Kirjaisa blogijoulukalenteri

Minä olen Jouluihminen. Rakastan joulunalusaikaa, valmisteluja ja suunnittelua ehkä enemmän kuin varsinaista joulua. Siksi halusin viettää tätä ihanaa aikaa täällä blogissanikin joulukalenterin merkeissä! Minulla on hurjasti koulukiireitä vielä ennen joululomaani joka koittaa 18.12. Blogi saattaisi olla hiljainen näin joulun alla, mutta nyt kalenteri pitää blogin elossa siihen saakka, kunnes saan enemmän aikaa taas muillekin kuin koulukirjoille.

Joulukalenterini sisältää erilaisia listauksia, leikkimielisiä kilpailuja ja jokaisena adventtisunnuntaina pienen poistokirja-arvonnan. Joulukirjat, joulusta kertovat ja itselleni tärkeät kirjat jotka minä liitän jouluun, tulevat etenkin aaton lähestyessä saamaan oman roolinsa joulukalenterissa. Ensimmäinen kalenteriluukku aukeaa huomenna klo 10:00! Tervetuloa mukaan ♥.

Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen

Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen

WSOY-pokkari, 2010. 223 sivua.

1. painos 1952.

Kannen kuva: kirjaan pohjautuvasta elokuvasta

Mistä minulle? nettikirjakaupan alennusmyynneistä

Veikko Huovisen kirjoittama kotimainen klassikkoromaani Havukka-ahon ajattelija on majaillut lukulistallani jo jonkin aikaa. Kirja löytyy KSML:n sadan klassikkokirjan listalta ja halusin lukea Huovisen romaanin ennen tarttumistani tänä vuonna ilmestyneeseen Panu Rajalan Huovinen-elämäkertaan.

Konsta Pylkkänen on Havukka-ahon ajattelija. Konsta on itseoppinut filosofi, viihtyy itsekseen metsässä mietiskellen. Toki Konstalla on tuttuja, sekä Anselmi että Mooses hauskuuttavat Konstaa jutuillaan. Ystävien lisäksi myös muutamat kyläläiset ihmettelevät Konstan elämää. Konsta kertoilee itsestään paljon, mutta se mitä vuosien 1918 ja 1924 välissä on Konstan elämässä tapahtunut on arvoitus kaikille paitsi Konstalle itselleen.

Konsta elättää itsensä tekemällä sekalaisia töitä siellä sun täällä. Tällä kertaa hän ryhtyy Kainuun korpimetsiin saapuneiden luonnontutkijoiden oppaaksi näiden tutkaillessa harvinaisia lintulajeja. Yllättäen se onkin Konsta joka tekee harvinaisen löydön, hän ampuu pyymetson, pyyn ja metson risteytyksen jota ei ennen ole tavattu.

Minä tunnistan Havukka-ahon ajattelijan klassikkomaineen, ymmärrän miksi tämä on pidetty ja suosittu teos. Itse en kuitenkaan lämmennyt kirjalle ainakaan tällä lukukerralla. Kirja etenee hitaasti, siinä käydään läpi Konstan hassuja ajatuksia ja itse tapahtumia kirjassa on kovin vähän. Suomalaisen luonnon kuvailu ja kiva metsäfiilis oli ehdottomasti positiivinen asia josta lukiessa nautin. Konsta oli henkilönä mielenkiintoinen kaikessa erikoisuudessaan, ja myös Konstan ystävät olivat kiinnostavia tapauksia röhönauruineen ja juttuineen.

Kuitenkin kirja oli minulle liian tylsä ja liian hidas jotta olisin tähän ihastunut. Toisaalta en ole filosofiafani joten en ehkä odottanutkaan tästä syntyvän sen kummempaa lukukokemusta tai elämäni kirjaa. Olen lukenut Huovisen huumorinkäytöstä kirjoissaan, mutta tämän kirjan huumori ei oikein sekään uponnut minuun. Vika tuskin kuitenkaan on kirjassa, minulla vain on erilainen huumorintaju. Kirjan kieli on kuitenkin kaunista, sujuvaa ja elävää ja hienot luontokuvaukset tulivat lukiessa kovinkin lähelle.

