeen osittain sekoittivat nuorten elämän, osittain toivat kaivattua itsenäisyyttä, valinnan vapautta. Florencen pelot ja hiljaiset ajatukset saivat miettimään, miksi ihmeessä nainen ei saanut suutaan auki. Kuinka paljon helpompaa kaikki olisikaan parin välillä ollut jos he olisivat puhuneet toisilleen. Kuinka erilainen lopputulos olisi ollut jos etenkin Florence olisi saanut suunsa auki. Rannalla osoittaa siis kuinka tärkeätä puhuminen parisuhteessa on, puhumalla vältytään monelta murheelta;)

"Florence näki hänen lähestyvän rantaa pitkin. Ensin hän erottui tummuvaa somerikkoa vasten vain syvänsinisenä läikkänä, jonka epäselvät ääriviivat värähtelivät ja joka näytti välillä pysyvän paikallaan, välillä taas hyppäävän lähemmäs kuin shakkinappula, jota siirretään useita ruutuja kerralla. (...)"

Rannalla ei ole paras lukemani McEwan, pidin enemmän Sementtipuutarhasta ja Poltteesta mutta taattua McEwanin kerrontaa ja mielenkiintoisia ihmissuhteita Rannalla sisältää. Seuraavaksi on vuorossa McEwanin Sovitus sekä Ikuinen rakkaus.

Pisteitä ****-

16 kommenttia:

  1. Ian McEwan on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon minunkin on pitänyt tutustua. En ole lukenut vielä ainuttakaan.
    Nyt yhden kurssin myötä ohjelmistossa olis Sovitus. Siitä se kai sitten lähtee, jos on lähteäkseen :)

    Tää Rannalla kuulosti aika mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  2. Morre, kyllä kannattaa ehdottomasti tutustua:) Minä olen tosiaan pitänyt kaikista kolmesta lukemastani Mcewanista (Rannalla, Polte ja Sementtipuutarha):)

    VastaaPoista
  3. Minäkään en ehkä niin paljoa innostunut tästä McEwanin kirjasta. Enemmän pidin minäkin Sementtipuutarhasta, ja Amsterdam oli minun mieleeni myös. Polte oli vähän samaan tyyliin kuin Rannalla, että ihan hyvä ja taattua McEwania. Nyt olen lukenut Ikuisen rakkauden, ja siitä kerron kohta. Annan itselleni hieman vielä aikaa miettiä lopputulemaa :D

    Sovitus ja Lauantai seuraavana vuorossa kirjailijalta!

    VastaaPoista
  4. Sanna, katso, mitä tarkkaavainen lukijani on kommentoinut viime viikolla tähän kirjaan minulle. Onko meiltä kaikilta jäänyt jotain tästä kirjasta tajuamatta? Hain ko. kohdan ja nyt se aukeni ihan eri tavalla - kaikki.

    Siis olenhan kertonut sinulle omat McEwan bestikseni: Sovitus, Lauantai ja Ikuinen rakkaus. Mieheni lukee nyt viime mainittua, mutta hän on pitänyt kyllä eniten Lauantaista, jonka arvostelun olenkin hänelle omistanut. Olen lukenut Amsterdamin ja ilmeisesti pitänyt, sillä talossamme on sen niminen huone, mutta se oli kauan ennen blogia.

    Yksi lukijani oli aika järkyttynyt luettuaan Sementtipuutarhan. Tunsin pettäneeni hänet, kun itse pidin kirjasta ja sitä kehuin. Mutta nämä kokemukset ovat kaikki subjektiivisia, mikä toiselle sopii, ei toiselle sovi ollenkaan.

    VastaaPoista
  5. Naakku, odotan jo mielipidettäsi Ikusiesta rakkaudesta;) Toivottavasti ehdin pian itsekin sen pariin;)

    Leena, minulla kävi itseasiassa ihan sama mielessä kirjaa lukiessani, juurikin tuo venekohta sai minut ajattelemaan samoin kuin lukija blogissasi mainitsi.. en vain ollut niin varma asiastani että olisin viitsinyt mainita arviossani;)

    Sementtipuutarhasta pidin kovasti, oikeastaan enemmän kuin tästä Rannalla-kirjasta.

    VastaaPoista
  6. Niin kuin Leena kävin kommentoimassa sinun blogissasi juuri, niin uskon tällä hetkellä "näkeväni" hyväksikäyttötapauksia jokaisessa kirjassa ja joka paikassa koska suoritan juuri oikeuspsykologian kurssia yliopistolla. Siksikin jätin tuon venekohdassa päässäni nousseen ajatuksen huomioimatta ;D

    VastaaPoista
  7. Ihana Ian McEwan! ♥ Ostin juuri pokkarialesta Ikuisen rakkauden ja hyllyssä odottavat vielä myös Vieraan turva ja Lauantai. Pitääkin kohta ottaa luettavaksi jokin noista. :)

    Minä pidin tästä kirjasta myös, mutta sen lukemisesta on jo kulunut aikaa. Minä(kään) en muuten ollut tajunnut tuota mahdollista viittausta hyväksikäyttöön jostain kumman syystä. Pitäisi lukea kirja nyt uudelleen ja katsoa miten oma tulkinta muuttuu. :)

    VastaaPoista
  8. Tämä oli ensimmäinen Ian McEwan, jonka luin muutama viikko sitten. Se oli minusta sujuvasti kirjoitettu ja vei mukanaan. Jotenkin sitä lukiessa malttamattomana odotti, mitä siitä oikein on tulossa.
    Niistä veneilyreissuista lukiessani minullekin silloin häivähti mielessä mahdollinen hyväksikäyttö, mutta en siitä ollut varma. Ja kun siihen ei myöhemmin viitattu, ajattelin, että se oli minun mielikuvitustani.
    Tämän jälkeen luin Lauantain ja kyllä minusta Rannalla oli parempi.
    Sementtipuutarha odottaa vielä vuoroaan.

