Pariisissa, sattumalta

Pariisissa, sattumalta (Providence, 2008) / Valérie Tong Cuong. Tammi. suom. 2009. 182 sivua

 Valérie Tong Cuongin Pariisissa, sattumalta on hurmaava, pieni romaani. Viiden toisilleen tuntemattoman henkilön elämät kietoutuvat yhtäkkiä yhteen eräänä päivänä joka alkoi aivan tavallisesti. Marylou, sihteerinä työskentelevä Paulo-pojan yksinhuoltaja on myöhässä tärkeästä kokouksesta koska metron eteen hyppää itsemurhaa yrittävä mies. Albert on rikas 78-vuotias mies joka on kuolemassa syöpään. Hän on menossa tapaamaan ylimielistä sisartaan testamenttiasioissa kun hän vahingossa kuulee keskustelun joka muuttaa paljon hänen elämästään. Myöhemmin samana päivänä Albertin lääkärillä on tärkeitä uutisia. Tummaihoinen Prudence työskentelee asianajotoimistossa mutta kelpaa muiden mielestä parhaiten pomon koiranulkoiluttajaksi. Keski-ikäinen Tom on menestynyt elokuvaohjaaja, hän on menossa kosimaan rakastamaansa nuorta naista mutta matkalle osuu koira ja sen ulkoiluttaja ja Tomin kosintareissu saa aivan erilaisen käänteen. Charlie on kolmekymmentäviisivuoias entinen narkomaani joka epäonnistuu itsemurhayrityksessään. Kaikki nämä henkilöt päätyvät samaan sairaalaan, samana päivänä ja heidän elämänsä kietoutuvat tavallaan yhteen. Ennen uuden päivän alkua kaikkien päähenkilöidemme elämät ovat saaneet uuden käänteen.

Pariisissa, sattumalta on mielestäni jotenkin hyvän fiiliksen romaani. Pariisi ei ole oikeastaan esillä, ainoastaan kirjan nimessä se mainitaan mutta koska rakastan kyseistä kaupunkia se ehkä vähän vaikutti siihen, että kuvittelin kaikki tapahtumat tuohon kaupunkiin. Vilkkaaseen metroon, suuriin toimistoihin, Seinen rannoille...;) Kirjan luvut kertoivat vuorotellen päähenkilöidemme tunteiden ja ajatusten kautta päivän tapahtumia, he kertoivat tarinaa minä-muodossa ja välillä olin sekaisin, kuka kertoo nyt, kuka tämä henkilö oli? Siksi oli mielestäni erittäin hyvä asia, että kirjan kansipaperista löytyi lyhyt esittely kaikista henkilöistä, sieltä oli helppo välillä tarkistaa.

Kirjailijan kieli oli sujuvaa, kirja piti otteessaan ensimmäisestä sivusta loppuun saakka ja kirjaa oli vaikea päästää käsistään. Luinkin sen melkein yhdeltä istumalta. Myönteinen lukukokemus kaikin puolin, tästä kirjasta jäi sellainen kiva olo. Hurmaava, lämminhenkinen on ehkä kaikkein parhaat sanat kuvailemaan omia tuntemuksiani kirjan jälkeen.

****-

Edelleen Alice

Edelleen Alice ( Still Alice, 2007) / Lisa Genova. WSOY, 2010. 280 sivua

 "Hän tiesi täsmälleen missä hän oli. Hän oli matkalla kotiin All Saints´in episkopaalisen kirkon edessä, vain muutaman korttelin päässä kotoa. Hän tiesi täsmälleen, missä hän oli, mutta ei ollut koskaan eläessään ollut niin eksyksissä."

Lisa Genovan romaani Edelleen Alice kertoo varhaisiän Alzheimerintautiin sairastuvasta kognitiivisen psykologian professorista Alice Howlandista. Alice on viehättävä, hänellä on hyvä aviomies, kolme upeaa lasta ja mielenkiintoinen, tärkeä työ. Hän pitää juoksemisesta ja lukemisesta. Alice huomaa muistiongelmia ja muitakin outojaoireita mutta luulee niiden johtuvan vaihdevuosista. Tutkimusten jälkeen Alice saa diagnoosin varhaisiän Alzheimer, diagnoosin saadessaan Alice on juuri täyttänyt viisikymmentä vuotta.

Alice kamppailee pahentuvien oireiden ja eri lääkkeiden kanssa. Hänen miehensä John ja pariskunnan lapset Anna, Tom ja Lydia joutuvat kovan paikan eteen kun tuttu ja turvallinen äiti muuttuu nopeasti tuntemattomaksi, sairaaksi, unohtelevaksi, hoidettavaksi naiseksi joka ei selviä enää mistään itse, ei löydä omassa kodissaan vessaan, laittaa kommunikaattorinsa mikroon eikä muista lastensa nimiä, ei tunnista miehensä kasvoja. Alicen tarinaa seurataan parin vuoden ajan ja kahden vuoden aikana Alicen tilanne huonontuu huomattavsti. Alussa muistitestit menevät hvin, pari vuotta myöhemmin Alice ei enää tiedä mikä kuukausi on, milloin hänen esikoisensa on syntynyt tai mikä hänen kotiosoitteensa on.

Alice toimii kirjan kertojana joten lukija ymmärtää oireita ja sairauden vakavuuden usein ennen Alicea itseään. Kirja tuo hienosti esille perheen rakkauden, kuinka toisista välitetään ja kaikkien tunteille yritetään antaa tilaa vaikean sairauden kohdatessa. Edelleen Alice on todentuntuinen tarina Alzhemerin taudista ja sen kulusta. Kirja piti minut otteessaan alusta alkaen ja se oli luettava lähes yhdeltä istumalta. Genovan kieli ei ehkä ole mitenkään maatamullistavaa, sujuvaa ja virheetöntä tosin. Alicen tunteita kuvaillaan mielestäni todentuntuisesti ja kaikki Alicen perheenjäsenet, heidän tunteensa ja ajatuksensa koskettavat myös. Hieno, koskettava, liikuttava kirja tärkeästä aiheesta, tämän luettuani ymmärrän taas hieman enemmän Alzheimerpotilaista jota löytyy omasta suvustani ja myös (kesä)työpaikaltani. Suosittelen lämpimästi!

