Precious - harlemilaistytön tarina

Näin Precious -leffan jo monta kuukautta sitten mutta sain vasta nyt luettua kirjan, johon elokuva pohjautuu. Leffa oli loistava, koskettava, surullinen ja kauhea mutta aivan loistava. Sapphiren kirjoittama kirja, joka on suomalaiselta nimeltään Precious -Harlemilaistytön tarina, on hieman eri tavalla loistava. Claireece Precious Jones on 16-vuotiaana jo toistamiseen raskaana isälleen. Tytön vanhemmat ovat jo kauan pahoinpidelleet ja käyttäneet  häntä seksuaalisesti hyväkseen. Precious on ylipainoinen, kiusattu, lukutaidoton ja yksinäinen kunnes hän saa elämäänsä toisen mahdollisuuden ja aivan uuden suunnan kun hän pääsee vaihtoehtoiselle luokalle jossa "Opetamme toisiamme". luokaltaan Precious saa uusia ystäviä, hänen ja hänen opettajansa Blue Rainin välille muodostuu vahva side ja pikkuhiljaa Precious pääsee eroon pahoinpitelevästä äidistään ja raiskaavasta isästään ja saa elämälleen uuden suunnan.

Kirja oli mielestäni myös loistava. Tarina on kauhea mutta Preciousin edistysaskeleita, elämänlaadun parantumista on ilo seurata. Ja lopultahan se aurinko alkaa paistaa sinne risukasaankin. Onneksi. En suosittele kirjaa kaikkein heikkohermoisimmille, esimerkiksi äidilleni mutta muille ehdottomasti;)

****

Hiljainen kevät

 Tylsän Zahirin jälkeen oli luettava jokin nopealukuinen, helppo kirja. Taina Teerialhon Hiljainen kevät oli ainakin nopealukuinen ja melko helppokin. Muutaman tunnin eilen illalla sain tutustua Hannaan, nuoreen naiseen jolla on kolmevuotias poika aviomiehensä Ilarin kanssa. Hanna kärsii kuulo-ongelmista ja hän miettiikin, mahtaako enää ensi keväänä kuulla lintujen laulua laisinkaan. Ilari on suuri lintufani, hänelle linnut ovat kaikki kaikessa, jopa tärkeämpiä kuin oman pojan syntymä. Kyllä Hannakin linnuista tykkää, mutta ei yhtä paljon kuin Ilari. Hannan ja Ilarin avioliitto on alkanut rakoilla ja Hannan kuulon heikkenemisen myötä se rakoilee yhä enemmän. Rakkautta ei ole, Ilarin mukaan ei ole koskaan ollutkaan. Hanna tapaa työmatkallaan työtoverin jonka kautta hän alkaa taas tuntea itsensä naiseksi ja itsenäistymisen ja oman itsensä löytämisen kautta päätös elämänmuutoksesta tulee esille.

Hiljainen kevät on ihan ookoo tarina kahden ihmisen, miehen ja naisen, välisestä hiljaisuudesta ja mihin se hiljaisuus johtaa. Joukkoon on sekoitettu aika paljon lintuja, minun mielestäni, ei lintufanina, ehkä vähän liikaakin. "Perhetarinoita" tykkään aina lukea mutta mielestäni kyllä kirja jäi jotenkin vähän vaisuksi. Kuulo-ongelmat ja avioliiton heikkeneminen ja näiden kahden rinnastaminen oli mielenkiintoinen seikka, mutta ei kirja kyllä tuonut okein mitään uutta ja merkittävää, ainakaan minulle.

***_

Zahir

 Olen viime päivät kamppaillut Paulo Coelhon Zahirin parissa. Olen tykännyt aiemmin lukemistani Coelhoista, varisnkin Veronika päättää kuolla oli loistava mutta tämä Zahir ei oikein iskenyt. Ei oikeastaaan iskenyt yhtään. Onkohan se kuitenkin niin, että kehutut, paljon myyneet ja suosiota saaneet Coelhot menevät minulla yli hilseen? Jäi vähän samanlainen fiilis kuin Alkemistin jäljiltä -tarinassa on liikaa sitä magiaa, yliluonnollista hömpötystä josta minä en välitä.

Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin.

