maanantai 26. marraskuuta 2012

Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen


Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen

WSOY-pokkari, 2010. 223 sivua.
1. painos 1952.
Kannen kuva: kirjaan pohjautuvasta elokuvasta
Mistä minulle? nettikirjakaupan alennusmyynneistä

Veikko Huovisen kirjoittama kotimainen klassikkoromaani Havukka-ahon ajattelija on majaillut lukulistallani jo jonkin aikaa. Kirja löytyy KSML:n sadan klassikkokirjan listalta ja halusin lukea Huovisen romaanin ennen tarttumistani tänä vuonna ilmestyneeseen Panu Rajalan Huovinen-elämäkertaan.

Konsta Pylkkänen on Havukka-ahon ajattelija. Konsta on itseoppinut filosofi, viihtyy itsekseen metsässä mietiskellen. Toki Konstalla on tuttuja, sekä Anselmi että Mooses hauskuuttavat Konstaa jutuillaan. Ystävien lisäksi myös muutamat kyläläiset ihmettelevät Konstan elämää. Konsta kertoilee itsestään paljon, mutta se mitä vuosien 1918 ja 1924 välissä on Konstan elämässä tapahtunut on arvoitus kaikille paitsi Konstalle itselleen.

Konsta elättää itsensä tekemällä sekalaisia töitä siellä sun täällä. Tällä kertaa hän ryhtyy Kainuun korpimetsiin saapuneiden luonnontutkijoiden oppaaksi näiden tutkaillessa harvinaisia lintulajeja. Yllättäen se onkin Konsta joka tekee harvinaisen löydön, hän ampuu pyymetson, pyyn ja metson risteytyksen jota ei ennen ole tavattu.

Minä tunnistan Havukka-ahon ajattelijan klassikkomaineen, ymmärrän miksi tämä on pidetty ja suosittu teos. Itse en kuitenkaan lämmennyt kirjalle ainakaan tällä lukukerralla. Kirja etenee hitaasti, siinä käydään läpi Konstan hassuja ajatuksia ja itse tapahtumia kirjassa on kovin vähän. Suomalaisen luonnon kuvailu ja kiva metsäfiilis oli ehdottomasti positiivinen asia josta lukiessa nautin. Konsta oli henkilönä mielenkiintoinen kaikessa erikoisuudessaan, ja myös Konstan ystävät olivat kiinnostavia tapauksia röhönauruineen ja juttuineen.

Kuitenkin kirja oli minulle liian tylsä ja liian hidas jotta olisin tähän ihastunut. Toisaalta en ole filosofiafani joten en ehkä odottanutkaan tästä syntyvän sen kummempaa lukukokemusta tai elämäni kirjaa. Olen lukenut Huovisen huumorinkäytöstä kirjoissaan, mutta tämän kirjan huumori ei oikein sekään uponnut minuun. Vika tuskin kuitenkaan on kirjassa, minulla vain on erilainen huumorintaju. Kirjan kieli on kuitenkin kaunista, sujuvaa ja elävää ja hienot luontokuvaukset tulivat lukiessa kovinkin lähelle.

Vaikka Havukka-ahon ajattelija ei ihan minuun iskenytkään suosittelen tätä kuitenkin lämpimästi vanhemman kotimaisen kirjallisuuden ysäville. Huovisen kirja on tunnelmaltaan kovin suomalainen, ja kirjan huumorikin uppoaa varmasti moneen muuhun paremmin kuin minuun.

★+

14 kommenttia:

  1. Harmi, ettet kirjasta pitänyt. Tämä on yksi suuria suosikkejani. Tosin saattaa olla, että eri sukupolven edustajana (kyllä - taidan olla aika paljon sinua vanhempi :-) minulla on myös vanhempieni kautta erilainen viitekehys Konstan edustamaan aikakauteen ja miljööseen... Molemmat vanhempani kun ovat maalta kotoisin ja ainakin heidän kertomuksissaa on välillä vilahtanut Konstan tapaisia henkilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni (joka ei lue kirjoja:D) puhui minulle Konsta Pylkkäsestä, joten ajattelin että täytyyyän minun nyt tästä miehestä lukea jos isänikin hänet tietää :D. Mutta hyvinkin mahdollista, että olen "väärää" sukupolvea tälle kirjalle...:).