"-Minun on ikävä itseäni. 

-Minunkin on ikävä sinua, Ali, kova ikävä.

-En minä aikonut tulla tällaiseksi. 

-Minä tiedän. "

****+

Ihanat naiset rannalla

Ihanat naiset rannalla (Underbara kvinnor vid vatten)/Monika Fagerholm. Otava 1994. 334 sivua.

 Monika Fagerholmin esikoisromaani Ihanat naiset rannalla kertoo suomenruotsalaisen perheen elämästä kesänvietossa meren äärellä vuokratussa huvilassa 1960-luvulla. Perheeseen kuuluu seitsenvuotias Thomas, äiti Isabella ja isä Kajus. Vanhemmat ovat tavanneet huvipuistossa jossa Isabella on ollut vedenneitona, siksi Kajus kutsuu vaimoaan Isabella Vedenneidoksi. Perhe viettää rauhallisia, onnellisia kesiä valkoisen huvilan luona. Kesärauha häiriintyy ja perheen elämä muuttuu kertaheitolla kun naapurihuvilalle saapuu Enkelien perhe kesänviettoon. Perhe on juuri muuttanut Amerikasta takaisin Suomeen. Enkelien perheeseen kuuluu isä abbe, äiti Rosa sekä tyttäret Nina ja Reneé. Uusia ystävyyssuhteita solmitaan, Rosasta ja Isabellasta tulee ensimmäisen kesän aikana erottamattomat. He ottavat aurinkoa kallioilla, tekevät reissuja ja järjestävät juhlia yhdessä. Perheen nuorimmaiset -Thomas ja hieman erikoinen, itsekseenvetäytyvä Reneé löytävät yhteisen sävelen ja leikkivät paljon yhdessä.Kajus haluaisia mieluiten viettää enemmän aikaa perheen kesken joten hän vetäytyy usein omiin oloihinsa dekkarin ja jazzin pariin. Rosan mies Gabbe on rikas businessmies joka käy tapaamassa "lentoemäntiään" aina sille päälle sattuessaan. Ensimmäinen yhteinen kesä on enimmäkseen onnellinen.

Toisena kesänä perheet ovat taas kesänvietossa huviloillaan mutta kesän aikana tapahtuu asioita, jotka muuttavat ystävyyssuhteita. Kuvaan astuu intohimo jonka edessä ystävyyskin unohtuu. Perheiden välillä mikään ei palaa ennalleen, vaikka monet ystävyyssuhteista vielä lämpenevätkin. Lopulta Rosa ja Bella karkaavat, aluksi syy näyttää olevan selvsti toinen kuin miksi se loppupeleissä osoittautuu.

Kirjan kertojana toimii tavallaan Thomas joka aistii ja kokee kesät rannalla juuri niin kuin pieni lapsi voi tehdä. Hänen päiviinsä kuuluu leikkiä muiden lasten kanssa, veneilyä ja pienoismallien kokoamista. Kun vanhempien välit tulehtuvat jättää se lapsiinkin oman kuvansa.

Ihanat naiset rannalla oli yllättävän hyvä. Minä en osannut odottaa näin mielenkiintoista ja runsasta tarinaa. Myös Fagerholmin kirjoitustapaan ja kieleen ihastuin. Todella runsasta, monipuolista ja aistikasta kieltä. Juonessakin pidin sen monipuolisuudesta -oli aikuisten välisiä juttuja mutta koko ajan huomioitiin myös lasten näkökulmat ja tunteet. Halaun jatkossakin lukea Fagerholmia, hänen kirjoitustyylissään on jotain ainutlaatuista enkä osaisi verrata tätä kirjaa mihinkään muuhun lukemaani. Tykkäsin kovasti!

Ihanat naiset rannalla on myös filmatisoitu, pääosissa nähdään mm. Marika Krook ja Nicke Lignell. Jos saan leffan käsiini, haluan katsoa myös sen:)

*****-

Sähköposti- ja nimiasiaa

Kuten tarkkaavaisimmat ehkä ovat huomanneet on blogin sivupalkkiin ilmestynyt uusi sähköpostiosoite. Edellinen osoite täyttyi roskapostista ja Viagra-mainoksista joten vaihdoin uuten sähköpostiin joka on:

luettuablogi(at)luukku(piste)com

Vaihdoin myös nimimerkkini, vanha, eli SaSo, tuli aikoinaan vanhan "muotiblogini" puolelta, se oli yhdistelmä ekaa ja tokaa nimeäni mutta "muotiblogi" on historiaa joten päätin myös kuopata vanhan nimeni. Nykyään olen vain Sanna, niin kuin oikeastikin;) Pidän vielä jonkun aikaa uuden nimen jälkeen tuota Sasoa suluissa, jotta kaikki tottuisivat uuteen nimeeni. Sama tyttö täällä edelleen;)

Mukavia syksyisiä lukuhetkiä kaikille, palailen kirja-arvostelun kanssa blogiini huomenna, vielä on sata sivua Monika Fagerholmia lukematta!

Sementtipuutarha

Sementtipuutarha ( The Cement Garden, 1978) / Ian McEwan. suom. 1. kerran 1980. Otavan kirjasto, 2009. 135 sivua

 Ian McEwanin esikoisromaanin Sementtipuutarhan kertojana toimii 14-vuotias Jack. Jack ja hänen kaksi siartaan Julie ja Sue, sekä pikkuveli Tom jäävät orvoiksi kun molemmat heidän vanhempansa kuolevat lyhyen ajan sisällä. Ankara isä oli ennen kuolemaansa tilannut kotipihalle suuren määrän sementtisäkkejä koska hän päätti tehdä talon ympärille puutarhan sementistä. Äidin kuolemasta ei voi kertoa kenellekään, muuten lapse varmasti erotettaisiin toisistaan ja talo myytäisiin. Niinpä neljä sisarusta jää asumaan kotitaloonsa yhdessä. Vanhin lapsista, Julie ottaa hoitaakseen perheen raha-asiat sekä kantaa suurimman vastuun perheen nuorimmaisesta, Tomista. Jack on tavallaan kummajainen, hän ei peseydy, on kasvattanut pitkät hiukset ja haisee pahalle, mököttää usein huoneessaan, ei tapaa kavereita eikä koulunkäyntikään kiinnosta. Äidin kuoleman jälkeen Jack kiinnostuu entistä enemmän sisarestaan Juliesta, hän ihailee siskoa vihreissä bikineissä ja inhoaa siskon uutta poikaystävää.

