 |
| Elefantin matka (A Viagem do Elefanto, 2008) / José Saramago. Keltainen kirjasto, 2011. 225 sivua. |
En ole ennen lukenut José Saramagoa ja päätin aloittaa Nobel-voittajaan tutustumisen hänen viimeksi suomennetun romaaninsa, Elefantin matka, avulla. Elefantin matka on tosipohjainen romaani Salomo-norsun ja tämän hoitajan matkasta Lissabonista Wieniin 1500-luvulla.
Portugalin kuningas Juhana on tuonut Intiasta norsun ja tämän hoitajan Lissaboniin, mutta ei oikein tiedä mitä norsulla tekisi. Niinpä hän päättää vuonna 1551 antaa Salomo-norsun kihlajaislahjaksi vaimonsa serkulle, Itävallan arkkiherttua Maksimilianille. Siitä alkaa Salomo-norsun ja tämän intialaisen hoitajan Subhron pitkä matka Lissabonista Wieniin. Matkaan lähtee norsun ja hoitajan lisäksi kunnon saattue, mukanaan välttämättömiä tavaroita, esimerkiksi vettä ja heinää norsua varten.
Salomo ja Subhro taivaltavat yli vuorten, lumisten Alppien ja pitkin Tonavaa. Kuninkaallinen ja ylväs norsu saa matkan varrella osakseen paljon ansaitsemaansa huomiota, ja eri kylien asukkaat ottavat sen juhlallisesti vastaan, toki paikoitellen on myös varautuneisuutta suurta, erikoista eläintä kohtaan. Salomo osoittaa matkan aikana kuinka viisas eläin norsu on ja siitä tulee kaikkien suosikki. Salomon selässä reissaava Subhrokin saa osakseen kehuja. Matka on pitkä ja tielle sattuu paljon tapahtumia ja yllätyksiäkin, mutta opulta Maksimilian saa kihlajaislahjansa.
Täytyy kyllä myöntää, että tämän kirjan perusteella Saramago ei ole ihan minun juttuni. Ensinnäkin kirjoitustapa ärsytti minua hieman. Erisnimet pienellä alkukirjaimella, tajuttomasti pilkkuja mutta ihan liian vähän pisteitä. Tekstiä oli varsinkin alussa todella hankala lukea ja seurata. Onneksi totuin edes hieman kirjan loppua kohden... Jos tässä olisi ollut yhtään enempää kuin hieman yli sen 200 sivua, en olisi lukenut tätä loppuun. Idea oli ihan kiva, elefantin ja Subhron matka oli oikeastaan ihan mielenkiintoinen mutta joku tässä tökki. En löytänyt sitä hauskuutta ja huumoria mitä odotin, enkä jaksanut innostua tarinastakaan tarpeeksi. Omalaatuinen kirjoitustapa Saramagolla toki on, enkä aio vielä luovuttaa hänen suhteensa. Hyllyssäni odottaa jo Kertomus sokeudesta jonka aion lukea jossain vaiheessa. Tämä vaan ei uponnut minuun.
**
Elefantin matkasta on lukenut myös Elma Ilona, Riina ja Ilse.
Saramago taitaa jakaa kirjabloggaajat aika tavalla. Minä olen lukenut häneltä vain Kertomuksen sokeudesta, josta pidin. Kertomus näkevistä jäi kesken. Tämä elefantin matka kiinnostaa, mutta en pidä kiirettä sen kanssa. :)
VastaaPoistaOikukas kuolema oli ilmeisesti kielellisessä kikkailussa samaa sarjaa Elefantin matkan kanssa, eli mahdollisimman paljon normaalia lausemuotoa välttelevä. Kertomus sokeista oli paljon parempi ja helpompi minusta. :)
VastaaPoistaMinua Saramago vähän pelottaa, mutta jos joskus häntä luen, niin varmasti aloitan siitä Sokeus-kirjasta, jota kehutaan hirveästi.
VastaaPoistaLuin Oikukkaan kuoleman vähän aikaa sitten, ja oli vähällä, etten jättänyt kirjaa kesken vaikean kieliasun vuoksi.
VastaaPoistaOnneksi en, sillä kirjan lopussa on yksi kauneimmista rakkaustarinoista jonka olen eläessäni lukenut!
Elefantin matkakin siis kiinnostaa (ja pelottaa myös vähän samalla kertaa)
Katja, minäkin olen ollut huomaavinani, että Saramago jakaa mielipiteet aika lailla. Ja ymmärrän sen hyvin juuri tuon tekstin omaperäisyyden vuoksi:)
VastaaPoistapeikkoneito, mä kyllä haluan lukea sen Kertomus sokeudesta, toivottavasti tosiaankin se on helpompi ja tätä parempi;)
Karoliina, minunkin olisi varmasti ollut parempi aloittaa jostain toisesta Saramagon kirjasta, vaikkapa siitä Sokeudesta...:)
Erja, ehkäpä pitäisi siten lukea vain lisää Saramagoa...:D
Minä olen lukenut Saramagolta vain Luolan, joka ei tuntunut vaikealta, mutta Toinen minä on jäänyt kesken juuri tyylin takia. Kertomus sokeudesta ja tämä Elefantin matka kiinnostaisivat molemmat.
VastaaPoistaZephyr, minä en ole näköjään tuntenut Saramagoa yhtään sillä sekä Luola että Toinen minä ovat ihan tuntemattomia minulle;) jotain Saramagoa haluan vielä kokeilla...;) kiva kuulla sitten mitä mieltä olet esim tästä Elefantin matkasta!
VastaaPoistaSaramagosta voi sanoa sen, että hänen perustyylinsä on juuri tuo, paljon pilkkuja mutta ei kovinkaan paljon pisteitä.
VastaaPoistaSiihen tottuu kyllä niin, ettei se enää haittaa, vaan voikin alkaa ihmetellä, miksi ne oikeat pisteen ja pilkun paikat olisivatkaan niin tärkeitä. Kerronnan rytmi on tärkeämpi.
Suosittelen seuraavia Saramagoja, ihan sydämestä:
- Kertomus sokeudesta
- Kertomus näkevistä
- Oikukas kuolema
- Jeesuksen Kristuksen evankeliumi
Sokeus ja näkevät ovat nimiensäkin puolesta toistensa pareja. Kysymys siis voisi olla vaikka: voiko näkevä olla sokea, voiko sokea olla näkevä. Moraalisesti, totta maar.
Heli, kiitos vinkeistäsi! Tuon Kertomus sokeudesta otan lukuun ihan pian ja katson, muuttuisiko käsitykseni Saramagosta;)
VastaaPoista