tiistai 29. kesäkuuta 2010

Onnellinen pieni saari


Lars Sundin Onnellinen pieni saari on ihan kiva kertomus pienen kylän elämästä ja ihmisistä. Kylän arki järkkyy kun saaren rantaan alkaa huuhtoutua tuntemattomien, ei-kyläläisten ruumiita. Asukkaat säikähtävät, ihmettelevät. Mistä ruumiit tulee, mitä on tapahtunut. Kirjan sivuilla lukija saa tutustua saaren asukkaisiin, posti-Janneen, Celiaan ja K-D Mattsoniin joka on kunnanhallituksen puheenjohtaja. Elämä Fagerön saarella on onnellista ja turvallista, sisämaasta tuleviin kesävieraisiin on totuttu ja kaikki tuntevat toisensa.

Kirja oli siis ihan kiva tarina pienen kylän elämästä ja sen asukkaista mutta eipä kirja minussa sen kummempia fiiliksiä herättänyt. Kirjan juoni ja se "juttu" jäi jotenkin vajaaksi tai meni minulta ohi.
Ihan ookoo, ei sen kummempi.

***

torstai 24. kesäkuuta 2010

Lemmikkikaupan tytöt


Lemmikkikaupan tytöt on ensimmäinen, mutta ei viimeinen, lukemani Anja Snellmanin teos. Kirja kertoo kahden nuoren, Jasminin ja Lindan katoamisesta ja Lemmikkikaupasta joka liittyy tyttöjen katoamiseen. Kirjan kertojana on Jasmin, välillä lukija pääsee lukemaan myös Jasminin gynekologiäidin mietteitä sekä Lemmikkikaupan työntekijän Randin ajatuksia. Jasmin ja Linda ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi ja kirjan alussa tulee esille että Linda on kuollut mutta Jasmin on elossa. Kirja on rankka mutta opettavainen teos, Jasmin on Lindan myötä muuttunut, ennen rauhallisen Jasminin luonne muuttui uuden ystävättären myötä kovasti ja kirjassa tuleekin esille, miten helppoa Jasminin on lähteä mukaan ihailemansa Lindan puuhiin.

Minulla on ollut outoja ennakkoluuloja Anja Snellmania kohtaan enkä ole aiemmin tarttunut hänen kirjoihinsa, mutta tämän lukukokemuksen jälkeen aion aivan varmasti lukea muitakin saman kirjailijan kirjoja. Seuraavana hyllyssä odottaa jo Lyhytsiipiset.

****

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Valkoinen tiikeri


Olen jo kauan haaveillut reissusta Intiaan ja ahmin kaikki kirjat jotka jollain tapaa liittyvät tähän maahan. Aravind Adigan Booker-palkittu Valkoinen tiikeri on samalla hauska, tunteita herättävä, mielenkiintoine ja ajatuksia herättävä romaani. Ahmin kirjan muutamassa päivässä, uppouduin päähenkilön - köyhissä oloissa kasvaneen Balramin selviytymistä rikkauteen - tarinaan täysin ja kirja vei mennessään. Kirjan edetessä sain lukijana kokea Intian kastijärjestelmää, köyhyyden ja rikkauden eroja, Valkoisen tiikerin lempinimen koulussa saaneen Balramin kehitystä köyhästä pojasta rikkaan perheen autonkuljettajaksi ja lopulta - keinoilla millä hyvänsä -itse rikkaaksi businessmieheksi. Tykkäsin kirjasta todella paljon ja suositelen sitä ehdottomasti! Booker-palkinnosta en ole ennen tiennyt oikeastaan mitään, joten kirjan luettuani selailin netissä hieman palkinnon saaneita kirjoja ja löysin muitakin lukemisen arvoisia romaaneja. Seuraavaksi taidan tarttua Arundhati Royn Joutavuuksien jumala-romaaniin joka voitti ko. palkinnon vuonna 1997.