Vaikka Havukka-ahon ajattelija ei ihan minuun iskenytkään suosittelen tätä kuitenkin lämpimästi vanhemman kotimaisen kirjallisuuden ysäville. Huovisen kirja on tunnelmaltaan kovin suomalainen, ja kirjan huumorikin uppoaa varmasti moneen muuhun paremmin kuin minuun.

★★+

Ei ainoastaan pyöräilystä / Lance Armstrong

Ei ainoastaan pyöräilystä / Lance Armstrong

Tammi, 2002. 309 sivua.

Alkuteos: It´s Not About the Bike. My Journey Back to Life, 2000.

Suomentaneet: Paula Herranen & Veli-Pekka Ketola

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Lance Armstrong on viime aikoina ollut paljonkin julkisuudessa valitettavasti hieman negatiivisten asioiden vuoksi. Dopingsyytökset ovat tätä päivää, mutta kirjassaan Ei ainoastaan pyöräilystä Armstrong kuvailee menestyksekkään polkupyöräuransa alkua sekä elämänsä käännekohtaa, 25-vuotiaana saatua syöpädiagnoosia ja rankkoja hoitoja.

Armstrong syntyi teksasilaiselle teiniäidille ja osoitti jo nuorena kilpailuhenkisyytensä ja voitontahtonsa. Lance kilpaili nuorempana triatlonissa ja kehittyi sen jälkeen maailman parhaaksi pyöräilijäksi. Nuoren urheilijan ura koki kuitenkin käänteen, kun hänellä 25-vuotiaana todettiin pahanlaatuinen kivessyöpä. Syöpä oli levinnyt jo keuhkoihin ja aivoihin saakka, mutta Lance aloitti rankan ja vaikean taistelun sairautta vastaan. Taistelu päättyi voittoon ja pian myös huimaan paluuseen kilpapyöräilyn huipulle. Toivuttuaan syövästä Armstrong voitti Tour de Francen, maantiepyöräilyn suurimman kilpailun, seitsemän kertaa. Sittemminhän Armstrongin joukkuekaverit ovat todistaneet hänen käyttäneen uransa aikana dopingia ja Kansainvälinen pyöräilyliitto mitätöi kaikki ympäriajon voitot.

Armstrong kertoo kirjassaan ehdottoman rehellisen tuntuisesti sairautensa pahimmat ja henkilökohtaisimmatkin yksityiskohdat. Miehen tarina koskettaa lähinnä tietenkin syöpäkamppailun kuvailun vuoksi, elämän ja kuoleman häilyvän rajan tuomisesta lukijaa lähelle, mutta kirja on kiinnostava myös urheiluhullulle lukijalle. Armstrong kuvailee huippu-urheilijan arkea ja kilpaurheilun vaativuutta tarkasti ja jännittävästi ja teos näyttää samalla urheilumaailman karkeuden ja terveyden merkityksen.

Armstrong antaa kirjassaa itsestään paljon. Hän kuvailee sairastumistaan kivessyöpään yksityiskohtaisesti ja avoimesti ja käy läpi sairauden tuomat muutokset kehossaan, steriiliyden ja myöhemmät lastenhankintaprosessit vaimonsa kanssa. Hän kertoo uusista elämänarvoistaan, uudesta näkökulmastaan ihmiselämään, lähipiiriinsä ja oman elämänsä arvokkuuteen.

Armstrongin kirja antaa kirjoittajastaan sympaattisen kuvan. En osaa yhdistää dopingepäilyjä tähän mieheen, joka kirjassa vannoo ettei koskaan ole kiellettyjä aineita käyttänyt tai tule käyttämäänkään. Hän kuvailee kemoterapian ja solumyrkkyjen olleen niin rankkoja, ettei niiden jälkeen voisi kuvitellakaan pumppaavansa kehoonsa vaarallisia, urheilussa kiellettyjä aineita tai suorituskykyä parantavia valmisteita.