Kuuluisa kirjailija huomaa että hänen sotakirjeenvaihtajana toimiva vaimonsa Esther katoaa. Kirjailija kaipaa vaimoaan vaikka löytääkin uuden rakkauden, tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii elämästä erittäin paljon aikana, jolloin hänen vaimonsa on kateissa. Kirjailija alkaa etisä vaimoaan, saa avuksi uusi ystäviä ja selitys vaimon katoamisesta muuttuu hänelle pakkomielteeksi, siitä tulee hänelle Zahir. Etsintäreissusta tulee kirjailijalle arvokas, hän tapaa uusia ihmisiä, oppii tuntemaan itsensä ja ymmärtää maailmaa ja ihmisiä rutkasti paremmin reissun jälkeen kuin sitä ennen.

Zahir on tarina rakkaudesta, pakkomielteistä ja ihmisyydestä.

**, miksi tämä ei iskenyt minuun ja mikä siinä Coelhossa on niin hankalaa? Nyyh.

ostoksia...

Uusimmat kirjaostokset tein viime viikon ja viikonlopun aikana. Minulla on jonkinlainen pakkomielle tilata ja ostaa halpoja kirjoja joka puolelta. Kuvassa näkyvistä kirjoista suurin osa on tilattu bookplus.fi -nettikaupasta joka on adlibris.fi -osoitteen kera suosikkini nettikirjakaupoista.

Viime viikolla ostettua:

Tapa minut äiti / Marianne Käcko

Ei Kiitos / Anna-Leena Härkönen

Karamellikengät / Joanne Harris

Vauvanpitävä / Emily Griffin

Suljettu Ovi / Marja Toivio

Ei kenenkään lapset / Uzodinma Iweala

Onko jollakin kokemusta kyseisistä kirjoista? Mielipiteitä!:)

Viides lapsi

Viides lapsi on ensimmäinen lukemani, Nobel voittaja Doris Lessingin kirjoittama kirja. Viides lapsi kertoo Harrietista ja Davidista jotka tapaavat, rakastuvat ja suunnittelevat onnellista tulevaisuutta johon kuuluu iso talo ja monta lasta. Kun parilla on oma talonsa on Harriet jo raskaana ja ensimmäinen lapsi, Luke syntyy. Luken jälkeen perheeseen syntyy vielä kolme tervettä, iloista ja toivottua lasta. Perheonni muuttuu kun Harriet huomaa taas olevansa raskaana, tällä kertaa kyseessä ei ole suunniteltu lapsi sillä Harriet ja David olivat päättäneet pitävänsä enemmän taukoa ennen seuraavaa lasta. Viides raskaus on alusta asti vaikea. Vauva on yliaktiivinen, isokokoinen ja Harrietilla on huono olo läpi raskauden. Myös synnytys on vaikea ja kun viisikiloinen Ben-vauva syntyy, ei Harriet tunne samanlaista onnea kuin neljän vanhemman lapsen syntyessä. Ben on erilainen lapsi, kukaan ei vain ymmärrä miten ja miksi. Ennen Harrietin ja Davidin talo on ollut täynnä sukulaisia ja ystäviä, Benin syntymän jälkeen talo käy yhä tyhjemmäksi.Vanhemmat lapset, etenkin heistä nuorin, Paul, kärsii perheen tilanteesta ja yliaktiivisen, aggressiivisen ja hankalan Benin läsnäolosta. Harrietin ja Davidin suhde alkaa Benin myötä rakoilla, suhde paranee hetkeksi kun Ben lähetetään pois ja aikaisempi perheonni vanhempien lasten kanssa palautuu lähes ennalleen. Harrietia vaivaa kuitenkin Benin tilanne ja hän lähtee tapaamaan poikaansa. Lopulta hän tekee päätöksen joka vaikuttaa koko perheeseen eikä perheonni ikinä palaudu ennalleen.

Viides lapsi oli aiheeltaan mielenkiintoinen romaani joka imaisi minut mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kirja on nopealukuinen eikä sivujakaan ole kuin 160 joten luin sen tämän illan aikana. Kaikenkaikkiaan tykkäsin kirjasta paljon, mutta loppu oli jotenkin lässähtänyt ja se verottaa hieman pisteitä. Tykästyin kuitenkin Doris Lessingiin ja seuraavaksi täytyy etsiä käsiin jokin toinen Lessing-romaani. Ehdotuksia?

