Toisen taivaan alla

Toisen taivaan alla / Virpi Hämeen-Anttila. Otava, 2010. 383 sivua.

 Toisen taivaan alla on toinen lukemani Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista, vuosi sitten luin Suden vuoden. Hyllyssä odottaa Sokkopeli ja Päivänseisaus.

Toisen taivaan alla kertoo "globaaleista ihmiskohtaloista", kirjan päähenkilöitä on Englannissa asuva Olivia Lind jonka äiti oli tahitilainen. Olivia työskentelee vanhassa kirjakaupassa ja suree kuollutta, suomalaista aviomiestään Henrikiä. Olivian ja Henrikin poika Matthew, eli Matti, on ylpeä erilaisista juuristaan ja onkin lähtenyt Suomeen selvittämään juuriaan. Hän haluaa käydä isänsä kotikaupungissa Kokkolassa ja tavata sukulaisia, mutta ensin hänellä on työ hoidettavanaan Helsingissä. Matti on lavastaja ja osallistuu suomalaisen Narsissi-elokuvan tekoon. Elokuva kertoo suomalaisen miehen ja musliminaisen kielletystä rakkaudesta. Elokuvan tekoon osallistuu myös Miia Jansson, joka kiinnostuu Matista. Miialla ja Matilla on paljon yhteistä, he kiinnostuvat samoista asioista, kuten klassisesta musiikista ja ovat kumpikin kiinnostuneita perheensä historiasta.

Olivia kamppailee oman elämänsä kanssa Englannissa sillä välin kun hänen poikansa viettää kesää Suomessa. Olivian uusi suhde etelä-amerikkalaiseen mieheen on nostanut pinnalle vanhat kipeät muistot menneisyydestä. Nuorempanan Olivia kärsi syrjinnästä, häntä kiusattiin eikä hän voinut rakastaa tahitilaista äitiään oikein. Vaikka maailma on tuosta ajasta muuttunut paljon, ei Olivia ymmärrä vielä uutta suvaitsevaisuutta. Mitä hänen pitäisi ajatella? Vanhojen muistojen avulla, rakkaan isänsä tuella hän selvittelee menneisyytensä haamuja ja ymmärtää yhtä jos toistakin.

Toisen taivaan alla on ihan kelpo kesälukeminen, mutta ei se Suden vuodelle pärjää millään mitalla. Tässä oli jotenkin hieman liikaa henkilöitä, elokuvaprojektissa oli kymmenittäin eri tyyppejä jotka väkisinkin menivät lukiessa sekaisin. Matti Lind oli mielenkiintoinen kaveri, tykkäsin etenkin hänestä kertovista Suomi-osioista. Oliviakin oli tavallaan ihan kiinnostava, mutta Englanti-osioista kiinnostavinta oli seurata naisen työtä vanhassa kirjakaupassa eikä niinkään sukujuurien mietiskely...Suden vuodessa tykkäsin Hämeen-Anttilan kielenkäytöstä ja tässäkin se oli paikoitellen todella hienoa, mutta dialogit jotenkin tökkivät. En tiedä johtuiko se siitä, että tässä välillä niin kuin puhuttiin englantia, tai johtuiko se siitä että Matin suomenkieli ei ollut niin hyvää. Kokonaisuutena kuitenkin ihan kiva kesälukeminen!

***

Toisen taivaan alla on myös lukenut Susa, anni.m., Linnea ja Polka.

Loppuun muuten vielä yksi kysymys! Mikä on Hämeen-Anttilan paras kirja, eli minkä luen seuraavaksi? Suden vuosi on jo luettuna;)

Nyt suunta kohti Turkua ja lukupiiriä, mukavaa viikonloppua kaikille!