Ei ainoastaan pyöräilystä on kiinnostava ja koskettava kirja jota voin suositella etenkin urheilun ystäville. Toki Armstrongin kamppailu syöpää vastaan on jo itsessään todella lukemisen arvoinen!

★★★★

The Curious Case of Benjamin Button / F.Scott Fitzgerald

The Curious Case of Benjamin Button / F.Scott Fitzgerald

LibriVox-äänikirja, 2008.

Kesto: 1:00:40

Lukijana: Mike Vendetti

Alkuteos: 1922

Kannen kuva: http://librivox.org/the-curious-case-of-benjamin-button-version-2/

Tänään minulla oli lenkkiseurana F.Scott Fitzgeraldin novelli The Curious Case of Benjamin Button äänikirjana. Lenkki sujui mukavasti tätä tunnin kestävää novellia kuunnellen. Tämä on myös ensitutustumiseni Fitzgeraldin teoksiin, vaikka Kultahattu on ollut lukulistallani jo monta vuotta.

The Curious Case of Benjamin Button kertoo Buttonin perheestä, jonka esikoispoika Benjamin on syntyessään vanhan, seitsemänkymppisen miehen näköinen. Benjaminin vanhemmat, ja etenkin Roger-isä on ihmeissään kun hän lähtee ostamaan vaatteita "vastasyntyneelle" lapselleen. Kaupan myyjä kun ohjaa miehen heti vauvanvaateosastolle ja ihmettelee, kun mies haluaakin ostaa lapselleen tumman puvun miesten koossa.

Benjaminin ikää ja ulkonäköä kummastellaan vuosien varrella, mutta pian hän huomaa hiustensa muuttuneen harmaista tummemmiksi, kasvaneensa pituutta ja laihtuneensa. Näkökin on parantunut ja vartalo muutenkin nuorentunut. Käy ilmi, että Benjamin nuorenee päivä päivältä ja pian hänet sekoitetaan isäänsä. Aika menee eteenpäin, Benjaminin ikä alaspäin. Hän menee naimisiin ja saa lapsen, mutta kokee pian olevansa enemmän samalla tasolla poikansa kuin ikääntyvän vaimonsa kanssa. Novelli kuvailee Benjaminin tuntoja ja erilaisuutta tarkasti ja mielenkiintoisesti.

Benjamin Buttonin tarina on hauskan erilainen kuin mikään muu novelli tai romaani jonka olen aiemmin lukenut. En ole nähnyt novelliin pohjautuvaa elokuvaa, mutta tiesin tarinan juonen kuitenkin ennen novellin kuuntelemista. Parasta tässä olikin juuri tuo erilainen tarina ja tarinan opetus, hauskasti "väärinpäin" menevä elämänkulku. Ei tämä muuten mikään ihmeellisempi kuuntelukokemus ollut, siis kirjallisesti, mutta kiinnostava ja kivan erilainen ja tämän vuoksi mieleenpainuva tarina. Haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvankin jossain vaiheessa, mutta se taitaa jäädä joululomaan...

Kuuntelin äänikirjan englanniksi ja lukijana toimi Mike Vendetti. Ymmärsin kuulemani hyvin, kieli oli helppoa ja lukijan ääni miellyttävä. Kaiken kaikkiaan kelpo lenkkikaveri!

★★★+

Vieras / Riikka Pulkkinen

Vieras / Riikka Pulkkinen

Otava, 2012. 299 sivua.

Kannen suunnittelu: ? (miksi tätä ei lue missään?)

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Riikka Pulkkisen uutuusromaani Vieras oli minulle ehdottomasti yksi sykysn odotetuimmista kirjoista. Olen tykännyt todella paljon Pulkkisen aiemmista romaaneista Raja ja Totta, joten odotukseni tämänkin suhteen olivat korkealla.