****

Virgin suicides - Kauniina kuolleet

Jeffrey Eugenidesin esikoisromaani Virgin suicides - Kauniina kuolleet on romaani Lisbonin perheestä johon kuuluu rakastavien vanhempien lisäksi viisi kaunista, lahjakasta tytärtä jotka ovat kasvamassa lapsista nuoriksi naisiksi. Perheidylli kuitenkin rikkoutuu kun nuorin tyttäristä, Cecilia yrittää itsemurhaa ensin ja vuotta myöhemmin kaikki perheen tytöt ovat tehneet saman ja heidän nuoret ruumiinsa on haudattu. Tarinan kertoo Lisbonien naapurissa asuneet pojat jotka tarkkailivat tyttöja jatkuvasti, rakastivat, yrittivät lähestyä ja lopulta auttaa heitä mutta nyt, aikuisina miehinä he edelleen kaipaavat Lisbonin kauniita, mielenkiintoisia, omalaatuisia tyttöjä. Salakäytävän avulla naapurin pojat saivat aikanaan varastetuksi tyttöjen tavaroita -Cecilian päiväkirjan ja muita pikkutavaroita joiden avulla miehet nyt muistelevat rakastamiaan tyttöjä.

Romaanista on tehty myös elokuva jonka minä näin jo jonkin aikaa sitten. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut lukea kirja ensin ja katsoa leffa vasta sitten koska nyt lukemisesta jäi se uutuudenviehätys kokonaan pois koska muistin elokuvan kulun ja tapahtumat niin hyvin. Kuitenkin lukemisen arvoinen kirja, ehdottomasti. Romaani kertoo nuoruuden rakkaudesta, isoksi kasvamisesta, lapsuuden päättymisestä ja aikuisuuden alusta. Kirja tuo myös esille sisarten riippuvuuden toisistaan, heidän erilaiset luonteensa mutta myös kuinka he lopulta olivatkin niin kovin samanlaisia. Olisin varmasti antanut kirjalle enemmän pisteitä jos olisin ensin lukenut kirjan ja sitten vasta katsonut siihen perustuvan elokuvan joka on yksi ehdottomista suosikkileffoistani! Tällä kertaa nyt näin päin ja kirjalle pisteitä ***

Kabulin kauneuskoulu

Deborah Rodriguezin Kabulin kauneuskoulu kertoo kirjailijan omasta elämästä. Hän jättää elämänsä Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa ja muuttaa Afganistaniin, Kabuliin ja perustaa siellä kauneuskoulun jossa hän opettaa afgaaninaisia kampaajiksi. Afganistanissa Debbie myös naitetaan afgaanimiehelle, hän saa ison kasan uusia ystäviä ja alkaa tuntea, että Kabul on hänen kotinsa.

Kirja kuvailee afgaaninaisten asemaa, maan kulttuuria, Kabulin vaikeuksia 2000-luvulla, kaikin tavoin ajankohtaisia, ajattelemisen arvoisia asioita. Kirjassa on huumoria, mutta myös traagisia käänteitä sekä suuria ilon aiheita. Koska tarina on tosi herätti se minussa tunteita laidasta laitaan, loppusanoina Deborah Rodriguez miettii itse oliko mistään mitään hyötyä. Mielestäni erittäin ajankohtainen, tunteita herättävä ja Afganistanista hieman erilaisen kuvan antava kirja. Suosittelen ehdottomasti kaikille!

****

Lyhytsiipiset

Anja Snellmanin romaani Lyhytsiipiset ottaa vaikutteita 1960-luvun Bodomin-järven surmista. Tässä kirjassa kolme teinityttöä on saanut surmansa Fardom-järven rannalla oltuaan telttailemassa. Surmatun Anniinan 14-vuotias isosisko Marleena on ainut eloon jäänyt. Marleena ei sairaalassa muista yön tapahtumista mitään, vain muutamia juttuja sieltä sun täältä. Lyhytsiipiset seuraa aluksi aikaa ennen surmaa ja se jälkeen, lopuksi päästään myös itse surmayön tapahtumiin. Syyllistä ei suoraan kerrota, lukija saa päätellä itse onko esimerkiksi Marleenan biologianopettajalla, Dick Strengilla osuutta surmassa. Opettaja oli Marleenan ensirakkaus, hän käytti nuoren tytön ihailua hyväkseen ja he jakoivat muutakin kuin kiinnostuksensa hyönteisiin.