Vanhempien kuoltua neljä sisarusta muodostavat tiiviin perheen jolle he laativat omat sääntönsä. Suhteet perheen sisällä ovat välillä hieman kummallisia, etenkin Julien ja Jackin suhde on välillä paljon muuta kuin terve sisarussuhde. Jo kirjan alussa kuvaillut lapsuuden erikoiset leikit antavat hieman vinkkiä tulevasta. Lapsista Sue vaikuttaa olevan se, joka suree kuollutta äitiä eniten, hän kirjoittaa päiväkirjaansa ja itkee äitiään. Nuorin sisaruksista, Tom, suree aluksi kovastikin mutta myöhemmin hänen päivänsä täyttyvät tytöksi pukeutumisesta ja vauvaksi tekeytymisestä. Sisarusten erikoiset suhteet ja erilaiset persoonat olivat kirjan parasta antia. He asuvat yksin, kukaan ei ole vuosikausiin käynyt heidön ovellaan saati sisällä talossa saakka. Vieraita ei käy ikinä joten salaisuudet äidin kuolemasta ja hautaamisesta pysyvät talon seinien sisällä. Lopulta Julien uusi poikaystävä Derek saapuu hienolla punaisella autollaan, näkee ja ymmärtää hieman liikaa ja muuttaa siten sisarusten arjen...

Sementtipuutarha on ensimmäinen McEwanin kirja jonka luen mutta voin jo sanoa, että olen suuri fani! Pidin tästä kirjasta todella paljon, McEwanin kirjoitustavasta ja kirjan tapahtumista. Sivuja oli kohtalaisen vähän mutta tapahtumia todella paljon. Aihe oli myös erittäin mielenkiintoinen, erilainen ja sisarusten erikoisesta elämäntyylistä, kiemuraisia, vinksahtaneita sisarussuhteita oli todella kiinnostavaa seurata. Kyseessähän on kirjailijan esikoisromaani joten voin innolla odottaa, kuinka loistavia romaaneja hänen myöhemmistä teoksistaan löytyy. Suosittelen todellakin tutustumista Ian McEwanin kirjoihin, Sementtipuutarhasta oli ehkä hyvä aloittaa. Todella tiivis ja kiehtova romaani joka sisälsi paljon tapahtumia ja mielenkiintoisia henkilöitä.

****+

Kutsumus

Kutsumus / Kreetta Onkeli. Sammakko, 2010. 237 sivua.

 Kutsumus on ensimmäinen Kreetta Onkelin kirjoittama teos jonka luen. Ihastuin Onkelin sujuvaan, napakkaan kieleen. Lyhyet lauseet toi kieleen sellaista dynamiikkaa ja tempoa josta todella pidin. Kirja kertoo kirjailija- ja kustannusmaailmasta. Sanelma Salminen aloittaa kirjauransa nuorena kirjakustantamon esilukijana. Kirja seuraa Sanelman elämää nuoresta, itseään etsivästä naisesta keski-ikäiseksi yksinhuoltajaäiti/kirjailijaksi. Kirjailijana Sanelma ei ansaitse erityisen hyvin, hän lainaa rahaa, ryyppää ja rellestää kirjailijaystävänsä Gunnevi Björkenheimin kanssa. Sanelma kertoo tarinaansa minä-muodossa ja kirjan tapahtumia sen enemmä paljastamatta sanon vain, että tapahtumat kertovat kirjailijoista ja kirjailijamaailmasta. Kirjan kautta en saanut erityisen hyvää kuvaa kirjailijoiden elämästä, vaikuttaa siltä, että kirjailijana itsensä elättäminen ja muutenkin kirjailijana eläminen ei ole erityisen helppoa - ainakaan Suomessa.

"Kirjailijan elämässä valveen ja unen raja on epätarkka. Todellisuuteen työntyy kuvitelmia, ja unelmat kasvavat tosiasioista. Kirjailija ei nuku syvästi. Hän ei myöskään ole täysin hereillä. Hän on aistit auki. Elämä lähettää häneen nurjaa ohjelmaansa. Pyysi kirjailija sitä tai ei. Kirjailija ei ole koskaan kiinni." (s. 225)

Romaanin nimi Kutsumus viittaa siihen, että kirjassa mainitaan useasti kirjailijan ammatin olevan kutsumusammatti. Tarinallisesti Kutsumus ei ehkä ole mikään huippuromaani, mutta Onkelin kieleen ihastuin todella kovasti! Juuri se jo alussa mainitsemani lyhyiden lauseiden dynamiikka, kielen dynamiikka teki lukemisesta miellyttävää ja nopeaa. Kutsumus oli kiva välipalakirja ja kirjamaailmasta kiinnostuneille ehdottomasti suositeltava!

***

lukijan kuulumisia

Heippa kaikille!

Minulla on ollut aika kiireistä viime päivinä. Viikonloppuna oli koululla eräs kurssi joka oli henkisesti ja fyysisesti todella raskas ja ajatukset on vieläkin vähän siellä. Tänään oli kaiken huipuksi vielä tentti ihan eri aiheesta joten puuhaa on riittänyt ja kaunokirjallisuuden lukeminen on jäänyt aika vähälle. Nyt minulla alkoi kuitenkin jonkunmoinen viikon mittainen syysloma joten tämän viikon aikana tulen vain ja ainoastaan lukemaan!:)

Tämä on muuten myös historiallinen hetki, minä luen yleensä vain yhtä tai korkeintaan kahta kirjaa kerralla mutta tällä hetkellä minulla on kesken ei enempää eikä vähempää kuin 7 kirjaa!!