      Poista
  2. Sattuipa hyvään saumaan tämä. Itse roudasin juuri Suomesta Havukka-Ahon itselleni. Kyseessä on oikein 70-luvun painos, joka on kuvitettu.

    Olen siis tästä kirjasta ollut tietoinen, mutten silti ole sitä aiemmin lukenut. Hieman on ennakkoluuloja minulla tätä kirjaa kohtaan eikä tuo hidastempoisuus välttämättä ihan hirveästi innosta. Mutta luen tämän ehdottomasti jossain vaiheessa, kun keskittymiskyky palailee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mulla oli vain tylsä pokkariversio elokuvakannella. Kuvitettu, vanha kirja on varmaan hieno! Keskittymiskykyä tämä tosiaan kaipaa, ehkä minäkin olen tällä hetkellä hieman liian kiireinen ja stressaantunut, jotta olisin ollut vastaanottavainen kirjalle...

      Poista
  3. Minulla on tämä lukupinon kärkipäässä, aion näet lukea joulukuussa juurikin vähän vanhempaa kotimaista ja tämä sopii teemaan hienosti. Jo yleissivistyksenkin tähden tekee mieli tämä lukea viimein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleissivistyksenkin kannalta minä tähän tartuin. Kiva katsoa mitä muita kirjoja päätät lukea joulukuussa!:)

      Poista
  4. Minäkin olen silloin tällöin miettinyt tämän lukemista.. Arviosi ei varsinaisesti herättänyt lukuhaluja :D
    Eipä tuo nyt ole järkyttävän paksukaan, joten ehkä joskus voisi, kun suurin lukujono on ohi (eli ei varmaan koskaan..) Osaisitko suositella tätä johonkin tiettyyn vuodenaikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kyllä tämä kannattaa lukea jossain vaiheessa! Ehkäpä kesä tai syksy on ihan sopiva lukuajankohta, suomalainen luontokuvaus kun tässä on niin hieno (eikä lunta esim. ole :D).

      Poista
  5. Minullakin tämä on hyllyssä, mutta enpä ehkä ihan lähikuukausina siihen tartu :), vaikka Huoviseen ehdottomasti haluankin joskus tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaahan tämä lukea, ihan vaan klassikkomaineensa vuoksi ;).

      Poista
  6. Minnan tapaan minäkin viehätyin tähän. Kirjassa tosiaan tapahtuu aika vähän, pääosassa ovat Konstan mietteet ja henkilöiden väliset suhteet: jossain blogissa oli joskus puhetta että vaikka nuortenkirjoissa ystävyyden käsittely onkin yleistä niin aikuisten kirjoissa se on harvinaisempaa, mutta tämä kirja tuli mieleen aikuisten ystävyyksien kuvauksena. Ja onhan se luontokin toki mukana.
    Kokonaisuutena siis mainio hyvän mielen kirja.

    Huovisen tuotannon siinä avoimen humoristisemmassa päässä on usein aika absurdeja piirteitä, tämä on niitä leppoisimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta että aikuisten, etenkään miesten välisiä, ystävyyssuhteita harvemmin kuvaillaan näin tarkasti ja hienosti. Minuun tuo huumori ei aivan purrut, ehkäpä voisin lukea joskus Huoviselta jotain muuta. Konstan tarinaan taitaa löytyä pari jatko-osaakin mikäli olen oikein ymmärtänyt :).

      Poista
  7. Minulla oli aika samat ajatukset kirjasta ja minä olen filosofiafani, mutta silti ei. Huumori ei purrut ja pääasiassa kirja oli vain tylsä. Mutta kuten sinäkin, minäkin tajuan, miksi tämä on klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löytyy kohtalotovereita! Hankalaa näiden klassikoiden kanssa; minä haluaisin niin pitää niistä, mutta usein kuitenkin petyn :/.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.