Pulkkinen pureutuu uudessa romaanissaan tärkeisiin aiheisiin. Kirjan nimen mukaista vierautta kokee kirjassa monikin henkilö. Päähenkilö, pappina työskennellyt Maria, tuntee vierautuneensa elämästään ja matkustaa Yhdysvaltoihin. Hän muistelee siellä syntynyttä äitiään ja yrittää löytää tämän sukulaisia jotta saisi selville asioita omasta taustastaan ja nyt jo edesmenneestä äidistään. Maria tapaa uudessa maassa myös Mélanien, joka opettaa Marialle paljon tanssista, elämästä. Toisenlaista vierautta kokee myös kahdeksanvuotias Yasmina, joka on muuttanut ulkomailta Suomeen vanhempiensa kanssa. Pieni tyttö opettelee uutta kieltä ja kulttuuria, mutta koulukaverit eivät ole suvaitsevaisia. Yasmina saa tukea ja turvaa Marialta, mutta lopulta tämäkään ei riitä suojelemaan nuorta tyttöä.

Kirjassa liikutaan kolmessa eri ajassa. Pääosassa seurataan Marian elämää nykypäivässä, kuinka hän päättää jättää kaiken ja lähteä kauas kotoa. Toisaalta kirjassa seurataan myös Marian ja Yasminan yhteisiä tapaamisia ennen Marian reissua, sekä Marian vaikeaa nuoruutta jolloin hän kamppaili itsensä kanssa, uskonnon ja syömishäiriön astuessa kuvioon mukaan. Pulkkinen kirjoittaa tärkeistä aiheista. On syömishäiriötä, on rasisimia, ulkopuolisuuden tunnetta, vierautta. Kieli on myös taattua, kaunista Pulkkista, paikon jopa runollista. Etenkin tanssikohtausten runollinen kieli hurmasi minut, ja toi kivaa vaihtelua tekstin rytmiin.

Mutta. Joku tästä kirjasta jäi puuttumaan, jotta se olisi uponnut sydämeeni, jotta sen henkilöt olisivat tulleet iholleni, jotta kirjan tapahtumat olisivat pyörineet mielessäni päivisin kun en ehtinyt lukemaan. Joku juttu, jota en edes pysty osoittamaan, jäi puuttumaan, jotta olisin ihastunut Vieraaseen yhtä paljon kuin Pulkkisen aiempiin romaaneihin. Sekä Raja että Totta ovat minulle olleet koskettavia ja mieleenpainuvia kirjoja. Muistan niistä vieläkin tarkkoja yksityiskohtia, kun taas Vieras jäi paljon etäisemmäksi ja jätti minut paljon kylmemmäksi.

En osannut samaistua kirjan henkilöihin, ja vaikka kirjassa rankkoja aiheita käsitelläänkin ihmiskohtalot eivät jostain syystä tulleet iholle tai koskettaneet minua sen kummemmin. En osaa saoa mikä tässä mätti, mutta olen kuitenkin pettynyt. Pulkkinen osaa kirjoittaa ja pidän hänen tyylistään tehdä kirjoja, mutta tämä ei nyt valitettavasti täysin uponnut minuun.


★★★

Ps! Olen todella iloinen, että olen tänä vuonna kuullut kaikista Finlandiaehdokkaista ja lukenutkin jopa kaksi ja puoli! Liputan Nälkävuoden ja yöpöydällä keskeneräisenä odottavan Jään puolesta! :)

Lola uppochner / Monika Fagerholm

Lola uppochner / Monika Fagerholm

Schildts & Söderströms, 2012. 459 sivua.

Kannen suunnittelu: Maria Appelberg

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Minulla on erikoinen suhde Monika Fagerholmiin. Ihastuin pari vuotta sitten lukemaani Ihanat naiset rannalla-romaaniin, petyin hieman vaikeaan Amerikkalaiseen tyttöön enkä sen jälkeen ole tarttunut kuin Fagerholmin ja Martin Johnsonin yhdessä kirjoittamaan esseekokoelmaan Havet. Viimeksi mainittu ei ollut ihan minun kakkupalaseni, vaikka tunnistinkin pienen kirjan hienouden. Halusin lukea Fagerholmin uutuusromaanin Lola uppochner alkuperäiskielellään ruotsiksi, sillä kuvittelen, että Fagerholmin omintakeinen ja hieman erikoinenkin kielenkäyttö voi olla vaikea kääntää ihan täydellisesti. Kyllä kannatti lukea Fagerholmia ruotsiksi, itse asiassa ihmettelen nyt, miksi en ole lukenut noita aiempiakin kirjoja ruotsiksi!

