Roona saa vastauksen / Markku Pääskynen

Roona saa vastauksen / Markku Pääskynen

Tammi, 2012. 209 sivua.

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? ystävältä lainassa

Markku Pääskysen syksyn uutuusromaani Roona saa vastauksen on tavallaan taattua Pääskystä. Kieli on runollisen kaunista, välillä tuntuu siltä, että lukisi yhtä pitkää runoa. Toisaalta taas Roona saa vastauksen on hieman erilainen kirja Pääskyseltä. Enkelten kirjaan (ainut lukemani Pääskynen ennen tätä) verrattuna Roonassa juoni on selkeämpi ja kirja on tunneelmaltaan positiivisempi. Roona saa vastauksen on rakkauskertomus, tarina kaipauksesta ja muistoista.

Roona ja hänen nimettömäksi (?) jäävä rakkaansa ryöstävät rahansäilytysauton Turun moottoritien varrella. He matkustavat rahoineeen päivineen maailmalle ja löytävät itsensä pian Turkista. Siellä alkavat ongelmat ja korviaan myöten rakastunut pari -toisiaan hengittävät, toisilleen elävät- joutuvat eroon. Roona matkustaa Istanbulista kotiin, yksin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän muistelee rakastaan syksyisessä Turussa kirjoittamalla muistostaan kirjan. Tapaako hän rakkaansa enää koskaan, jääkö yhteinen aika pelkäksi kauniiksi muistoksi, vai saako hän kokea rakkauden uudelleen?

Minä ihastuin jo Enkelten kirjassa Pääskysen upean kauniiseen kieleen. Myös tässä kirjassa kieli oli minusta pääosassa. Jokainen lause, jokainen sana on tarkkaan valittu, tärkeä ja täynnä tarkoitusta. Samalla Pääskysen käyttämä kieli myös vieraannutti minut hieman tästä kirjasta ja sen henkilöistä. En saanut oikein kokonaista kuvaa Roonasta tai tämän rakkaastakaan, todella paljon jäi arvailuksi ja arvoituksellisesti esitetyksi. Pääskysen kieli on välillä myös niin erikoista ja erilaista, että en ehkä aina ihan ymmärtänyt mitä kaikkea kirjassa oikeasti tapahtui. Konkreettisia tapahtumia kirjassa on kuitenkin varsin vähän, ja välillä junnailtiin paikallaan ja ihmeteltiin, rakasteltiin jokaisessa nurkassa, laivan vessassa, laivan hytissä, jokaisessa sängyssä joka eteen sattui.

Roona saa vastauksen on kevyempi kirja Pääskyseltä, mutta tarina on lopulta kuitenkin varsin traaginen ja surullinen. On tässä toki iloa, naurua ja riemua. Onneakin ehdottomasti. Kirjan jälkeen jäi kuitenkin hieman surumielinen olo ja päällimmäisenä tunteena mieleen jäi ehdottomasti se kieli. En oikein osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia, että Pääskysen kirjoista minulle aina jää mieleen vain se kieli. Olen lukenut kirjailijalta nyt kaksi kirjaa ja ne ovat mielessäni sekalaisena massana ja muistissa kauniin kielensä vuoksi. On ihmeellistä, että joku osaa kirjoittaa näin hienosti ja kauniisti, mutta toivoisin näiden kirjojen jäävän mieleeni myös tapahtumien vuoksi. Ehkä minun pitäisi vain hyväksyä se, että Pääskysen kirjoissa kaikkea ei voi ymmärtää, kaikki ei aukea ainakaan minulle, ainakaan ensimmäisellä lukukerralla ja tyytyä nauttimaan kauniista kielestä. Ei sekään ihan väärin voi olla ;).

★★★