Lyhytsiipiset on nopea ja helppolukuinen kirja. Ihailen yhä enemmän Snellmanin kirjoitustyyliä ja kahden Snellman-kirjan jälkeen voisin melkein sanoa, että hän on yksi suomalaisista kirjailijasuosikestani. Suosittelen myös Lyhytsiipisten lukemista, minua alkoi kirjan jälkeen kiinnostaa Bodom-murhat ainakin entistä enemmän;)

***+

Viinakortti

Sami Hilvon esikoisromaani Viinakortti on kaunis ja rohkea tarina rakkaudesta, se on tarina Mikaelista joka perii isoäitinsä talon ja sen mukana talon sisällön. Mikael löytää isoisänsä Urhon sodanaikaisia päiväkirjoja ja kirjeitä ja saa selville isoisän rakastaneen toista henkilöä kuin isoäitiä. Urhon suureksi rakkaudeksi osoittautuu Toivo, perheellinen lääkäri. Urholla ja Toivolla on läheinen suhde sota-aikana ja sodan jälkeenkin yhteydenpito on pysynyt. Urho oli Mikaelille suuri sankari, päiväkirjamerkintöjen avulla hän löytää Urhosta vielä yhden asian mihin samaistua -homoseksuaalisuus.

Viinakortti on nopealukuinen kirja. Kieli on kiinnostavaa, kuvailevaa ja rohkeankaunista. Minä ahmin kirjan yhden illan aikana, muutamassa tunnissa. Jäin tarinaan koukkuun ensisivuilta asti ja tarina todellakin tempaisi minut mukaansa. Edes erittäin yksityiskohtaiset, rohkeat homoeroottiset kohtaukset eivät häirinneet, ne jotenkin kuului tarinaan. Kirjan loputtua jäi haikea fiilis, se on minun kohdallani merkki siitä, että kirja on ollut loistava. Suosittelen romaania lämpimästi kaikille -ehkäpä joku taas ymmärtäisi maailmaa hieman paremmin kirjan luettuaan. Minä jään innolla odottamaan Sami Hilvon seuraavaa teosta...

*****

Monika Fagerholmin parhaita?

Olen suuri listafani ja tein vähän aikaa sitten lustan kirjailijoista, joiden kirjoihin haluaisin tutustua. Listalta löytyy esimerkiksi Monika Fagerholm ja ihmettelnkin nyt-löytyykö blogini lukijoiden joukosta Fagerholmin kirjoja lukeneita? Mistä kirjasta olisi hyvä aloittaa, mikä on Fagerholmin paras teos? Minulla ei siis ole aavistustakaan minkälaisia Fagerholmin kirjat ovat joten joku hyvä romaani olisi näin alkajaisiksi ihan sopiva.Vinkkejä kommenttiboksiin siis, kiitos jo etukäteen:)

Yacoubian-talon tarinat

Alaa al-Aswanin romaani Yacoubian-talon tarinat sijoittuu Egyptin Kairoon ja siellä punaoviseen Yacoubian-taloon. Romaani kertoo talossa asuvista "tavallisista egyptiläisistä", talonmiehen poika Tahasta joka haluaisi poliisiksi, politiikon uraa rakentavasta Azzamista, jo iäkkäästä Zakista joka lopulta löytää itselleen nuoren vaimon, nuoresta ja kauniista Busainasta joka tekee kaikkensa työpaikan eteen. Kirja oli paikka paikoin ihan hyvä, kieli oli rikasta ja luettavaa mutta ei itse tarina kyllä herättänyt minussa sen kummempia tunteita. Tarina oli joissakin kohdissa hauska, toisissa kohdissa oli terrorismia ja muita kamaluuksia. Odotin kirjalta enemmän, nyt se valitettavasti jäi aika pettymykseksi. Välillä tuntui siltäkin, kuin ihmisiä olisi ollut mukana liikaa. Vaikka luin kirjan muutamassa päivässä, ehdin jo yön aikana unohtaa kuka oli kuka ja miten juuri nämä henkilöt liittyivät toisiinsa.

***-

*******maailmanvalloitusprojekti: Egypti*********

Alkulukujen yksinäisyys

"Alkuluku voidaan jakaa vain itsellään ja ykkösellä. Muulloin tulos on repaleinen, siinä on häiritseviä pilkkuja ja ylimääräisiä elementtejä."

 Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys kertoo laskettelumäessä pysyvästi loukkaantuneesta Alicesta ja kaksoissiskonsa katoamisesta syyllisyyttä tuntevasta Mattiasta. Alice ja Mattia tutustuvat koulussa ja heistä tulee pikkuhiljaa erottamattomat. Elämä vie heidät kuitenkin erilleen, Mattia muuttaa toiseen maahan opiskelemaan ja Alice menee naimisiin. Tarina on surullinen mutta kuitenkin kaunis. Vai onkohan se kirjan kieli mikä on kaunista..?

Tykkäsin kirjasta kovasti vaikka minun välillä, etenkin kirjan loppua kohden, teki mieli herätellä varsinkin Alicea. Naisen loputon negatiivisyys ja pessimistisyys alkoi ärsyttää, mutta pääsin ärsytyksestä eroon ennen kirjan loppua. Onneksi. Tarina kuitenkin imi minut mukaansa, ja luin kirjan parissa illassa.Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille. Minä odotin jotakin outoa, vaikeaa matemaattista löpinää mutta koinkin melkein-rakkaustarinan ja monta sivullista kaunista tarinaa.

****

Että hän muistaisi saman

Että hän muistaisi saman on Elina Hirvosen esikoisteos. Kirjan lukee yhdessä illassa, minun oli pakko lukea se loppuun saman illan aikana kun olin aloittanut. Teksti on jotenkin rikasta ja nopeatempoista, sivuja on vain hieman yli 150 mutta kirjan päähenkilö Anna, jonka pitäisi käydä mielisairaalassa tapaamassa Joona-veljeään ehtii käydä läpi oman sekä amerikkalaisen poikaystävänsä Ianin lapsuuden. Annan isä on ollut väkivaltainen kun  taas Ianin isä on traumatisoitunut Vietnamin sotaan osallistuttuaan. Annan veli Joona on reagoinut vahvasti yhteiskunnan ongelmiin, syyskuun 11. tapahtumiin ja sotaan. Sodanvastaisen mielenosoituksen tapahtumien jälkeen Anna tuntee, että hän on vastuussa Joonan tilanteesta.

Kirja on tavallaan tietenkin synkkä. Tarina koostuu negatiivisista tapahtumista ja Anna kärsii Joonan tilanteesta. Anna on suunnitellut lukevansa Virginia Woolfista kertovaa Tunnit -kirjaa mutta äiti soittaa ja käskee katsomaan veljeä sairaalaan. Annan on mentävä vaikka hän haluaisi jäädä kahvilaan lukemaan. Niin kirja alkaa ja ennen kuin Anna tekee päätöksensä lähteäkö sairaalaan, hän ehtii päivän aikana käymään läpi oman ja poikaystävänsä lapsuuden.

Kirja imi minut mukaansa ensi sivuilta lähtien ja se oli luettava kerralla kokonaan. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille. Ennen kuin voin hehkuttaa Hirvosta lempparikirjailijoideni listalle, minun on luettava myös Kauimpana kuolemasta joka on ilmestynyt tänä vuonna.

****

Sinun jälkeesi, Max

 Tykkäsin Leena Parkkisen esikoiskirjasta Sinun jälkeesi, Max erittäin paljon. Romaani on niin epätavallinen suomalainen kirja kuin olla voi. Romaani kertoo Saksassa syntyneiden siamilaisten kaksosten, Issacin ja Maxin elämästä. Kirjan luvut hyppivät poikien lapsuusvuosien 1900-luvun alussa sekä aikuisvuosien 1920-30 luvun hujakoilla. Koska kaksoset jakavat ruumiinsa ja heillä on yhteisiä ruumiinosia, he myös kärsivät toistensa sairaudet. Luonteeltaan kaksoset ovat erilaiset, mutta useimmiten he tulevat hyvin toimeen keskenään vaikka joutuvatkin suunnittelemaan kaiken etukäteen. Kirja seuraa kaksosten elämää, lapsuusvuosia, nuoruuden sirkusaikoja, rakastumisia ja kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä joita he tapaavat esimerkiksi aikuisina Helsingissä. Lukija saa tutustua kauniiseen Irikseen, Madame Maximiin sekä Luciaan joista kaikista tulee tärkeitä naishenkilöitä kaksoten elämässä. Ennen kaikkea kirja tuo esille sen, miltä tuntuu kun ei ole koskaan yksin.