Jana Marton palaa pieneen Flatnäsin kaupunkiin vuosien tauon jälkeen. Hänen on tarkoitus osallistua entisen tuttavansa Minnie Backlundin järjestämille päivälliskutsuille vanhassa kotikaupungissaan. Paluu vanhoihin maisemiin saa Janan muistelemaan menneitä aikoja ja Flatnäsia vuonna 1994. Tuolloin Flatnäsissa tapahtui murha, joka ei ikinä selvinnyt. Vuoden 1994 tapahtumat saavat illanvietossa suuren roolin ja murhan lisäksi pinnalle nousee vanhan talon palo ja talon asukkaat, siskokset Ca ja Anita Bäck. Anita istui pyörätuolissa, eli hieman omassa maailmassaan ja toitotti murhan ratkaisun löytyvän räsynukesta nimeltä Lola uppochner.

Fagerholm on tavattoman taitava kirjoittaja. Hän leikittelee sanoilla, kielellä ja säännöillä. Vaikka teksti kirjan alussa, pidemmän Fagerholm-tauon jälkeen, tuntui hieman hankalalalta, pääsin nopeasti tekstiin sisään ja pystyin nauttimaan Fagerholmin kuljettamasta tarinasta. Kirjan tunnelma on salaperäisen mystinen, arvoituksellinen ja jännittävä. Murhan tuoma mysteeri pitää jännitystä yllä lähes loppuun saakka, ja lukijakin saa leikkiä hieman salapoliisia ja yrittää solmia lankoja toisiinsa.

Lola uppochner ei ole missään tapauksessa helppo kirja, kuten ei Fagerholmin kirjat yleensä taidakaan olla. Minä kuitenkin pidin tästä todella paljon ja nautin kirjan kiemuroista, niin ihmissuhteisiin kuin muihinkin tapahtumiin liittyen. Kirja on täynnä mielenkiintoisia henkilöitä, ja henkilöitä on paljon. Onneksi kirjan alussa onkin henkilölista, jossa kaikki on lyhyesti esitelty. Etenkin kirjan alussa olisi muuten ollut varsin vaikea pysyä mukana. Kiinnostavimmasta päästä oli Bäckin perhe joka asui erikoisessa Kvarnen-nimisessä talossa. Pyörätuolissa istuva Anita oli tapahtumien kannalta tarinan keskiössä, mutta hänestä oli kaikessa salaperäisyydessään vaikea saada otetta. Kiinnostava oli myös kaupungin uskonnonopettaja ja pastori, perheensä traagisessa onnettomuudessa menettänyt Eva Anderberg, puhumattakaan kaksosveljistä, kaupungin poliiseina työskentelevistä Berglundeista. Oikeastaan kaikilla kirjan henkilöillä oli kiinnostava elämäntarina, kaikki toivat tarinaan oman osansa. Flatnäsin kaupungin ihmiset olivat monella tavalla kytkeytyneet toisiinsa, ja näitä ihmissuhdekiemuroita oli myös jännittävää seurailla.

Pidin myös kirjan rakenteesta. Ajassa hypittiin välillä tiuhaan, suurin osa ajasta muisteltiin vuoden 1994 tapahtumia, mutta välillä hypittiin myös vuoden 2011 syksyssä josta kirja myös lähtee käyntiin. Fagerholm on kirjoittanut hienon kirjan. Hänellä on omintakeinen, tunnistettava kirjoitustyylinsä ja minä olen ihastunut tähän tyyliin kovasti. Uskallankin sanoa, että Fagerholm viimeistään tällä kirjalla nousi minun suosikkikirjailijoideni joukkoon ja haluan lukea lähiaikoina Fagerholmin vanhempiakin teoksia. Lola uppochner on mieleenpainuva, erikoinen, tunnelmaltaan vahva, henkilögallerialtaan kiinnostava, jännittävä, tunteita herättävä ja kaikin puolin hieno romaani!

