 |
| Lounge / Markku Rönkkö. Like, 2010. 230 sivua. |
Markku Rönkön romaani Lounge tarttui mukaani kirjaston palautettujahyllystä. Suunnittelin jo viime vuonna kirjan lukemista, kun innostuin siitä muutaman blogarvion perusteella, mutta nyt vasta tiemme törmäsivät kirjastossa.
Loungen päähenkilönä on Art Director, suomalainen Joona joka on muuttanut nimensä uskottavammaksi Jonathan Nobleksi. Vietetään jouluaattoa ja raju myrsky on piirittänyt Heathrow'n lentokentän ja liikenne on poikki. Jonathan on matkalla Los Angelesiin, tapaamaan tärkeätä henkilöä mutta myös tekemään uransa suhteen suuria päätöksiä.
Samalla lentokentällä, kentän toisessa päässä toisessa loungessa, istuu myös suomalaissyntyinen nainen parikymppisen poikansa kanssa odottamassa myrskyn laantumista. Äiti on sairastunut syöpään ja poika on nyt viemässä häntä Los Angelesiin saamaan parasta mahdollista hoitoa.
Kirjassa tarina hyppii lentokentän kahden loungen välillä, mutta myrskyn laantumista odotellessa Jonathan muistelee myös menneisyyttään. Myös aikuisen pojan äiti uppoutuu välillä muistelemaan mennyttää aikaa ja pian lukijalle selviääkin Jonathanin ja naisen välinen yhteys.
Alussa takaumat Jonathanin menneisyyteen, pitkät pätkät selvityksiä hänen töistään ja palkinnoistaan ärsytti minua, mutta kun menneisyyden yhteyden jouluaattoon Heathrow'n lentokentälle ymmärsi, pääsin sujuvammin tarinaan mukaan. Vaikka mainosala ei minua mitenkään silmittömästi kiinnosta, luin silti tämän kirjan ahnaasti. Jonathanin ja syöpäsairaan naisen välinen yhteys selvisi minulle jotenkin aika myöhään, ja olisikin kiinnostavaa tietää, missä vaiheessa kirjaa teille muille kirjan lukeneille selvisi tämä? Olinko vain liian väsynyt yövuorossa tätä lukiessani, vai muuten vain hölmö, kun minulla meni niin kovasti aikaa ennen kuin tajusin heidän välisen yhteyden...?
Kirjassa mielenkiintoisinta oli seurata Jonathanin omia ajatuksia itsestään. Kuinka hän toki oli tyytyväinen mahtavaan uraansa ja elämäänsä joka sisälsi töitä, lukuisia irtosuhteita, uusia naisia joka kaupungissa ja kallista elämäntyyliä, mutta kuinka kaikesta kuitenkin paistoi läpi yksi asia -rakkauden kaipuu. Jonathan ei saanut suurta rakkauttaan, mutta ajatukset ja muistot naisesta eivät jättäneet häntä rauhaan vieläkään. Koko kirjan läpi ilmassa leijuu ajatuksia ja kysymyksiä, voiko ihminen olla onnellinen ilman rakkautta?
"Onni on niin lähellä. Onko se edelleen liian kaukana?"
Lounge oli minulle kaiken kaikkiaan positiivinen lukukokemus. Nopealukuinen ja sujuva kirja vaikka mainosala tai Jonathan Noble henkilönä ehkä ei ollut kiinnostavimmasta päästä. Minä muuten rakastan lentokenttiä, tunnelmaa isoilla lentokentillä ja sitä ihmispaljoutta, joten innostuneena luin ja uppouduin lentokenttätunnelmaan, vaikka se tässä kirjassa olikin hieman haikea ja alakuloinen.
★★★★
Myös Hanna ja Naakku ovat lukeneet Loungen.
PS! Blogin ulkonäkömuutokset ovat meneillään, ehdin jatkaa vasta huomenna tai viikonlopun jälkeen joten hienosäätöä esim. otsikkobannerin kanssa vielä luvassa...:)
Hmm - minäkin tykkäsin tästä, mutta vaikka Jonathan oli minusta ihan kiinnostava, ärsytti että toisen loungen nainen jäi niin varjokuvaksi; olisin halunnut tietää hänestä enemmän.
VastaaPoistaBooksy, nainen jäi todellakin aika etäiseksi ja olisi ollut kiinnostavaa lukea hänestä enemmän.
VastaaPoistaKirjassa on kiinnostava aihe, joka ei ole kotimaiselle kirjallisuudelle mahdottoman tyypillinen. Mieleeni tulee takavuosien amerikkalaiset elokuvat, joissa vietetään aikaa lentokentillä.
VastaaPoistaAsetelmakin on kiinnostava, joskin käytetty. Ihmiset jumissa. Jumiutuneista ihmisistä on jotenkin luontevaa paljastaa mielenmaisemia.
Toimiva kirja varmasti kaiken kaikkiaan. Joskus välipalana voisi lukeakin! Kiitos vinkistä! :-)
Minusta tässä oli kivasti (näin jälkikäteen muisteltuna) toteutettu se, että tuo naisen häilyvyys jäi ärsyttämään lukiessa. Kuten Paula sanoi, teoksessa on kotimaiselle kirjallisuudelle melko epätyypillinen aihe ja asetelma. Kiitos linkityksestä ja arviostasi. :)
VastaaPoistaPaula, aihe on tosiaan hieman erilaisempi ja kiinnostava minustakin. välipalakirjana tämä toimii erittäin hyvin, nopealukuinen ja suhteellisen "kevyt". :)
VastaaPoistaHanna, minua tosiaan hieman ärsytti se, että nainen jäi niin etäiseksi. Ehkä hän oli minusta kiinnostavampi henkilönä kuin Jonathan...en tiedä. tai ehkä hän oli kiinnostavampi juuri siksi, että jäi etäiseksi;) ja ole hyvä linkityksestä!:)