Senor Peregrino / Cecilia Samartin
Kutsumus / Kreetta Onkeli
Ihanat naiset rannalla / Monika Fagerholm
Sementtipuutarha / Ian McEwan
Edelleen Alice / Lisa Genova
Aavikon kukka / Waris Dirie
Sieppari ruispellossa / J.D. Salinger

Siinä siis kirjoja jotka pitäisi saada luettua loppuun pian. Hyllyssä odottaa myös Riikka Pulkkisen "Totta" sekä iso kasa muita kirjoja joita haluaisin päästä lukemaan nopeasti. Nyt siis tuumasta toimeen ja huovan alle sohvalle kirja mukana!

Ihania lukuhetkiä teille kaikille:)

Ps! Leenalla on arvonta!

Susi sisällä

Susi sisällä / Tiina Lymi. Helsinki-kirjat 2010. 223 sivua

 Tiina Lymin Susi sisällä on kirjailija/näyttelijä/käsikirjoittajan esikoisromaani, samannimisen näytelmän pohjalta kirjoitettu. Susi sisällä on rankka tarina pettämisestä, täydellisen avioliiton romahduksesta. Tuulalla ja Vesalla on se täydellinen avioliitto - paljon rakkautta ja ihanat lapset kunnes erään aamun Hesari romuttaa kaiken. Avioliitto hajoaa ja sotkuun sekoittuu Tuulan ja Vesan lisäksi Vesan pomo ja paras ystävä Antero, Tuulan paras ystävä Sanna sekä tämän mies Mauri ja tietenkin myös Tuulan ja Vesan lapset Petteri ja Ansa.

"Mä olen elukka. Haiseva, kuolaava, mun kauluspaidan alla haisee pistävä hiki, mun suussa on raateluhampaat. Mä olen hylkiö. Mä en voi olla kokonaan paikalla, susi tahtoo jolkottaa maisemassa. Se on peto pehemässä turkissa. Huohottavia ikeniä, karvaa, kynsiä, hampaita, kuolaa, murinaa. Saalis tulee eteen, ei sitä voi olla kaatamatta, kun tietää pystyvänsä tai on vaan pakko." (s.102)

Susi sisällä oli hauska, varsinkin kirjan alussa oli todella hulvattomia dialogeja. Lymi kuvailee myös henkilöt oivallisesti -vaikka Vesan törkyteot inhottivatkin oli mukava tuntea, että pääsi myös pettäjämiehen ajatuksiin sisään, välillä näin tulevana psykologina Vesan terapia-ajatukset liikuttivat;) Vesan ja Tuulan lapsia kävi sääliksi -he jäivät vanhempiensa riitojen ja erimielisyyksien jalkoihin niin kuin samantyyppisissä tilanteissa ihan oikeastikin usein taitaa olla. Juuri lasten ajatukset ja suhtautuminen vanhempiensa ongelmiin oli mielestäni kirjan parhainta antia. Välillä jotkut henkilöt ärsyttivät, eniten ehkäpä Tuulan bestis Sanna joka haki lohtua sauvakävelystä vaikka puhumalla olisi selvinnyt paljon helpommin. Jotkut ennalta arvattavat tapahtumat ja jutut hieman ärsyttivät mutta kokonaisuutena varsin hauskaa ja kivaa luettavaa. Susi sisällä tempaisi mukaansa ihan alusta saakka ja oli nopeaa luettavaa.

***-

Vesipuutarhat

Vesipuutarhat (Gardens of Water, 2008) / Alan Drew. suom. 2009. Seven. 394 sivua.

 Alan Drewn esikoisromaani Vesipuutarhat on nykyiaikaisempi version Shakespearen Romeosta ja Juliasta. Vuonna 1999 Turkissa, Istanbulissa on tuhoisa maanjäristys. Ennen järistystä amerikkalaisperhe -isä Marcus, äiti Sarah ja poika Dylan - ovat asuneet kurdiperheen - isä Sinanin, äiti Nilüferin, teinitytär Iremin ja kymmenvuotiaan Ismailin- yläpuolella kerrostalossa. Maanjäristyksessä koko talo kuitenkin sortuu ja perheet ovat kodittomia, Sinan menettää työpaikkansa ja lähes poikansa. Amerikkalaisavustajien avulla kurdiperhe saa oman telttansa asuttavakseen, ruokaa ja juomaa. Pian kuitenkin muun muassa Sinan alkaa epäillä, että amerikkalaiset eivät olekaan vain viattoman avuliaita ja hyväsydämisiä. Hän uskoo, että he tuputtavat omaa kristinuskoaan muslimeille eivätkä arvosta islaminuskoa pätkän vertaa. Sinan tuntee kuitenkin olevansa jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa amerikkalaisia, varsinkin Marcuksen perhettä, kohtaan maanjäristyksen tapahtumien jälkeen.

Romeo ja Julia-tarina on selvä kun kurdiperheen tytär Irem ja amerikkalaispoika Dylan rakastuvat. Kurdi-isä Sinan ei tietenkään hyväksy tyttärensä rakkautta tähän amerikkalaispoikaan joka on "maalannut ihonsa ja tehnyt reikiä itseensä" (Dylanilla on siis tatuointeja ja lävistyksiä).Iremin äiti Nilüfer ei myöskään halua tyttärensä olevan missään tekemisissä Dylanin kanssa joten hän käskee miehensä pitämään nuoret erossa toisistaan jotta perhe säästyisi häpeältä ja naapureiden pilkalta. Sinan on muuten varsin suopea ja suvaitsevainen, muslimi- ja kurdiperheen perinteet eivät ole enää niin vanhanaikaisia, mutta Iremin romanssi Dylaniin on liikaa ja Sinan päättääkin pitää heidät erossa toisistaan, keinoilla millä hyvänsä. Lopulta Irem tekee itse päätöksensä joita koko perhe jää loppuiäkseen miettimään.