****+.

********maailmanvalloitusprojekti: Intia*********

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Punainen mekko


Elina Tiilikan Punainen mekko kertoo Noorasta joka ei oikein tiedä mihin ryhtyisi. Noora kokeilee siivoojan työtä, mutta ei viihdy ja alkaa lopulta myymään itseään ja elättämään itsensä prostituutiolla. Kirja tempaisi ainakin minut mukaansa ja luin sen kahden illan aikana, oli vaikeaa laskea kirjaa kädestä yöksi ;D Kirja on eirttäin mielenkiintoinen ja antaa prostituutiosta erilaisen kuvan kuin muualta saa. Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista, sen jälkeen ainakin minä ymmärsin taas vähän enemmän tästä maailmasta ja ihmisten valinnoista.

***

torstai 10. kesäkuuta 2010

Puhdistus


Odotin Sofi Oksasen Puhdistus -kirjalta mahdottoman paljon. Kaikki tuntemani ja myös tuntemattomat kehuivat kirjaa maasta taivaaseen joten ajattelin, että sen on oltava jotain erikoista. odotukset oli niin korkealla, että petyin hieman. Jos taas olisin tarttunut kirjaan ilman odotuksia, olisin varmasti ollut sitä mieltä että se on loistava. Olihan se hyvä! Puhdistus kertoo virolaisen vanhan naisen Aliide Truun sekä hänen pihalleen ilmestyneen Zaran tarinan. Zara osoittautuu Aliiden siskon tyttärentyttäreksi ja Zaran ilmestymisen jälkeen alkaa Aliiden perheen lohduttoman ja traumaattisen menneisyyden läpikäyminen.

Tarina on mielenkiintoinen ja virolainen näkökulma ja Viron historian esiintuominen naisen näkökulmasta oli erittäin mukavaa vaihtelua lukemiini kirjoihin. Kirjasta saa erilaisen kuvan Virosta joka on ainoastaan hyvä asia. liian monilla tuntemillani ihmisillä kun sattuu olemaan aikamoiset ennakkoluulot kyseistä maata ja sen asukkaita kohtaan. Ihan jo sen puolesta tämän kirjan lukeminen voisi olla hyvä... Tarina on rankka mutta kirjoitustapa onneksi sellainen, että neljäsataasivuisen kirjan pystyy lukemaan täysin murtumatta.

****

*******maailmanvalloitusprojekti: Viro*******

Ei saa katsoa aurinkoon


Heidi Jaatisen Ei saa katsoa aurinkoon on ihanasti kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Pieni Lennu viettää lapsuuden kultaisia aikoja mielellään mummon seurassa mutta lapsuus ei olekaan aina niin onnellista. Naapurissa asustava rengin uusi apumies Lukunen on lennun uusi ystävä joka kalastuksen ja muun puuhan lisäksi opettaa Lennulle myös aikuisten leikkejä, joihin pienen lapsen ei pitäisi joutua sekaantumaan. Lennun lapsuuden onnellisia hetkiä varjostavat mummon vanhenemisen lisäksi Lukusen tapaaminen, Lennun ja Lukusen tapaamiset kun muuttuvat vain kauheammiksi.

Kirjan aihe oli yllättävä, en tiennyt mistä kirja kertoo ennen kuin aloitin lukemisen ja aihe tuli minulle suurena yllätyksenä. Heidi Jaatinen on mielestäni kuitenkin onnistunut kertomaan tarinan koskettavasti ja tunteita herättävästi. Kirja onnistuu kuvailemaan pienen Lennun ajatuksia aidolla tavalla ja tunteita herättävästi.

