Hevosvarkaat / Per Petterson

Hevosvarkaat (Ut og stjaele hester, 2003) / Per Petterson. Otavan kirjasto, 2009. 214 sivua.

 En muista mistä blogista ensimmäisen kerran luin Per Petterson-kehuja mutta kiinnostuin kirjailijasta ja otin kirjastosta mukaan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009 voittaneen Pettersonin viidennen romaanin Hevosvarkaat.

Trond on 67-vuotias ja jäänyt vähän aikaa sitten leskeksi. Nyt hän on muuttanut Lyyra-koiransa kanssa vanhaan mökkiin Norjan erämaahan miettimään ja muistelemaan elämäänsä. Mennyttä on vaikea miettiä, kipeitä asioita ja muistoja nousee pintaan kun Trond tutustuu naapurissa asuvaan Larsiin.

Trond muistelee kesää vuonna 1948. Hän oli silloin 15-vuotias poika ja vietti kesää isänsä kanssa mökissä lähellä Ruotsin rajaa, Pohjois-Norjassa. Päivisin Trond auttoi isää töissä, iltaisin hiivittiin ulos samanikäisen Jonin kanssa leikkimään hevosvarkaita. Tuon kesän aikana Jonin perheessä kuitenkin sattuu traaginen onnettomuus, ja kaikki muuttuu sekä Jonin, että Trondin elämässä.

Onnettomuuden jälkeen Trond huomaa oman perheensä ja Jonin perheen väliset oudot suhteet. Mikään ei ole kuten ennen onnettomuutta, Trond menettää hyvän leikkikaverin ja isäkin muuttuu erilaiseksi, etäiseksi. Kesä jatkuu apeissa merkeissä, piristystä Trondin päiviin tuo vain eräs maitotyttö sekä tatuoitu Franz joka kertoo Trondille paljon, myös uusia asioita Trondin isästä.

Kirjassa kerronta vaihtelee nykypäivässä, eli 67-vuotiaassa Trondissa ja kesässä 1948. Tärkeimmät tapahtumat ja muistot liittyvät juuri kesään 1948, sinä kesänä Trondin elämä muutti suuntaa ja kasvatti hänestä miehen. Mutta myös nykyajassa tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat Trondin tulevaisuuteen. Eräänä päivänä hänen erämökkinsä pihaan ajaa auto, ja Trond saa tärkeän vieraan.

Petterson kuvailee Norjan luontoa äärimmäisen kauniisti. Näin silmissäni lumiset Norjan erämaan maisemat, tunsin myöhäiskesän usvaiset illat ihollani. Trond oli myös aivan ihana, mielenkiintoinen ja koskettava henkilönä, joten hänen historiaansa ja muistojaan seurasi mielellään. Kirjan tunnelma oli tavallaan surullinen mutta kaikesta kuulsi läpi positiivisuus ja elämänmyönteisyys koska:

"(...) mehän päätämme itse milloin tekee kipeää."

Hevosvarkaat on kaunistunnelmainen ja tiivis romaani jonka kantavia teemoja on kasvaminen pojasta mieheksi, isän ja pojan välinen suhde, rakkaus, luopuminen ja pettyminen. Kirjassa käsitellään myös yksinäisyyttä, surua ja eristäytymistä. Kirja on sopiva pidemmissä pätkissä nautittavaksi, sillä tarina etenee aika verkkaisesti ja tapahtumien sijasta annetaan paljon tilaa henkilöiden ajatuksille ja tunteille. Yleensä en oikein jaksa lukea hitaasti eteneviä kirjoja, mutta tästä tiheästä, kauniisti kerrotusta tarinasta ja suloisesta Trondista minä hurmaannuin.

★★★★+

Myös Valkoinen kirahvi on lukenut Hevosvarkaat.

Tällä kirjalla osallistun myös maailmanvalloitukseeni, nyt valloitettuna on siis myös Norja joka valitettavasti onkin ajankohtainen maa tällä hetkellä.