Kirjan kieli on kaunista ja sujuvaa, lukuelämys oli erittäin miellyttävä ja kaksosten elämää oli helppo seurata loppuun saakka. Erittäin hieno kirja, suosittelen lämpimästi kaikille!

****

En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Ann Heberleinin kirja En tahdo kuolla, en vain jaksa elää kertoo kirjalijan omasta elämästä vakavan, rankan psyykkisen sairauden kanssa. Heberlein on jo monta vuotta kärsinyt kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja itsemurha-ajatukset ovat tuttuja. Kirja on rankka ja kirjoitettu tavalla, että lukija kärsii kirjailijan mukana.Teksti on dynaamista, vaihtelevaa, lauseet lyhyitä ja toistoa on paljon. Kirjan rankkuudesta huolimatta pidin siitä paljon. Oma mielenkiintoni (opiskelen psykologiaa) aihetta kohtaan on varmasti merkittävä tekijä, mutta suosittelen kirjaa muillekin - se antaa varmasti hyvän kuvan vakavasta sairaudesta ihan kaikille. Suurempi tietous psyykkisistä sairauksista ei mielestäni ole pahitteeksi kenellekään.

****-

Middlesex

Middlesex on mielenkiintoinen tarina interseksuaalisesta Calliesta. Tarina alkaa Callien isovanhemmista jotka ovat sisaruksia keskenään. Heidän mentyä naimisiin ja aloitettuaan suvun jatkaminen, alkaa myös erikoisen geenin tarina. Geeni aiheuttaa sen, että heidän lapsenlapsensa syntyy interseksuaalina, hermafrodiittinä, kahnde sukupuolen loukussa. Kirja kertoo Callien tarinan, siitä asti kun hän oli vielä syntymätön, lapsuudesta jonka hän vietti tyttönä siihen saakka kun hän nuorena naisena tajuaakin olevansa poika. Kirja on paksu (770 sivua) ja alussa ajattelin etten jaksa lukea sitä loppuun. Tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa ja en hetkeäkään enää pohtinut lopettamista. Middlesex on mielenkiintoinen romaani, aihe on erikoinen, kerronta sujuvaa, tapahtumat naurattavat, koskettavat ja ihmisten ajatuksiin on paikka paikoin helppo samaistua. Kirja kertoo ennen kaikkea ihmisistä, Amerikasta, kotimaansa taakse jättäneistä henkilöistä ja kaikkien ihmisten yksilöllisyydestä. Jeffrey Eugenides ei turhaan saanut romaanistaan Pulitzer-palkintoa 2002.

*****

Kirjaostoksia

Kirjaostoksia! Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynneistä löytyi tänään herkkuja vaikka kuinka paljon. Mukaan lähti:

Lentävällä matolla Bagdadiin / Hala Jaber, 14,95 €

Meren katedraali / Ildefonso Falcones, 9,95€

Varjottomat / Hasan Ali Toptas, 5,-

Metsän Pimeä / Siri Kolu, 3,-

Mukaan tarttui myös normaalihintainen kirja joka takakannen mukaan vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Tämän lisäksi kansi on niin kaunis että minun oli pakko ostaa kirja. Kyseessä Senor Peregrino / Cecilia Samartin.

Onko joku lukenut jonkun näistä kirjoista? Mielipiteitä?

Verhotut silmät

Tahar Ben Jellounin Verhotut silmät on hankala kirja. Jotenkin minulle jäi tunne, että tarina muuttui kirjan keskivaiheen jälkeen enkä enää oikein pysynyt kärryillä. Ensimmäinen puolisko kirjasta oli täysin ymmärrettävää tekstiä ja tarinointia, sitten kun mukaan tuli päähenkilön kertomuksia, unia sun muuta en enää oiken pysynyt kärryillä ja siksi myös kirjan loppuosa jäi aika lailla arvoitukseksi. Tarinan ydin, kotikylän ja ison maailman erot ja kaipuu aina toiseen paikkaan oli kuitenkin miellyttävä ja nostaa ehdottomasti kirjan pisteitä. Ehkä minun pitäisi lukea kirja uudestaan ja keskittyä vielä tarkemmin ymmärtämään, tai sitten tämä ei vain ole minulle sopiva teos...

