30 days of books

Saralta löysin tosi kivan haasteen johon haluan ehdottomasti osallistua:)Huhtikuu on viimeinen kokonainen opiskelukuukausi ennen kaivattua kesälomaa. Huomenna alkava kuukausi tulee olemaan todella kiireinen ja opiskelutäyteinen, on tenttejä, esitelmiä ja iso tutkimusprojektikin pitäisi saada päätökseen. Siksi kaunokirjallisuuden lukeminen taitaa jäädä aika vähälle, mutta tämä haaste tuli juuri sopivasti - blogi ei jää ihan hiljaiseksi. Muutaman kirjan ehdin varmasti tuomaan blogiin huhtikuun aikana, ainakin Samartinin Nora & Alicia, Sebastian Faulksin Viikko joulukuussa ja Iida Rauman Katoamisten kirja on tulossa.

Haaste alkaa siis huomenna, palaillaan silloin!:)



Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Sikalat (Svinalängorna)

Svinalängorna / Susanna Alakoski. Albert Bonniers förlag, 2006. 260 sivua

 Susanna Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jenna on ollut pitkään lukulistallani mutta kun ystävä pyysi minua mukaansa leffaan muutama viikko sitten katsomaan Alakosken aiemman Sikalat -romaanin pohjalta tehtyä elokuvaa Sovinto, päätin sitten lukea Sikalat ensin. Tässä on muuten "Lue kirja ja katso elokuva"-haasteen kolmas osallistujapari. Luin kirjan sen alkuperäiskielellä ruotsiksi joten jos nimet tai muut eroavat suomalaisesta versiosta se on sitten siksi;)

Sikalat viittaa Ystadissa sijaitsevaan lähiöön jonka nimi on Fridhem mutta jota kutsutaan myös nimellä Svinalängorna (=Sikalat). Fridhemissä asuu kirjan "kertojana" toimiva kahdeksanvuotias Leena-tyttö joka on muuttanut Ruotsiin Suomesta perheensä kanssa. Leena asuu vanhempiensa sekä isoveljensä Markun ja pikkuveljensä Sakarin kanssa yhdessä Fridhemin asunnoista. Perheeseen kuuluu myös koira Terrie sekä jatkuvasti vaikhtuva kissa jolla kuitenkin on aina sama nimi, joko se on Puti tai Tipu. Kirjan alussa kuvataan Leenan perheen muuttoa lähiöön. Leena tutustuu naapurissa asuvaan samanikäiseen Åseen josta tulee Leenalle läheinen ystävä. Myös Leenan äidin ystävän, Helmin, tytär Riitta on yksi Leenan parhaita ystäviä. Sikalat kuvaa näiden kolmen tytön elämää köyhässä lähiössä.

Alku vaikuttaa hyvältä, Leena saa ystäviä ja hänen vanhempansa saavat rakennettua aika onnellisen uuden kodin Ruotsiin. Pian kaikki kuitenkin alkaa muuttua kun vanhempien juhlat karkaavat käsistä. Alkoholista tulee jokapäiväinen asia, Leena saa useasti nähdä vanhempiensa juovan, makailevan kännissä kotona ja isän hakkaavan äitiä juovuspäissään. Perheen huono olo kasvaa, Leena pakenee Åsen luokse yökylään, kaipaa joka ilta takaisin kouluun, pois kotoa. Hän herää öisin Åsen luota, kuulee seinän toiselta puolelta huutoa ja mäiskintää ja pelkää äitinsä hengen puolesta. Mielessä käy myös pikkuveli - kuuleeko ja näkeekö Sakari tapahtumat?

Leenan vanhemmat ovat välillä pidempiäkin aikoja juomatta ja silloin perheen arki on lähes tavallista. Kuivana jouluna lapset saavat katsoa Aku Ankkaa telkkarista, kuusi koristellaan yhdessä ja ruuat jaetaan tasan. Seuraavana jouluna isä sotkeutuu kuusenkynttilöihin, kiroilee taukoamatta, hakkaa äidin ja päätyy lopulta äidin ulosheittämänä pihalle karjumaan vittu saatanaa. Leena pelkää jatkuvasti äitinsä puolesta, mutta samalla nuoren tytön sisintä kalvaa pelko itsensä, veljiensä sekä Terrien puolesta. Ystäviltään Leena saa tukea ja juttuseuraa, mutta sekä Åsen että Riitan perheisiin kuuluu myös alkoholi. Riitan isä ei ole koskaan selvinpäin ja Åsen äitikin aika harvoin.