★★★★★

Irlantilainen tyttö / Susan Fletcher

Irlantilainen tyttö / Susan Fletcher

Like, 2010. 266 sivua.

Alkuteos: Eve Green, 2004.

Suomentanut: Jonna Joskitt

Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen

Mistä minulle? alennusmyyntilöytö jostain kirjakaupasta

Lukupiirimme kuukauden kirjaksi valikoitui Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö. Kirja löytyi monen piiriläisen omasta hyllystä ja Fletcher lähes kaikkien lukulistalta. Minäkin olen säilyttänyt tätä kirjaa hyllyssäni jo aika kauan, joten oli kiva lukea juuri tämä kirja syksyn uutuuskirjojen keskellä.

Evangeline Green odottaa nyt 29 vuotiaana esikoistaan. Hän palaa muisteluissaan omaan lapsuuteensa, joka muuttui kovasti kun hän kahdeksanvuotiaana menetti yllättäen äitinsä. Eve muutti asumaan Walesin maaseudulle isovanhempiensa luokse, ja pienen kylän asukkaat kohdistivat huomionsa punapäiseen pikkutyttöön. Eve kuuli tarinoita omasta taustastaan, sai selville seikkoja isästään ja ystävystyi sekä kotitilalla työskennelleen Danielin että "kylähullun" maineen saaneen Billyn kanssa. Nyt vuosia myöhemmin Eve on valmis muistelemaan tarinaansa ja kertomaan sen, ja sen jälkeen suuntaamaan katseensa kohti tulevisuutta.

Meillä oli lukupiirissä hieman eriäviä mielipiteitä tästä kirjasta, mutta minä pidin Irlantilaisesta tytöstä kovasti. Kirjassa ei mässäillä tapahtumilla, vaikka Even tarina kulkee punaisena lankana koko kirjan läpi. Kirjassa oli niin hieno tunnelma ja brittimaaseudun miljöökuvaus, että ihastuin kirjaan sen vuoksi. Lisäksi kirjassa oli paljon kiinnostavia henkilöitä, kaikki pienen kylän tyypilliset henkilöt ilmaantuivat tarinaan. Erakkona elävä Billy, ilkeä ja vanhoja asioita kostava kyläkauppias, salaperäinen Daniel ja lempeät isovanhemmat täyttivät nuoren Even päivät. Kirjan kaikki pienet yksityiskohdat, maisemien kauneus, myrskyiset yöt ja sateen tuoksu hurmasivat minut ja minä viihdyin kirjan parissa mainiosti. Toki halusin myös selvittää Even menneisyyden ja syyn sille, miksi kyläläiset olivat tytöstä niin kiinnostuneita. Mutta tässä kirjassa juoni jäi hieman hienon tunnelman varjoon, mutta minua tuo ei häirinnyt.

Fletcher myös kirjoittaa hienosti. Teksti on helppolukuista, kaunista ja sujuvaa. Pidin myös kirjan rakenteesta, siitä että tapahtumia seurattiin kahdessa ajassa. Se toi tarinaan lisää mielenkiintoa ja sai lukijan pysymään hereillä. Minä rakastan salapoliisin leikkimistä lukiessani, ja tässä kirjassa sain harrastaa tuota alusta loppuun asti. Kaikki asiat eivät selvinneet lopussakaan, mutta minusta tässä paljastettiin juuri tarpeeksi. Irlantilainen tyttö on salaperäinen, kaunis, tunnelmallinen ja koskettava tarina. Se jäi minun mieleeni vahvan, kauniin tunnelmansa vuoksi. Tämä on Susan Fletcherin esikoisteos ja sai minut todella kiinnostumaan Fletcherin muistakin kirjoista. Hyllyssä odotteleekin jo Meriharakat, toivottavasti ehdin pian sen pariin :).