**

Haikein terveisin

Haikein terveisin / Nicholas Sparks, 2008.(Dear John, 2006). WSOY, 357 sivua

Haikein terveisin on lukemistani Nicholas Sparksin kirjoista ehdottomasti paras. Kirja kertoo nuoresta kapinallisesta John Tyreestä joka saa potkut työpaikaltaan eikä oikein tiedä mitä tekisi elämällään. John värväytyy neljäksi vuodeksi sotilastukikohtaan Saksaan. Lomaillessaan kotimaassaan John kuitenkin tapaa Savannahin ja rakastuu tyttöön kertaheitolla. John ja Savannah viettävät Johnin lomaviikot tiiviisti yhdessä ja Johnin Saksaanpaluun lähestyessä he lupaavat kirjoittavansa kirjeitä ja odottavansa toisiaan Johnin ollessa palveluksessa. Kirjeet matkustavat Atlantin yli tiiviisti ja Johnin päästessä lomille pari viettää kaiken aikansa yhdessä. John tutustuttaa Savannahin myös eristäytyneiseen isäänsä jota on tähän saakka vain kiinnostanut harvinaisten rahojen keräily. Johnin palatessa Saksaan Savannah vierailee Johnin isän luona ja jatkaa kirjoittamista Johnille. Neljä vuotta kuluu ja Savannah ja Joh  luulevat, että he kohta saavat olla jatkuvasti yhdessä. Syyskuun 11. tapahtumat vuonna 2001 muuttavat kuitenkin nuoren parin suunnitelmat ja John lähtee Irakiin. Savannahin kirjeiden sävy muuttuu ja eräänä päivän John päätyykin repimään ja hävittämään kaikki kirjeet Irakissa. Johnin elämä ei tunnu enää samalta, Savannahin lupauksista huolimatta tämä on pettänyt Johnin ja John saa tosissaan miettiä mitä on rakastaa toista. Nicholas Sparksin kirjojen tuntomerkkinä on useimmiten ei-niin-onnellinen loppu ja niin tässäkin, tosin Sparksin kirjoitustavan tuntien osasin odottaa sitä joten se ei tullut minulle niinkään yllätyksenä.

Sparksin kirjoitustapa ei ehkä ole mitenkään erityinen, suomennoksetkin vaikuttavat usein huolimattomilta. Sparksin kirjat ovatkin minulle eniten ihmissuhdehömppää, tarinat obat yleensä traagisia, varsinkin juuri tarinoiden loppu ja siksi Sparksin kirjat usein nostattavat kyyneleet silmiin ja tunteet pinnalle. Se on mielestäni Sparksin kirjojen vahvuus-kielellisesti ei kannata odottaa sen kummempaa taituruutta.

***

Ps! Kirjaan pohjautuva elokuva, Dear John on muuten aika hyvä, melkein kirjaa parempi:)

Rakkain terveisin Äiti

Rakkain terveisin Äiti on Peter Hedgesin toinen romaani. Kirja on kerrottu seitsemän - kahdeksan vuotiaan Scottyn näkökulmasta. Kirja on tarina siitä, miten vanhempien ongelmat vaikuttavat lapsiin, miten pieni Scotty kokee etenkin äitinsä ongelmat ja minkälaisia keinoja pieni poika käyttää selviytyäkseen arjesta. Minä rakastan tämäntapaisia lapsen näkökulmasta kirjoitettuja kirjoja. Tämä kirja oli nopea- ja helppolukuinen, luin sen eilen illalla muutamassa tunnissa.

****

Suosittelen kaikille, jotka minun tapaani pitävät lasten näkökulmasta kirjoitetuista tarinoista.

Brida

Brida on kolmas lukemani Paulo Coelhon kirja ja ihmetykseni Coelhoa kohtaan vain kasvaa. Brida oli nopealukuinen ja nostatti päähän monia ajatuksia. Tykkäsin tarinasta, vaikka minulla on aina samanlainen fiilis Coelhon kirjan jälkeen, paljon turhaa löpinää, ihme magiajuttuja, tärkeilyä, yli-imeliä "elämänviisauksia" ja joka kirjassa samaa höpinää vielä kaiken lisäksi...

**+