Alan Drew muutti Turkkiin kolmeksi vuodeksi vuonna 1999, muutamaa päivää ennen tuhoisaa maanjäristystä. Esikoisromaanissaan hän kertoo todentuntuisen tarinan maanjäristyksen jälkitapahtumista, uuden järistyksen pelosta, läheisten kuoleman selvittelystä, elämän rakentamista uudelleen tuhotussa kaupungissa. Kaikki tunneskaalan tunteet käydään läpi, rankassa tilanteessa, surun ja kauhun keskellä jostain on löydettävä iloakin -vaikka jalkapallosta- mutta myös surulle ja rakkaudelle on annettava tilansa. Kirja tempaisi mukaansa, kerronta oli sujuvaa ja kappalejako jossa Sinan ja Irem vuorottelivat kirjan kertojina oli minulle mieluisaa. Minä tykkäsin kovasti Vesipuutarhoista ja suosittelen kirjan lukemista, varsinkin kulttuurieroista ja naisen asemasta eri kulttuureissa kiinnostuneille.

****+

**********maailmanvalloitusprojekti: Turkki*****************

Maailmanvalloitusprojekti

Olen jo jonkin aikaa seurannut innolla Lumikin kivaa kaunokirjallista maailmanvalloitusprojektia ja päätin itse ryhtyä samaan. tavoitteena siis on lukea ainakin yksi kirja jokaisesta maasta, eli kirjan tapahtumien tulee aina sijoittua johonkin maahan. Luettuani kirjan merkkaan sen ihan blogin alareunassa olevaan karttaan. Karttaan on jo nyt merkattu muutamat kirjat joita olen lukenut. Esimerkiksi Afganistan-aiheisia kirjoja kannattaa hakea sivupalkista ihan erikseen, niitä on jo useampia! Sivupalkin tunnisteet-ryhmästä löytyy myös tunniste "maailmanvalloitus" jonka alta löytää kerralla kaikki maailmanvalloitusprojektin luetut kirjat. Aikarajaa en projektilleni laita, kiva olisi joskus saada luettua yksi kirja maata kohden mutta se lienee hankala tavoite..Yritetään ainakin!

Olen todella innoissani tästä projektista joten toivottavasti myös innokkaita projektin seuraajia löytyy, tervetuloa mukaan;)

Jäähyväiset Einolle

Jäähyväiset Einolle / Johanna Ervast. 2008. 190 sivua

 Johanna Ervastin kirja Jäähyväiset Einolle on surullinen, koskettava, kauhea kirja joma kuitenkin antaa paljon jos sen kykenee lukemaan. En ole ikinä itkenyt yhtä paljon kirjaa lukiessani, paha olo jäi päälle kauaksi aikaa lukemisen jo loputtua. Jäähyväiset Einolle on tositarina siitä, millaista on kun oma lapsi äkkiä sairastuu ja kamppailee elämästään. Johanna Ervast kuvailee tunteitaan ja ajatuksiaan, kertoo kuinka koko perheen elämä muuttuu kertaheitolla kun kolmevuotias Eino-poika sairastuu yhtäkkiä aivoverenvuotoon. Kirja käy läpi äidin ajatuksia ja tunteita, syyllisyydentunnetta - olisiko kaikki mennyt toisin jos Einon sairastuminen olisi huomattu aiemmin, miksi tämä kauheus tapahtuu juuri tälle perheelle. Ervast on ammatiltaan pappi ja käy myös läpi suhdettaan Jumalaan. Byrokratia, sairaalan hoitosysteemit, lääkäreiden ja vanhempien erimielet lapsen hoidosta tulee myös esiin.

Jäähyväiset Einolle on todella surullinen ja kauhea kirja. Tällaista ei saisi tapahtua kenellekään, pienen lapsen elämä ei saisi päättyä näin aikaisin, vanhempien ei pitäisi tarvita käydä läpi tällaisia tapahtumia. Ahdistava, surullinen, järkyttävä lukukokemus, mutta myös todella opettava. Vaikka Einon tarina ehkä on harvinainen, on se täysin mahdollinen ja voi tapahtua kenelle tahansa. Suosittelen kuitenkin kirjan lukemista jos siihen kykenee. Kielellisesti ja niin kuin kirjana en osaa tätä arvostella, kieli on ihan tavallista mutta tapahtumien ja sisällön kohdalta opettava kirja.


ps! Laitoin blogiin uuden kategorian, "fakta" jonka alle listaan kaikki tositarina-kirjat sekä mahdolliset tietokirjat.

Rakkaudessa erottamattomat

Rakkaudessa erottamattomat ( Eine exklusive Liebe, 2009) / Johanna Adorján. suom. Hanna Kjellberg 2010. 205 sivua

 Johanna Adorjánin romaani Rakkaudessa erottamattomat kertoo kirjailijan omien isovanhempien tarinan. Jo kirjan takakannesta selviää, että isovanhemmat tekivät itsemurhan yhdessä -isoisä sen vuoksi että oli sairas, isoäiti taas ei halunut jäädä yksin. He elivät yhdessä ja kuolevat yhdessä, käsi kädessä.

Johanna Adorján lähtee selvittämään isovanhempiensa tarinaa 16 vuotta heidän itsemurhansa jälkeen. Hän haastattelee isovanhempiensa tuttuja, heitä joilla oli jotakin kerrottavaa isovanhemmista. Isoisä ja isoäiti selvisivät sodasta, keskitysleireistä. He joutuivat jättämään kotinsa Unkarissa ja muuttivat Tanskaan jossa aloittivat uuden elämän. Isovanhemmat eivät koskaan kertoneet paljon itsestään ja elämästään joten Adorjánilla on hankala tehtävä. Hän saa kuitenkin kuulla tarinoita isovanhemmistaan ja kirjassa Rakkaudessa erottamattomat vuorotellaan isovanhempien itsemurhapäivän tapahtumia ja Adorjánin omaa tutkimusmatkaa isovanhempiensa elämään.

