sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Svinhugg, 2011) / Marianne Cedervall. Atena, 2011. 340 sivua.

 Marianne Cedervallin esikoisromaani Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on kesäkirjaksi sopivan kepeä. Pienessä gotlantilaiskylässä alkaa tapahtua, kun Mirjam palaa lapsuudenmaisemiinsa parhaan ystävänsä Hervorin kanssa. Hervor on rennon rempseä noitatohtori kun taas Mirjam, the lady in red, on kaunis, huoliteltu lääkäri. Yhdessä naiset ovat ostaneet Kajpe Kviarin kylän vanhan kappelin, jota he kesän aikana remontoivat ja kunnostavat.

Mirjam on viettänyt kahdeksan vuotta Lapin Kuivalihavaarassa, kunnes hän päättää palata lapsuudenmaisemiinsa Gotlantiin kosto mielessään. Kahdeksan vuotta aiemmin hän menetti työnsä, kotinsa ja lämpimän suhteen tyttäreensä kolmen miehen vuoksi ja nyt hän on Hervorin kanssa palannut kostamaan miehille kaikesta tuskasta, jonka he hänelle aiheuttivat. Hervorin ja Mirjamin välillä on vahva side, he ovat parhaat ystävykset ja Hervorkin on sitä mieltä, että nuo kolme miestä ansaitsevat kostonsa. Mirjam ja Hervor aseuttuvat siis Kajpe Kviariin, pieneen maalaiskylään, jonka asukkaiksi lukeutuvat myös Torsten, Per-Henrik ja Ivar, kostonsa ansainneet miehet jotka edelleen ansaitsevat elantonsa ja omaisuutensa omituisilla keinoillaan. Mirjamin ja Hervorin naapurissa asuu myös maajussi Sylve, joka on kiltin avulias ja jo ensimmäisestä päivästä lähtien täysin lumoutunut Mirjamista. Sylve on jatkuvasti lähellä ja läsnä, mutta Mirjamilla on tärkeämpää ajateltavaa kesän ajaksi, kuin romanssi komean miehen kanssa.

Mirjam ja Hervor ovat Kuivalihavaarassa käyneet kurssin jossa he opettelivat voimalauseiden käyttöä. Jos toistaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, tapahtuuko toistettu asia silloin? Kurssilla tosin mainittin, että voimalauseet eivät toimi negatiivisten asioiden suhteen. Hervor kuitenkin nosti esiin ajatuksen siitä, voisiko voimalauseita kuitenkin yrittää käyttää vaikkapa kosto mielessään? Voisiko vain ajatuksen voimalla saada ikäviä asioita tapahtumaan? Voisiko vain ajatuksen voimalla jopa murhata jonkun? Mirjam harjoittelee voimalauseita kappelin pihan kuihtuneella ruusupuskalla mutta siirtää harjoittelun pian muihinkin kohteisiin...

Mistä oikein lopulta on kyse, kun Kajpe Kviarissa juhannuksen aikaan vuonna 2006 käynnistyy tapahtumaketju jonka vuoksi kirkonkellot soittavat hautajaisia toisten perään? Kuka tekee ja mitä? Voiko voimalauseet todellakin tappaa vai onko kyse jostakin muusta?

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on siis kesälukemiseksi oikein sopiva, kevyehkö lukuromaani. Hervor ja Mirjam ovat mielenkiintoinen parivaljakko ja kirjan tapahtumat erilaisia, jänniäkin. Parasta kirjassa oli mielestäni kuitenkin Gotlannin upeat maisemat, kaunis, lämmin kesä ja vanhan kappelin kunnostaminen. Minulle tuli kova hinku päästä käymään Gotlannissa, ja voisin kyllä vaikka alkaa remontoimaan vanhaa kappeliakin;) Kirjassa on lyhyt epilogi sekä lyhyt prologi jotka sijoittuvat vuoteen 2008. Mirjam palasi silloin Kajpe Kviarin hautausmaalle  mukanaan kolme ruusua. Siellä hän tapasi Sylven, jolle alkoi kertoa mitä kylässä oikein tapahtui kesällä kaksi vuotta aiemmin. Tykkäsin epilogista sekä prologista, mutta kirjan loppuratkaisu ei miellyttänyt minua yhtään ja siitä jäi hieman petetty olo.

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on tunnelmaltaan ihanan kesäinen, kukkivat ruusut, lämpimät kesäyöt, sinisenä siintävä meri teki lukemisesta riippukeinussa mukavan kokemuksen. Kirjan kansi on mielestäni aivan upea ja sopii tunnelmaltaan kirjaan hienosti. Kirjailija on kertonut aikovansa jatkaa Mirjamin ja Hervorin tarinaa seuraavissa romaaneissaan. Odotan toki, mihin naiset seuraavaksi ryhtyvät, mutta en ole varma aionko lukea Cedervallin seuraavia romaaneja...

***



Romaanin on lukenut monta bloggaajaa, muun muassa Leena, Jenni, Susa, Kirsi, Lumiomena ja Amma.

5 kommenttia:

  1. Tämä oli tosiaan sellainen sopivan kevyt kesäkirja!

    VastaaPoista
  2. Olen juuri lukemassa tätä ja tykkään kyllä, mutta hurjaan dekkarinälkään tämä ei oikein vastaa.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä kesäkirjalta! Täytyy panna korvan taakse, jos joskus tulee tilaisuus matkustaa Gotlantiin.

    VastaaPoista
  4. Erja, dekkariksi minäkään en kirjaa kutsuisi mutta ihan mukava kesäkirja silti;)

    Luru, ehdottomasti! Parasta kirjassa olikin juuri tuo Gotlanti:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.