Leenalla on jatkuvasti taskussaan kolikko, siltä varalta että hänen täytyy soittaa ambulanssi kolikkopuhelimella. Kolikoille tuleekin moneen otteeseen käyttöä ja Leena yrittää pelastaa perheensä pyytämällä apua Jumalan lisäksi myös poliisilta ja sosiaaliviranomaisilta. Lopulta sosiaaliviraston avulla vanhemmat saadaan pakkoraitistumaan ja Leenan elämässä näkyy valonpilkahdus.

Sikalat on kirja rankasta aiheesta. Minä henkilökohtaisesti luen mielelläni rankoista aiheista ja pidin tästä aika paljon. Perheen lasten elämää oli kurja seurata, nuori Leena osoitti useasti mieletöntä rohkeutta mutta lapsuus lapsena jäi tytöltä kovasti kokematta. Kirja on ehdottomasti tärkeä ja todella ajatuksia herättävä, monen vanhemman (ja muun aikuisen...) kannattaisi lukea tämä. Vanhempien alkoholiongelmat kuvailtuna juuri pienen lapsen näkökulmasta tuo asian vakavuuden ja mahdolliset seuraukset varmasti parhaiten (ja kauheimmiten) esille. Kirja on loppuun saakka surullinen mutta pieniä valonpilkahduksia alkaa tyttöjen elämässä jo näkyä. Vaikuttava lukukokemus!

Tähtiä ****

Elokuva: Sovinto (2011)

Sikalat-romaanin pohjalta on tehty Pernilla Augustin ohjaama Sovinto-niminen elokuva joku sai ensi-iltansa tänä vuonna. Elokuva ei jäljittele kirjaa suoraan, vaan on vapaasti muokattu romaanin tapahtumista. Elokuvan alussa kahden pienen tytön äiti Leena (Noomi Rapace) saa soiton Ystadin sairaalasta josta kerrotaan että hänen äitinsä (Outi Mäenpää) on huonossa kunnossa ja haluaisi tavata tyttärensä ennen kuolemaansa. Leena ei halua lähteä tapaamaan kuolevaa äitiään mutta Leenan mies (Ola Rapace) pakkaa vaimonsa ja tyttärensä autoon ja ajaa Ystadiin.

Leena tapaa sairaalassa makaavan äitinsä ja suostuu lopulta puhumaan tälle mutta vanhassa kodissa (Fridhemissä) käynti avaa lapsuuden haavat. Leena muistelee vanhempiensa juopottelua, isän (Ville Virtanen) väkivaltaisuutta ja lapsuuttaan ylipäänsä. Leena olisi valmis palaamaan kotiin koska tahansa mutta hänen miehensä yrittää saada hänet puhumaan ja sopimaan erimielisyydet äitinsä kanssa ennen tämän kuolemaa.

Elokuvan tapahtumat eroavat kirjan tapahtumista jonkin verran, vaikka Leenan lapsuutta koskevat asiat ovatkin kovin samanlaisia. Elokuvassa Leenalla on vain pikkuveli Sakari, mutta Terrie-koira on mukana kuvioissa. Riittakin on elokuvasta kadnnut mutta Åse löytyy seinän takaa naapurista. Outi Mäenpää on äidin roolissa todella loistava ja minä olen Noomi Rapace-fani, joten pidin leffan näyttelijävalinnoista kovasti. Elokuva oli erilainen kuin kirja, mutta erittäin hyvä kirjaan pohjautuva elokuva minun mielestäni. Tykkäsin kovasti ja pakko mainita, että tässä tapauksessa innostuin lukemaan kirjan vasta katsottuani elokuvan.

Sonaatti Miriamille

Sonaatti Miriamille (Sonata for Miriam, 2008) / Linda Olsson. Gummerus, 2010. 376 sivua.

