tiistai 28. elokuuta 2012

Rouva S. / Sami Hilvo


Rouva S. / Sami Hilvo

Tammi, 2012. 284 sivua.
Kannen suunnittelu: Markko Taina
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta


Pidin hurjasti Sami Hilvon esikoisteoksesta Viinakortti, ja odotin innostuneena miehen toista romaania. Rouva S. ilmestyi loppukesästä ja minä tartuin uutuusromaaniin heti tuoreeltaan. Rouva S. on aihealueeltaan täysin erilainen kuin Viinakortti, joten yritin lukea kirjaa puolueettomasti vaikka upea esikoisromaani mieleen nousikin.

Salaperäisen Rouva S:n vieraaksi Tokioon saapuu Daniel, nuori mies joka etsii tuhat vuotta vanhaa käsikirjoitusta. Rouvan vanha koira saattaa Danielin perille rouvan talolle, ja tunnistaa vieraan miehen rouvan edesmenneeksi tyttäreksi. Kaori-tytär on jälleensyntynyt Danielina ja palannut äitinsä luokse. Danielin etsimän käsikirjoituksen kirjoittaja on nuori nainen jonka elämää tuhat vuotta sitten kirjassa myös seurataan. Nuorella Nenellä, joka myytiin hoviin Kunnianarvoisimman rakastajattareksi, oli harvinainen hajuaisti joka lopulta koitui hänen kohtalokseen.

Myös Rouva S kantaa salaisuutta. Hänen menneisyyteensä liittyy kammottavia tapahtumia, joiden keskipisteessä on miesnelikko jota rouva kutsuu Tupuksi, Hupuksi, Lupuksi ja Aku Ankaksi. Paikalliseen mafiaan kuuluvat miehet ovat aiheuttaneet rouvalle paljon kärsimystä, ja hän aikoo osoittaa miehille vahvuutensa ja kykynsä ja unohtaa pelon.

Rouva S. on mystisen salaperäinen tarina. Minulle jäi kirjan lukemisen jälkeen tunne, että osa tarinasta jäi vielä verhon taakse. Samalla huomasin kuitenkin pitäväni tuosta salaperäisyydestä, kuten myös kirjan erikoisista ja erilaisista henkilöistä. Rouva S. oli henkilönä todella mielenkiintoinen, vaikka hän kaikessa "kummallisuudessaan" jäikin hieman etäiseksi. Minulla kesti varsin kauan ennen kuin sain kirjan palasia kohdalleen ja ymmärsin henkilöitä ja tapahtumien kulkua tarkemmin. Yleensä tällaiset vaikeudet kirjoissa ärsyttävät minua, mutta Rouva S:n kohdalla päinvastoin ihastuin tähän vaikeuteen ja salaperäisyyteen.

Hilvo kirjoittaa hienosti ja on taitava kielenkäyttäjä. Tekstissä ei ole turhia kikkailuja ja pidän rytmikkäistä, lyhyistä lauseista joita teksti sisältää. Kirjan luvut on nimetty kertojan mukaan, kertojina vuorottelevat Daniel, Rouva S, Nene sekä Koichi, edesmenneen Kaorin poikaystävä. Kertojien vaihtuminen on minusta toimivaa ja pitää mielenkiintoa yllä kun muutaman luvun ajan saa odottaa, mitä esimerkiksi Rouva S. seuraavaksi keksii.

Kaiken kaikkiaan Rouva S. on salaperäisyydessään ja vaikeudessaankin hieno kirja. Se on todella erilainen kuin Hilvon esikoinen Viinakortti, joka minusta osoittaa kirjailijan monipuolisen taituruuden. Tämä kirja kestää aivan varmasti useita lukukertoja, ja uskon, että se antaa minulle lukijana vielä enemmän toisella lukukerralla.

★-


10 kommenttia:

  1. Voi apua! Hilvoltako on tullut nyt uusi? Olen aikonut lukea Viinakortin, mutta enpä ole sinne asti päässyt ja nyt tuli jo tämä... O-ou! :-D

    Onneksi luettavaa riittää! Tämä vaikuttaa vähintään yhtä kiinnostavalta kuin Viinakortti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Suosittelen ehdottomasti lukumaan Hilvoa, taitava kirjailija :).

      Poista
  2. Olipa kiva nähdä tämä arvio! Olen odottanut Hilvon uutta, mutta sitä ei ole pystynyt vielä varaamaan kirjastosta (tai menenpä nyt taas kerran tarkistamaan). Minäkin pidin Viinakortista ja tämä erilaisuudessaankin kiinnostaa ja kiehtoo paljon. Hyvä, että ainakin sinä pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos!:) Odotan ajatuksiasi tästä, todella erilainen kuin Viinakortti tämä oli, mutta hyvällä tavalla onneksi ;).

      Poista
  3. Kuulostaa jännältä! Hilvosta en ole kuullutkaan. Tämä alkoi nyt kutkuttaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Hilvon kirjoja lämpimästi! Lue ainakin Viinakortti, se on upea :).

      Poista
  4. Minulta olikin mennyt ohi, että Hilvolta ilmestyi uutuus! Se on jännittävää kun kirjailija osaa tehdä aivan toisistaan erottuvia romaaneja - minäkin pidän sitä erityisen taitavuuden merkkinä. Viinakortti oli histoirallisesti ja aiheelta niin vahva, että sen suosioon ei ole helppo yltää uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella upeaa osata kirjoittaa näin erilaisia, hienoja kirjoja. Viinakortti oli tosiaan minullekin niin mieleenpainuva ja upea kokemus, että tämä ei aivan samalle tasolle yltänytkään vaikka hyvä olikin :).

      Poista
  5. Hilvo on minulle kirjailijana ihan uusi, johtuen siitä etten juuri lue kotimaista kirjallisuutta. Blogimaailman kautta olen löytänyt monta kiinnostavaa kotimaista kirjailijaa, jotka odottavat vuoroaan. Minun pitäisi varmaan pitää kotimaisten kirjailijoiden teemakuukausi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimainen teemakuukausi kuulostaa kivalta idealta! Minä olen viime vuosina löytänyt niin paljon kivoja ja hyviä kotimaisia kirjoja, että olen alkanut lukemaan kotimaista enemmänkin :).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.