★★★★+

Roona saa vastauksen / Markku Pääskynen

Roona saa vastauksen / Markku Pääskynen

Tammi, 2012. 209 sivua.

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? ystävältä lainassa

Markku Pääskysen syksyn uutuusromaani Roona saa vastauksen on tavallaan taattua Pääskystä. Kieli on runollisen kaunista, välillä tuntuu siltä, että lukisi yhtä pitkää runoa. Toisaalta taas Roona saa vastauksen on hieman erilainen kirja Pääskyseltä. Enkelten kirjaan (ainut lukemani Pääskynen ennen tätä) verrattuna Roonassa juoni on selkeämpi ja kirja on tunneelmaltaan positiivisempi. Roona saa vastauksen on rakkauskertomus, tarina kaipauksesta ja muistoista.

Roona ja hänen nimettömäksi (?) jäävä rakkaansa ryöstävät rahansäilytysauton Turun moottoritien varrella. He matkustavat rahoineeen päivineen maailmalle ja löytävät itsensä pian Turkista. Siellä alkavat ongelmat ja korviaan myöten rakastunut pari -toisiaan hengittävät, toisilleen elävät- joutuvat eroon. Roona matkustaa Istanbulista kotiin, yksin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän muistelee rakastaan syksyisessä Turussa kirjoittamalla muistostaan kirjan. Tapaako hän rakkaansa enää koskaan, jääkö yhteinen aika pelkäksi kauniiksi muistoksi, vai saako hän kokea rakkauden uudelleen?

Minä ihastuin jo Enkelten kirjassa Pääskysen upean kauniiseen kieleen. Myös tässä kirjassa kieli oli minusta pääosassa. Jokainen lause, jokainen sana on tarkkaan valittu, tärkeä ja täynnä tarkoitusta. Samalla Pääskysen käyttämä kieli myös vieraannutti minut hieman tästä kirjasta ja sen henkilöistä. En saanut oikein kokonaista kuvaa Roonasta tai tämän rakkaastakaan, todella paljon jäi arvailuksi ja arvoituksellisesti esitetyksi. Pääskysen kieli on välillä myös niin erikoista ja erilaista, että en ehkä aina ihan ymmärtänyt mitä kaikkea kirjassa oikeasti tapahtui. Konkreettisia tapahtumia kirjassa on kuitenkin varsin vähän, ja välillä junnailtiin paikallaan ja ihmeteltiin, rakasteltiin jokaisessa nurkassa, laivan vessassa, laivan hytissä, jokaisessa sängyssä joka eteen sattui.

Roona saa vastauksen on kevyempi kirja Pääskyseltä, mutta tarina on lopulta kuitenkin varsin traaginen ja surullinen. On tässä toki iloa, naurua ja riemua. Onneakin ehdottomasti. Kirjan jälkeen jäi kuitenkin hieman surumielinen olo ja päällimmäisenä tunteena mieleen jäi ehdottomasti se kieli. En oikein osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia, että Pääskysen kirjoista minulle aina jää mieleen vain se kieli. Olen lukenut kirjailijalta nyt kaksi kirjaa ja ne ovat mielessäni sekalaisena massana ja muistissa kauniin kielensä vuoksi. On ihmeellistä, että joku osaa kirjoittaa näin hienosti ja kauniisti, mutta toivoisin näiden kirjojen jäävän mieleeni myös tapahtumien vuoksi. Ehkä minun pitäisi vain hyväksyä se, että Pääskysen kirjoissa kaikkea ei voi ymmärtää, kaikki ei aukea ainakaan minulle, ainakaan ensimmäisellä lukukerralla ja tyytyä nauttimaan kauniista kielestä. Ei sekään ihan väärin voi olla ;).

★★★  

Kun kyyhkyset katosivat / Sofi Oksanen

Kun kyyhkyset katosivat / Sofi Oksanen

Like, 2012. 362 sivua.