 Minun oli tarkoitus palata Turkuun viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna mutta sunnuntai-maanantai yönä iski vatsatauti. Olen tosi harvoin kipeänä, edellinen vatsatauti oli kolme vuotta sitten muutamaa päivää ennen Vanhojen tansseja ja kuumettakaan ei ole ollut vuosiin. Sitten kun tulen kipeäksi, se osuu aina huonoon aikaan - eilen olisi ollut lukupiiritapaaminen ja opintojen kanssa on tällä hetkellä tosi kiire ja paljon tekemistä. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin jäädä vanhempien luokse sairastelemaan, siinä kunnossa jossa eilen oli, en olisi jaksanut ajaa autoa. Tänään olo on jo hieman parempi, kuume on laskenut eilisestä ja vatsakin voi jo paremmin. Jaksoin aamulla lukea loppuun Linda Olssonin Sonaatti Miriamille josta nyt voisin kirjoittaa muutaman sanasen.

Viulisti Adam Ankeria kohtaa suuri tragedia kun hänen tyttärensä Miriam kuolee onnettomuudessa. Adam jää yksin Uuteen-Seelantiin jonne hän vuosia aiemmin on paennut, elämänsä tärkeimmän ja suurimman valinnan vuoksi, tyttärensä kanssa. Eräänä päivänä Adam poimii maasta hiuspinnin joka tuo Miriamin hänen mieleensä. Adam vierailee myös museossa jossa kävi useasti tyttärensä kanssa. Museon holokaustinäyttelyssä Adam törmää valokuvaan Adam Lipskistä, valokuvan mies on samanniminen kuin Adam Anker joskus oli:

"Minun nimeni on Adam Anker. Joskus se on ollut Adam Lipski. Olen syntynyt Krakovassa, Puolassa. Katsoessani silmiin vierasta miestä, jolla oli sama nimi kuin minulla, aloin ensimmäisen kerran elämässäni kuulla kysymyksiä, joita ei ole koskaan esitetty, ja minut valtasi hillitön halu tietää."

Hiuspinnin löytäminen sekä museovierailu saa Adamin muistelemaan tyttärensä viimeiseksi jääneitä sanoja:

"Mene ulos, isä. Lähde seikkailemaan! Nyt on lauantai!"

Noin vuosi tyttärensä kuoleman jälkeen Adam lähtee seikkailemaan, Wienin kautta Krakovaan jossa hän tapaa ihmisiä jotka osaavat kertoa hänen menneisyydestään paljon. Adam saa käsiinsä Wanda -äitinsä kirjoittaman kirjeen joka kertoo Adamin menneisyydestä enemmän kuin mikään tai kukaan koskaan ennen. Adam etsii juuriaan ja löydettyään osan vastauksista hän palaa vihdoin Ruotsiin tapaamaan naista, joka oli hänelle kerran maailman tärkein mutta joka pakotti Adamin tekemään elämää suuremman valinnan.

Sonaatti Miriamille on kaunis ja koskettava kertomus menneisyydestä, kaipauksesta ja surusta. Minä odotin kirjalta paljon, ja ehkä siksi petyin hieman. Olssonin kieli on todella kaunista ja loppujen lopuksi pidin siitä, kuinka kirjan loppupuolella kertojaääni vaihtui Adamista hänen rakastamaansa naiseen. Minua hieman harmitti se, että Miriam jäi niin etäiseksi hahmoksi ja lukija ei saanut tietää hänestä juuri mitään. Holokaustikuvaukset ja Adamin historian etsiminen oli kirjan mielenkiintoisinta antia, kun taas kirjan viimeiset osat Ruotsissa oli kirjan kauneinta antia. Ihastuin kovasti Olssonin kieleen ja seuraavaksi otan luettavaksi joululahjaksi saamani Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -kirjan.

Tähtiä ****-

Kuka?Mitä?Missä jne.

Kirjavan kammarin Karoliina ilahdutti minua tänään, muutenkin upeana perjantaina (sain unelmieni kesätyöpaikan;), blogeissa kiertäneellä haasteella!

Kuka?

Sanna, 20 ja puoli vuotta elämää takana. Iloinen ja useimmiten positiivinen. Ihmisiä rakastava psykologin alku. Innokas, mutta stressaantunut opiskelija jonka suosikkirentoutumistapa on kupillinen teetä, lämmin viltti ja hyvä kirja.

Mitä?

Omia mielipiteitä lukemistani kirjoista, välillä muutamia elokuvia. Myös kirjaostoksia, lukemishaasteita ja muutama sananen arjesta.