    VastaaPoista
  9. Voi, nyt pitää rynnätä Leenan blogiin katsomaan, mistä te puhutte.

    Minä olen puhunut McEwanista varmaan jo ihan liikaa näissä blogikommenteissa, mutta tämä Rannalla oli siis ensimmäiseni ja ihastuin siihen ikihyviksi. Sitten luin Sementtipuutarhan, ja minäkin vähän järkytyin (niin kuin Leenan lukija). Taisin avautuakin siitä aika paljon juuri täällä Sannan blogissa. Vieläkin mietin lopullista mielipidettäni siitä. Oli se kyllä hyvä ja erittäin taitava, mutta ehkä siinä oli pikkuisen tarkoituksellista järkyttämisenhalua. Ja kun minulla oli niin epämukava olo sitä lukiessani ja sen jälkeen, niin en pysty kyllä pitämään siitä yhtä paljon kuin Rannalla-romaanista.

    Loput McEwanit odottavat yhä vuoroaan, mutta odotan niiltä kaikilta paljon. Etenkin Sovitukselta, joka oli elokuvana niin hieno.

    Karoliina

    VastaaPoista
  10. Kuutar, McEwan on ihana <3 :D Vieraan turva on minulle tuntematon McEwan -täytyykin etsiä se kirjastosta. Ikuisen rakkauden minäkin ostin pokkarina aleista vähän aikaa sitten.

    Hanna, minulla kävi samoin tuon veneilyreissun kanssa. Ajattelin, että kun hyväksikäyttöön ei enää viitattu (tai ainakaan en huomannut viittauksia) niin se oli vain omaa mielikuvitustani. Mutta näköjään moni muu on huomannut saman! Mielenkiintoista:)

    Karoliina, käypä katsomassa Leenan blogissa! Sementtipuutarha oli ehkä kieltämättä järkyttävä - ehkä juuri siksi pidinkin siitä. Se oli ensimmäinen lukemani McEwan ja ihastuin silloin miehen kerrontaan. Ehkä tämä on yksi syy siihen, että Sementtipuutarha jäi positiivisena mieleeni. Sovituksen minä haluan ensin lukea ja sitten katsoa elokuvan jonka itse asiassa ostin juuri valmiina hyllyyn odottamaan vuoroaan;)

    VastaaPoista
  11. Mie en ole lukenut yhtään McEwanin kirjaa. Olen kuitenkin blogeista lukenut niin paljon kehuja hänen kirjoistaan. Haluaisin aloittaa sillä esikoisella.

    VastaaPoista
  12. Sanna, tulin kurkkaamaan, mitä Ian McEwan rintamalle kuuluu. Olin tänään niin onnesta soikeena Naakun arvostelusta Ikuiseen rakakuteen, että linkitin sen.

    Oikeuspsykologia kuulostaa kiinnostavalta...sitä on myös oikeuspatologia etc.

    Hanna, hyvänen aika, eikö mun Ian McEwan valistus ole yltänyt vielä sinuun asti;-)

    Sovitus kannattaa tosiaankin ensin lukea. Se leffa on niiiin ihana. Kerrankin filmi ei möhli kirjaa. Paras ystäväni saa ystäänpäivänä, jota vietämme meillä herkkujen äärellä, minulta Sovituksen ja Lukijan, loistoleffoja molemmat.

    VastaaPoista
  13. Hanna, McEwanin esikoinen, eli Sementtipuutarha on ehkä minun lukemistani McEwaneista edelleen se paras. Se on hyvä kirja aloittaa!

    Leena Lumi, minäkin kävin lukemassa Naakun arvion Ikuisesta rakkaudesta:)Lukija on loistoleffa, Sovituksen haluan tosiaan ekaksi lukea ja sitten vasta katsoa elokuvan vaikka se jo tuolla hyllyssä odottaa....:)

    VastaaPoista
  14. Täällä näyttää jo olevan kaksi Hannaa. "Uusi" Hanna on kuvallinen ja ilmeisesti itäsuomalainen (mie), "vanha" Hanna kuvaton ja länsisuomalainen;-)
    t. vanha Hanna

    VastaaPoista
  15. "vanha Hanna": "Uusi Hanna" on Kirjainten virrassa -blogin kirjoittaja, ennen taisi olla nimellä Tomomi. Erotan teidät Hannat juuri bloggaaja-Hannan kuvasta jossa on suloinen vihreä ötökkä;)

    VastaaPoista
  16. Olipa hauska huomata vanhoja juttujasi lukiessani, että olit sanonut profiilikuvaani suloiseksi. :D

    "Vanhalle Hannalle" sanon, että en ole itäsuomalainen, vaan kotoisin ihan länsirajalta, mutta pohjoisesta, sieltä siis mie tulee kirjoituksiini. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.