Ole luonani aina

Ole luonani aina (Never Let Me Go, 2005) / Kashuo Ishiguro. Tammen Keltainen kirjasto, 2005. 394 sivua.

Tässä yksi rästikirja jonka luin jo toukokuussa, mutta ehdimme vasta nyt tavata ja jutella siitä lukupiirissämme. Lukupiirimme toukokuun kirjaksi valitsimme siis Kazuo Ishiguron romaanin Ole luonani aina. Minä katsoin kirjan lukemisen jälkeen myös siitä tehdyn elokuvan joten samalla sain suoritettua yhden kirja/elokuva-parin lisää haasteeseeni. Elokuvasta muutama sananen tämän postauksen lopussa.

Kirjan kertojana toimii nyt 31 - vuotias, valvojana työskentelevä Kathy, joka muistelee nuoruuttaan sisäoppilaitoksessa parhaiden ystäviensä Tommyn ja Ruthin kanssa. Sisäoppilaitos, Hailsham, on ainoa koti josta nuoret tietävät ja laitoksen opettajat ja muut oppilaat ovat nuorten perhettä. Kathy on muodostanut oman, tiiviin "perheensä" Tommystä ja Ruthista ja kolmikko on todella läheinen. He kasvavat ja varttuvat yhdessä, aikuistuvat ja alkavat ymmärtää itselleen suunniteltua tulevaisuutta, joka on kaikille puhumattakin selvä. Kirjan juonesta en aio sen enempää kirjoittaa, nimittäin lukija kokee kirjan täysin eri tavalla jos juonesta tietää liikaa.

Kathyn kertojaääni on tavallaan erikoinen, paikoin mielestäni jopa sekava. Hän hyppi vuodesta toiseen, valotti menneisyyttään ja nuoruuden tapahtumia. Hän hyppi eteenpäin ja taaksepäin, pysähtyi välillä kertomaan taustoja johonkin asiaan joka tuli esille seuraavaksi ja palasi taas hieman taaksepäin. Joissakin kohdissa tämä ärsytti minua hieman, mutta totuin lopulta siihen kun tarina vei mennessään. Kirjan mielenkiintoisinta antia oli mielestäni Kathyn, Ruthin ja Tommyn ystävyys. Kolmikko oli läheinen mutta ryhmän sisäiset suhteet eivät todellakaan olleet helppoja. Kirja kuvaa hienosti, kuinka ongelmallisia nuorten väliset ystävyys- ja rakkaussuhteet voivat olla. Etenkin Kathyn ja Ruthin -kahden teinitytön- välinen ystävyyssyhde ja sen kiemurat oli mielenkiintoista seurattavaa.

Oma lukukokemukseni oli näin jälkeenpäin asiaa mietittyäni lopulta kuitenkin positiivinen. Alussa kirja oli mielestäni tylsä, arvelin koko ajan että kohta tulisi joku käänne, selviäisi jotain erityistä mutta sain odottaa sitä aika kauan. Kun ymmärsin kirjaa hieman paremmin tarina veikin minut mukanaan. Ole luonani aina on etunenässä ystävyydestä, elämän tarkoituksesta, ihmissielusta kertova romaani.

Ishiguron teksti ei mielestäni ole mitenkään erikoista, toki sujuvaa, nopelukuista tekstiä ilman turhia kikkailuja. Välillä teksti on ehkä liiankin harmaata ja tylsää, mutta sujuvaahan se oli luettavaksi. Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta jollakin tavalla alakuloinen, harmaa ja synkkäkin. Kathy kertoi elämästään aika välinpitämättömästi ja lukijana minulle tuli surullinen, jopa ahdistunut olo. Elokuvan koin jotenkin valoisampana ja kauniimpana kuin kirjan, vaikka sekin oli paikoitellen synkkä ja harmaa.

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi kuitenkin ihan positiivinen kuva, alun tylsyydestä ja aikahyppelystä huolimatta.

***+

Elokuva: Ole luonani aina, 2010. Ohjaaja: Mark Romanek

Kirjaan pohjautuva elokuva sain ensi-iltansa viime vuonna. Pääosaa, eli Kathya, näyttelee Carey Mulligan joka oli mielestäni todella sopiva Kathyksi. Ruthia näytellyt Keira Knightley taas ärsytti minua suunnattomasti, enkä tykästynyt elokuvan Ruthiin yhtään. Elokuva seurasi kirjan tapahtumia aika tarkasti, aikahyppely oli onneksi jätetty pois ja elokuva oli jotenkin selkeämpi kuin kirja. Ihan kiva leffa, hieman harmaa ja synkkä kuten kirjakin.

Ole luonani aina on luettu myös ainakin Vinttikamarissa, lukuhetkissä, Satun luetuissa ja Humisevalla harjulla.