Missä?

Ikiomassa Turkukodissa, vanhempien luona, lapsuudenkodissa Lohjalla, junassa, harvoin yliopistolla. Aina omalla rakkaalla Acer-läppärillä.

Milloin?

Silloin kun yksi kirja tulee luetuksi. Pyrin kirjoittamaan kirjasta viimeistään seuraavana päivänä sen luettuani jotta ajatukseni kirjasta olisi vielä tuoreesti muistissa. Aamuisin, iltapäivisin, iltaisin - milloin vain on aikaa.

Mitä mielessä nyt?

Sofi Oksasen Stalinin lehmät joka on lukupiirimme toinen kirja. Maanantaina tapaamme tyttöjen kanssa ja käymme ajatuksia läpi. Tähän saakka Stalinin lehmät on ollut hieman pettymys minulle, mietin jopa kirjan keskeyttämistä mutta enköhän taistele loppuun asti;)
Mielessä myös Linda Olssonin Sonaatti Miriamille ja ihan liian iso kasa kirjaston kirjoja jotka pitäisi lukea ennen kuin pääsen tarttumaan kunnolla oman kirjahyllyni sisältöön.

Noin kirjojen ulkopuolelta mielessä on vielä aamun työhaastattelu, uusi, ihana kesätyöpaikka ja edessä oleva viikonloppu. Huomenna hieman töitä lapsenvahtina ja sunnuntaina kakun syömistä kahteen otteeseen - miten kaikki sukuni miehet voivat olla syntyneitä maaliskuussa?

Haastan mukaan Humisevan harjun Cathyn, la petit lectricen Katrin ja Lumikin.


Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa viikonloppua! Palailen viimeistään maanantaina uuden kirjan kanssa;)


(kuvituksena valokuvia muutama päivä sitten näkemästäni elokuvasta Jane Austenin lukupiiri. Minä tykkäsin kovasti ja ihastuin palavasti Hugh Dancyyn♥. Kuvat weheartit.com.)

Pikku Prinssi

Pikku Prinssi (Le Petit Prince, 1944) / Antoine de Saint-Exupery. WSOY, 1995. 95 sivua.
1.suom.kielinen painos 1951

Nautin perjantai-illasta rankan opiskeluviikon jälkeen Antoine deSaint-Exuperyn Pikku prinssin seurassa. Täytyy tunnustaa, etten ole tätä klassikkoa aiemmin lukenut mutta nyt on ensimmäinen klassikkohaasteen kirja luettuna. Pikku prinssi asuu tähdellä B612 jossa on kolme tulivuorta joista yksi on jo sammunut sekä yksi pieni ruusu jota Pikku prinssi hoitaa kovasti. Asteroidilla on kuitenkin tylsää yksinään joten prinssi lähtee etsimään ystäviä muille tähdille. Hän käy kuudella eri tähdellä, tapaa Kuninkaan, Turhamaisen, Juopon, Liikemiehen, Lyhdynsytyttäjän ja Maantieteilijän. Seitsemäs tähti on Maa jossa Pikku prinssi tapaa ensin käärmeen ja sitten ketun jonka suusta kuullaan kirjan tärkeimpiä viisauksia.

"Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa..."

Pikku prinssi kertoo tarinansa Saharan autiomaahan lentokoneellaan pudonneelle kirjailijalle itselleen. Pikku prinssi herättää nukkuvan miehen eräänä päivänä kun miehen hätälaskusta erämaahan on kulunut yksi päivä. Viikon ajan mies ja prinssi juttelevat ja Pikku prinssi kertoo retkestään Maassa ja muilla tähdillä. Kahdeksantena päivänä pakkolaskun jälkeen miehen vesivarasto kuitenkin loppuu ja ystävykset lähtevät hakemaan vettä. Pikku prinssi haikailee jo oman kotinsa ja ruusunsa perään ja kun eron hetki koittaa, on se yksinäiselle lentäjämiehelle rankkaa. Koko tarinan läpi kulkee haikea kaipaus Pikku prinssiä kohtaan.