Kannen suunnittelu: Mika Perkiökangas

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla 

Sofi Oksasen uutuuskirja Kun kyyhkyset katosivat on syksyn aikana ollut kovinkin esillä mediassa. Minä tykkäsin Puhdistuksesta, vaikka en aivan täysin hullaantunut ollut siihenkään. Kyyhkysten medianäkyvyys alkoi jopa hieman ärsyttää minua, miksi ei mistää muista kuin Oksasen kirjoista kohista näin? Halusin kuitenkin uteliaisuudesta lukea tämänkin kirjan ja laitoin itseni kirjaston varausjonoon. Luulin, että saisin kirjan varauksesta vasta ensi vuoden puolella, mutta en jonottanut kuin pari viikkoa kunnes jo sain ilmoituksen kirjasta.

Kun kyyhkyset katosivat ei ole nopea- tai kovinkaan helppolukuinen kirja. Lukeminen vaati keskittymistä ja paljon aikaa. Illalla väsyneenä lukeminen ei sujunut, sillä huomasin pari kertaa unohtaneeni tapahtumat ja jouduin selaamaan sivuja taaksepäin. Viron historia ei ole minulle tuttu, olen nolostuttavan surkea historiantietäjä noin muutenkin. Siksikin luulen, että Oksasen kirja oli minulle aika vaativa tapaus.

Kun kyyhkyset katosivat on kuvaus avioliitosta, surkeasta, onnettomasta avioliitosta joka perustuu huijaukselle ja valehtelulle. Kirja on myös kuvaus Viron historiasta, 1940-luvusta jolloin Neuvostoliitto oli miehittänyt maan ja toisaalta myös 1960-luvun Virosta jolloin elettiin jälleen Neuvostoliiton alla. Päähenkilö on ärsyttävä, inhottava Edgar jonka salailu ja valehtelu selviää lukijalle pikku hiljaa. Oksanen on varmasti tehnyt valtavasti taustatyötä kirjaansa varten, niin tarkkoja ja hiottuja yksityiskohtia Viron historiasta kirjassa on. Kirjan kieli on myös hienoa, taidokasta ja hiotun tuntuista, jokainen lause on tärkeä. Ehkä juuri tämän vuoksi koin kirjan lukemisen niin vaikeaksi ja vaativaksi. En pysynyt tarinassa mukana, luin saman kohdan monta kertaa enkä saanut kokonaisuutta oikein pysymään kasassa. Kirjan viimeiset sata sivua olivatkin ihan vain suorittamista ja kun käänsin viimeisen sivun olin onnessani siitä, että kirja loppui.

Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia, varsinkin päähenkilö Edgar. Minä en pitänyt Edgarista, mutta mies oli kuvailtu kiinnostavasti ja hänen takinkääntämisensä ja valehtelunsa olivat kiinnostavia seikkoja tarinan kannalta. Kirjan naishahmot olivat myös huolellisen tarkasti kuvailtuja, ja Viron historiallisten tapahtumien vaikutus henkilöihin oli kiinnostavaa seurattavaa. Tapahtumat vaikuttivat henkilöihin eri tavalla, Edgarin vaimo reagoi omalla tavallaan ja Edgar omallaan. Myös kirjan muiden henkilöiden kohtalot olivat koskettavia ja herättivät paljon tunteita.

Kaikesta hyvästä huolimatta päällimmäinen tunne Oksasen kirjan jälkeen on sekavuus ja pettymys. Petyin siihen, etten pysynyt tapahtumissa mukana, että koin historiallisten tapahtumien kuvailun välillä puuduttavan tylsänä ja että lopulta toivoin, että kirja vain loppuisi. Sekavuuden aiheutti se, etten ymmärtänyt miten henkilöt liittyivät toisiinsa, kuka lopulta oli kuka ja missä järjestyksessä kaikki tapahtui. Vaikka ei pitäisi vertailla, ja vaikka Puhdistus ei ollut minulle mikään täydellinen kirja se oli kuitenkin tapahtumiltaan koskettavampi ja mieleenpainuvampi kuin tämä. Kun kyyhkyset katosivat jää mieleeni lähinnä sekavana ja vaativana lukukokemuksena.

★★★-