Rakkaudessa erottamattomat on surullinen, koskettava kirja. Tarina on kiinnostava, kirjailija pui syitä, jotka olisivat voineet johtaa isovanhemmat kaksoisitsemurhaan. Kirjassa puidaan tavallaan yhden suvun tarinaa, histroriaa ja kirjailija kertoo samalla omaa kasvutarinaansa.Samalla kirja kertoo sodasta, rakkaudesta, ystävyydestä. Mukaan mahtuu myös musiikkia ja uskontoa, juutalaisuutta ja keskitysleirejä. Pääosaa esittää kuitenkin isovanhempien vankkumaton rakkaus, ja se, että saa itse tehdä omat asiansa ja päättää omista asioistaan loppuun asti. Lukemisen arvoinen, mielenkiintoinen ja koskettava tarina!


****

Minä, sisareni

Minä, sisareni / Katriina Ranne. Nemo, 2010. 499 sivua

 Minä, sisareni on Katriina Ranteen esikoisromaani. Vuolteen sisaret Tuuli, Sade, Meri ja Usva viettävät onnellista lapsuutta vanhempiensa kanssa kotona Noormarkussa. Kirja seuraa sisarten kasvua ja kehitystä, he kasvavat erilaisiksi nuoriksi naisiksi mutta heillä on silti aina jotain yhteistä, he ovat sisaria, elävät siskojensa kautta, tuntevat aina siskojen läheisyyden vaikka ovatkin toisella puolella maailmaa. Kirja on jaettu kolmeen osaan, ensimmäinen, satumaisen kaunis osa käsittelee siskosten lapsuutta, myöhemmät osat heidän nuoruuttaan ja nuorta aikuisuutta. Viimeinen osa on vuotta 2007. Sisarukset toimivat vuorotellen kertojina, luvut on nimetty kertojan mukaan ja ilman tätä seikkaa, minun olisi ollut varsinkin kirjan kesivaiheilla hankala pysyä menossa mukana - loppuosaa kohden tyttöjen elämät alkoi kuitenkin erottua toisistaan joten viimeisessä osassa olisin ehkä selvinnyt.

"Tuuli ja Sade olivat isoja siskoja, jotka tiesivät miten maailma oli syntynyt ja mistä nimet tulivat. Minä ja Usva olimme tähtiä, mutta Tuuli ja Sade olivat aurinko ja kuu. " (s. 14)

Siskokset kasvavat ja varttuvat Savenvalajankujalla josta he lähtevät maailmalle. Vanhin tyttö, Tuuli on aivan tavallinen. Hän löytää poikaystävän varhain ja he muuttavat yhteen, Tuuli haluaa pukeutua rumasti ja käyttää hiuksissaan pyykkipoikia pinnien ja hiuslenkkien sijaan. Perheen toinen tyttö Sade opiskelee niin paljon kuin ehtii, hän ahmii lisää tietoa ja taitoa jatkuvasti. Toiseksi nuorin sisko Meri lähtee Lontooseen opiskelemaan arkkitehtuuria. Meri on järjestelmällinen, siist ja tarkka. Lapsena jo hän oli se, joka osasi leikata suoraan. Nuorimmainen sisarista, Usva, on kaunein. Hän soittaa pianoa kaikkein kauneimmin ja hänen pitkät kultakutrinsa ulottuvat peppuun saakka. Kaikki sisaret käyvät läpi ja kokevat elämän kovuuden, he rakastuvat ja pettyvät, ihastuvat, kaipaavat, itkevät ja nauravat, kokevat samantyyppisiä asioita, mutta kuitenkin niin erilaisia. Ainut joka on aina pysyvää, on omien sisarten lämpö ja tuki. He tapaavat Noormarkussa yleensä jouluisin, mieluiten kolme päivää ennen joulua tekemään piparkakkutalo, he soittavat toisilleen vain kuullakseen siskon äänen. Siskokset eivät ehkä aina ymmärrä toistensa päätöksiä tai miesvalintoja mutta he pysyvät aina siskoina. 

"Ehkä siskous on sitä, että malttaa pitää suunsa kiinni jos toinen on surullinen" (s. 281)

Minä, sisareni on paksu kirja, 499 sivua. Tytöt kertovat päiväkirjamaisesti vuorotellen ja heidän ajatuksiaan kuvaillaan paljon. En ole aiemmin lukenut yhtään samantyyppistä kirjaa, kerronta tässä romaanissa on erilaista enkä osaa vertailla sitä muuhun. Välillä tapahtuu paljon, välillä kuvaillaan sivukaupalla arkisia tapahtumia. Erityistä juonta kirjassa ei ole, tapahtumat ovat arkisia, opiskelua, rakastumista, kaipuuta. Viidensadan sivun romaaniksi tämä oli mielestäni varsin nopea- ja helppolukuinen, se piti otteessaan vaikka jossain vaiheessa mietin kuitenkin olisiko tapahtumia voinut hieman tiivistää. Paikka paikoin junnasin paikoillani ja odotin tapahtumien taas jatkuvan. Kirjan kieli oli kaunista, varsinkin jo mainitsemani ensimmäinen osa joka kertoi tyttöjen lapsuudesta oli satumaisen kaunis, näin silmissäni neljän suloisen tytön kauniin ja onnellisen lapsuuden vehreissä, suomalaisissa järvimaisemissa. Kirjan läpikäymä teema on mielestäni ehdottomasti sisaruus, sisarusten välinen suhde, ikuinen yhteys joka ei katoa vaikka välissä on muita ihmisiä, kilometrejä, jopa maanosia. Lämminhenkinen, jotenkin todella vahvatunnelmainen romaani joka saa kaipaamaan omaa siskoa.

****+

Kauimpana kuolemasta

Kauimpana kuolemasta / Elina Hirvonen. Avain, 2010. 238 sivua

 Sain vihdoin haalittua kirjastosta Elina Hirvosen romaanin Kauimpana kuolemasta. Tykkäsin kovasti Hirvosen esikoisesta Että hän muistaisi saman ja odotin myös tästä toisesta romaanista paljon. Toiveeni täyttyivät, Kauimpana kuolemasta on todella hyvä kirja. Minun on jostain kumman syystä hankala selitellä kirjan tapahtumia sen kummemmin. On Suomessa asuva Paul joka on eronnut poikansa äidistä, vaimostaan Johannasta ja menettänyt elämänhalunsa. Paul saapuu lapsuudenmaisemiinsa Afrikkaan kuolemaan, hän ei jaksa enää elää. On myös afrikkalainen Esther joka on menettänyt tärkeitä ihmisiä. Kirja on täynnä kauheita ihmiskohtaloita enkä sen kummemmin ala käymään tapahtumia läpi.