****+

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Riadin tytöt


Riadin tytöt on Rajaa Alsanean kirjoittama romaani jota kutsutaan "Saudi-Arabian"  sinkkuelämäksi. Kirja kertoo nuorten saudiarabialaisten naisten elämästä ja kaikesta siihen kuuluvasta. Kirja keskittyy neljään saudinaiseen, Michelleen, Lamisiin, Sadimiin ja Gamraan ja heidän rakkauselämäänsä, sen kiemuroihin ja tapahtumiin. Kirja on kirjoitettu sähköpostivietien pohjalta - nuori saudinainen lähettää joka viikko sähköpostilistalle uuden luvun jossa hän kertoo naisten elämästä. Nämä viestit on sitten koottu kokonaiseksi kirjaksi.

Saudinaiset toivovat lötävänsä unelmiensa miehen, pääsevänsä onnellisesti naimisiin uneelmaprinssin kanssa ja he toivovat tietenkin, että heidän ei tarvitsisi naida vanhempiensa valitsemaa sulhasta. Miehet osottautuvat usein kuitenkin valehteleviksi pettureiksi ja naiset näyttävät vihansa heitä kohtaan.

Kirja antaa taas erilaisen kuvan köyhän maan naisten elämästä. Päähenkilöt ovat rikkaita naisia, joiden elämä erottuu saman maan köyhien naisten elämästä aika radikaalisti. Minä tykkäsin siitä, kuinka kirja toi esille Saudi-Arabian kulttuuria, maan tapoja ja perinteitä. Ehkäpä sitä olisi voinut olla vieläkin enemmän mukana. Pidin myös kirjan kirjoitustavasta, vei aikansa ennen kuin ymmärsin sähköpostiviesti-systeemiä, mutta se osoittautuikin lopulta kivaksi vaihteluksi. Kirja oli iloinen, surullinen, hauska ja tunteellinen. Minä tykkäsin, ja suosittelen muillekin eri kulttuureista kiinnostuneille!

****-

*******maailmanvalloitusprojekti: saudi-arabia******

tiistai 1. kesäkuuta 2010

On rakkautes ääretön


 Maria Peuran esikoisromaani On rakkautes ääretön kertoo insestistä. Tarina on kamala mutta kirjasta tykkäsin kuitenkin kovasti. Kirjoitustapa, kieli ja murre sopii tarinaan loistavasti. Yleensä en tykästy kirjoihin, joissa käytetään murretta mutta tähän se passasi jotenkin hyvin. Kirja kertoo Saarasta jonka vanhemmat selvittelevät repaleista avioliittoaan ja jättävät Saaran isovanhempein hoiviin. Ukki hakkaa ja pahoinpitelee mummoa. Saara rakastaa mummoa mutta mummo ei rakasta Saaraa. Ukki sen sijaan rakastaa Saaraa omalla tavallaan. Ukki käyttää pientä Saaraa seksuaalisesti hyväkseen useita kertoja, myös mummon silmien edessä mutta mummo ei tee asialle mitään. Onneksi Saaralla on ystävänään naapurin Pentti ja navetassa Ruusa-lehmä. Myöhemmin Saaran elämään astuu myös kiltti opettaja Kaisa-Maria ja vielä vähän myöhemmin terapeutti Mirja joka auttaa Saaraa selviämään kauheasta lapsuudestaan.

 ”Minä piirrän hiekkaan ympyrän ja menen sen keskelle seisomaan. Siinä on raja, jota ukki ei saa ylittää. Nyt leikitään minun säännöilläni. Ukki ei saa tulla ympyrään, minun ympyrääni. Minusta ukki tykkää eniten maailmassa. Jos olen ukille kiltti, hän ei ikinä hylkää minua. Hän tekee minut hyväksi, ukin tytöksi, ja minä lupaan aina olla ukille kiltti”
Kirja oli koskettava, herätti tunteita, itketti ja yökötti. Juuri sellaiset kirjat kolahtavat minuun ja kammottavasta, surullisesta tarinasta huolimatta kirja on yksi suosikeistani. Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista kaikille, ehkä itse kukin saa taas hieman erilaisen kuvan tästä maailmasta.

****+