Tykkäsin siis kirjasta kovasti. Se ei ole paras kirja jonka olen lukenut mutta top kymppiin taitaa kyllä yltää. Kirja oli aika monimutkainen, alussa etenkin oli hieman vaikeaa päästä kärryille, mutta kun pääsin vauhtiin en olisi malttanut lopettaa lukemista. Hirvosen kieli on kaunista, rikasta, monipuolista, olin jollakin tapaa lumoutunut lukiessani kirjan loppuun aamulla junassa. Ihmiskohtalot ovat hurjia, mustien ja valkoisten välit tulevat esiin niin kuin myös hieman mielipitetä politiikasta (josta itse en osaa sanoa mitään!). Uskon, että Hirvosen romaanista kuullaan vielä paljon, ihan kansainvälisellä tasollakin. Hirvonen asui ymmärtääkseni muutaman vuoden Sambiassa ja sai ideat kirjaansa siellä joten väittäisin, että kansainvälistä matskua on;)

Lukekaa hyvät ihmiset tämä kirja!

****

******* maailmanvalloitusprojekti: Sambia**********

Karkumatka

Karkumatka (L'Échappée belle, 2009) / Anna Gavalda. suom. Lotta Toivanen 2010. Gummerus. 120 sivua

 Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka kertoo kolmen sisaruksen irtiotosta arjesta. Isoveli Simon, sinkkunainen, kertojaminä Garance sekä avioeroa läpikäyvä Lola ovat matkaamassa kohti sukulaisen häitä mukanaan Simonin farmaseuttivaimo Carine. Carine ja Simonin siskot eivät tule toimeen keskenään, he ovat niin erilaisia kuin olla voi ja bakteerikammoinen, kaiken desinfiova Carine aiheuttaa siskoksille (ja lukijalle) hyvät naurut monta kertaa automatkan aikana. Hääpaikalle vihdoin saapuessaan sisarukset saavat kulla että pikkuveli Vincent ei työkiireiden vuoksi pääsekään paikalle joten sisarukset päättävät ottaa irtioton arjesta ja ajella suoraan pikkuveljen luokse. Carine on jo siskojen mielestä pälättänyt tarpeeksi joten hän saa jäädä juhlapaikalle.  Vincent asuu ja työskentelee oppaana vanhassa linnassa ja toden totta yllättyy nähdessään kaksi sisartaan ja veljensä paikalla. Sisarusparvi viettää Vincentin luona mahtavan päivän joka sisältää muisteluita lapsuudesta ja päivä päättyykin häihin tosin ei niihin alkuperäisiin joihin sisarukset olivat menossa.

 Karkumatka on kaunis, hauska, lämminhenkinen mutta ehdottomasti myös haikea kertomus sisarusten välisestä rakkaudesta, vahvasta siteestä. Sivuja kirjasessa oli vähän mutta noille sivuille mahtuu todella paljon tapahtumia ja tunnelmia. Tykkäsin kovasti tästä intensiivisestä kirjasta, tunnelma oli aidon lämmin koko ajan ja kirja piti minut tiiviisti otteessaan alusta loppuun. Minäkin lukijana sain pienen irtioton maanantai-illan arjesta ja se on todellakin välillä tarpeen! Suosittelen lämpimästi:)

****

Gourmet

Gourmet / Tuomas Vimma. 2008. Gummerus. 283 sivua

 Tuomas Vimman kolmas romaani Gourmet kertoo lyhyesti sanottuna gastronomian ihmeellisestä maailmasta. Kirjan nimetön päähenkilö on 29-vuotias mies jonka ranskalainen isä on Michelin-tähtitarkastaja. Isä on pettynyt poikaansa koska tämän mielestä poika ei ole saavuttanut yhtään mitään 29 ikävuoteen mennessä. Niinpä isä päättää että tästä lähtien pojalla ei ole enää mahdollisuutta suvun taloudelliseen tukeen ja poika huomaa olevansa puilla paljailla. Pojan on näytettävä isälleen että hänestä on johonkin -esimerkiksi pystyvänsä hankkimaan Michelin-tähden. Avukseen poika löytää niin ystävänsä Filip von Jägerstrompin kuin kauniin unkarilaisen Zwzannan. Hurana työskentelevä Mercedeskin tulee apuun ja onkin ravintolahankkeessa mukana enemmän kuin nuori päähenkilömme osasi kuvitellakaan. Kokkailuneuvoja poika saa kuolleelta ranskalaiselta huippukokilta ja Zwzannan viininhaistajakoira auttaa viinin valinnassa mutta lopulta tuhlaajapoika saa kunnon opetuksen.

Gourmet on hauska, oikein kunnolla yliampuva kirja. Minä nautin kirjan lukemisesta ja ihastuin kovasti Vimman tapaan kirjoittaa, käyttää erilaisia sanontoja ja sekoittaa "julkkiksia" hauskasti mukaan soppaan. Nauroin monta kertaa ääneen ja vaikka kirjan tapahtumat olivat todella yliampuvat ja liioitellut en edes tuntenut minkäänlaista myötähäpeää päähenkilöä kohtaan. Tajusin jo ensimmäisiltä sivuilta että kyseessä on yliampuva kirja  joten ehkä totuin ottamaan tapahtumat oikealla tavalla. Kovin tosissaan tätä kirjaa ei kannata lukea mutta oikealla asenteella Gourmet on todella hyvä kirja joka johdatti köyhän opiskelijalukijan muutaman tunnin ajaksi herkullisten ruokien pariin pois kaurapuuro- ja nuudelitodellisuudesta.

****
 Lisää Tuomas Vimmaa minulle kiitos!

Afrikan taivas

Afrikan taivas (Rules of the Wild, 1998) / Francesca Marciano, suom. Kaijamari Sivill, 2010. WSOY. 390 sivua.

 Francesca Marcianon Afrika taivas valikoitui kirjastosta mukaan luettavaksi kauniin kannen perusteella, ei niinkään takakannen tekstin. Siitä on aikaa kun olen lukenut "rakkaushömppää", ja täytyy sanoa, että Afrikan taivas oli ihan mukavaa vaihtelua viimeaikoina lukemiini kirjoihin.

Nuori ja kaunis italialainen Esmé muuttaa pysyvästi Keniaan, Afrikkaan ja rakastuu heti alussa komeaan toisen polven kenialaiseen, Adamiin. Adamin kanssa Esmé tuntee olonsa turvalliseksi, onnelliseksi. Esmé kokee Afrikan kauneuden, oppii rakastamaan luontoa, eläimiä, elämään yhdessä leijonien ja elefanttien kanssa. Esmé ja Adam asuvat toisten valkoihoisten, Afrikkaan muuttaneiden kanssa. Kaikki tuntevat toisensa ja useimmat ovat myös aiemmin olleet rakastavaisia. Esmé oppii nopeasti rakastamaan Afrikkaa ja elämää siellä.

Kuvioihin saapuu Hunter Reed, journalisti joka näkee Afrikan karmeudet. Hunter kirjoittaa artikkeleita Afrikan kauheuksista eikä näe maanosan kauneutta kuten Esmé. Hunter on kuitenkin komea ja mielenkiintoinen ihminen ja Esmé rakastuu häneen ensisilmäyksellä. Kaukana kotoaan Italiasta Esmé yrittää selvittä sydäntään kun hänen elämässään on kaksi miestä. Kumpaa hän oikeasti rakastaa, kumman kanssa hän haluaa elää? Esmén kuva kauniista Afrikasta vaihtuu kun maanosa näyttää hänelle muutakin kuin onnea.

Afrikan taivas oli mielestäni kivan erilainen kertomus Afrikasta ja sen ihmisistä. Kerronta oli sujuvaa ja kieli helppoa, kirja oli nopelukuinen ja sopi loistavasti iltalukemiseksi. Juuri sopivissa väleissä tapahtui jotakin dramaattista -minulla on tapana lukea muutama sivu juuri ennen nukkumaanmenoa mutta todella useana iltana kävi niin, että minun oli niiden muutaman sivun jälkeen vielä luettava parikymmentä sivua koska juuri kun olin lopettamassa, tapahtui jotain jännää;)

Afrikan kauneus oli kuvailtu niin hyvin, että näin sen edessäni. Luonto, tunnelma ja elämä Afrikassa alkoi suoraan sanottuna kiehtoa aika tavalla. Joskus on siis pakko päästä safarille Afrikkaan:) Suosittelen kirjaa Afrikkafaneille, kirja on kiva sekoitus rakkautta, seikkailua ja maanosan tunnelmaa.

****

****maailmanvalloitusprojekti: Kenia********

Turun kirjamessut

Kävin tosiaan eilen Turun kirja-ja ruokamessuilla. Kiertelin kirjamessuja monta tuntia, hypistelin kirjoja ja muutaman ostoksenkin tein. Olisin halunnut ostaa todella monta kirjaa mutta opiskelijan rahatilanne ei olisi tykännyt. Niinpä päädyin hankkimaan kolme kirjaa:)

Kävin myös kuuntelemassa islantilaisen Gudrun Eva Minervudottirin haastattelun, ja täytyy sanoa että jos nyt haastattelun kuultuani arvostelisin uudelleen hänen Nukentekijä-romaaninsa se saisi todellakin paremman arvostelun minulta. Tarinan takana oli syvempi ajatus joka ei ainakaan minulle kirjan sivuilta oikein valjennut. Kiva muutenkin kuulla kirjailijan kertovan omista teoksistaan:)

Islannin suurlähettiläs Elín Flygenring kertoi yleisesti muutaman sanan islannin kirjallisuudesta ja kutsui sisään Minervudottirin

Gudrun Eva Minervudottiria haastatellaan (kirjailija oikealla)

Kirjamessujen jälkeen oli pakko piipahtaa myös ruokamessujen puolella. Päivän päätteeksi istuimme tunnin verran suklaaluennolla ja suklaamaistajaisissa.

Lopuksi vielä kirjasaalis, eli Ian McEwanin Lauantai, Mika Waltarin Sinuhe ja Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia.

Kalenteriin on nyt myös merkitty Helsingin kirjamessut, eli sinne on kyllä pakko raahautua ;)

Kirjahyllyhaaste

Olen iloisena lukenut muissa kirjablogeissa tätä samaa haastetta ja halusin kokeilla itsekin;) Oli muuten hankalaa!

 

Oletko mies vai nainen?

Aavetyttö

Kuvaile itseäsi

Tyttö joka leikki tulella

Kuinka voit?

Mieli keinussa

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.

Metsän pimeä

Mihin haluaisit matkustaa?

Vuorten valo

Kuvaile parasta ystävääsi.

Rakkautta au lait

Mikä on lempivärisi?

Auringonkukkametsä

Millainen sää on nyt?

Pimennetyt ikkunat

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Lauantai

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Matka

Mitä elämä sinulle merkitsee?

Säkenöivät päivät

Millainen parisuhteesi on?

Pilvilinna joka romahti

Mitä pelkäät?

Ystävät hämärän jälkeen

Päivän mietelause?

Kauneudesta

Minkä neuvon haluaisit antaa?

Kaikki onnelliset perheet

Miten haluaisit kuolla?

Kuin höyhen myrskytuulessa

Mottosi?

Ennen kuin kuolen

Kiva päivä

Huomenta!

Arvatkaahan mikä päivä tänään on?

Turun kirjamessut Turun Messu- ja kongressikeskuksessa alkaa tänään perjantaina ja jatkuu sunnuntaihin saakka.

Sinne siis! ->