Pikku prinssi on hurmaava tarina yksinäisestä pienestä prinssistä joka lähtee etsimään ystäviä. Kirja sisältää paljon viisauksia jonka johdosta se ilmeisesti on noussut klassikoksi. Kettu oli kaikessa viisaudessaan suosikkihahmoni ja tietämätön ja kyselevä Pikku prinssi tottakai hellyyttävä tapaus. Kirja luokitellaan monessa paikassa novelliksi ja lastenkirjaksi mutta ihan nuorimmat lapset tuskin ymmärtävät kirjan syvimpiä ajatuksia. Mutta ehdottomasti kannatti lukea ja minä ihastuin kovasti kirjailijan kuvituksiin pienestä prinssistä keltaisessa kaulaliinassaan. Loppuun vielä suosikkilauseeni viisaan ketun suusta:

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Pisteitä ****

Oikein ihanaa lauantaita kaikille! Minä jätän tenttikirjan tänään kotiin ja lähden kaupungille shoppailemaan, syömään ja elokuviin parhaan ystäväni seurassa. Sydämeni sanoo niin;)

Aida

Aida / Marja Leena Virtanen. Tammi, 2010. 265 sivua.

 Marja Leena Virtasen esikoisromaani Aida on yhden perheen tarina. Pääosassa on viisikymppinen Irene jolle kirjan alussa syntyy ensimmäinen lapsenlapsi, Aida. Irenen tytär Hanna ja tämän mies Jyrki ovat halunneet lapsen jo kauan mutta Hanna ei tule raskaaksi. Kun Aida sitten syntyy, keskosena, koko perhe on onnessaan.
Irene on "kotiäiti" vaikka kaksi tytärtä on jo aikuista ja asuu muualla. Irenen mies Henrik on lääkäri, jonka asiantuntevuus tulee tarpeeseen muutamaankin otteeseen kirjan sivuilla. Irenen ja Henrikin avioliitto rakoilee ja lisää päänvaivaa Irenelle aiheuttaa iäkäs ja hankala äiti joka asuu hoitokodissa.

Aida on siis toivottu ja tervetullut lapsi, joten kun alkaa näkyä merkkejä siitä, että tytön kehityksessä ei kaikki olekaan kohdallaan koko perhe huolestuu. Henrikin lääkärisuhteilla Aida saadaan nopeasti tutkittavaksi ja diagnoosikin selviää. Perhe on uudessa tilanteessa ja kaikki sen jäsenet joutuvat miettimään omaa suhtautumistaan. Irenellä ja Aidalla pysyy läheinen suhde, vaikuttaa siltä että heillä on läheisempi suhde kuin Irenellä omiin tyttäriinsä Hannaan ja Saritaan. Perheen miehet ovat mukana kuvioissa, mutta kirjan tapahtumissa aika lailla taka-alalla.

Kirjan päähenkilönä on minun mielestäni Irene, joten en ehkä täysin ymmärrä kirjan nimeämistä Aidaksi. Toisaalta taas Aida on kuitenkin mukana suuressa osassa kirjan tapahtumia ja Irenen elämässä "epätäydellisellä" Aidalla on iso rooli.  Irene miettii rooliaan äitinä, vaimona ja isoäitinä, Aidan "Imminä". Irenen vanheneminen, tunteet ja mietteet on pääosassa vaikka Aida on tietenkin koko ajan mukana kuvioissa. Olisin ehkä halunnut tutustua Aidaan vielä paremmin, nyt tyttö jäi hieman vieraaksi.

Aida on nopealukuinen kirja joka tempaisi minut mukaansa alusta saakka. Sinänsä lyhyeen kirjaan (265 sivua) mahtuu paljon tapahtumia ja monta vuotta. Aida kasvaa vauvasta 13-vuotiaaksi ja perheen sisällä on niin lapsettomuutta, uskottomuutta kuin lesbouttakin. Minä pidin Aidan tunnelmasta ja perheen tarinan seuraamisesta mutta jotenkin minua hieman häiritsi se, että kirjassa kaikkia tapahtumia sivuttiin jotenkin ohimennen ja seuraavassa osassa oli kulunut jo monta vuotta edellisistä tapahtumista. Romaani on ehkä jonkunlainen perheen selvitymistarina, mutta nyt tuntui siltä, että mihinkään ei oikein syvennytty, vaan lukijana sai vain pintaraapaisun kaikista tapahtumista. Minä pidin silti tästä kirjasta, se on yhden perheen tarina, tarina ikääntymisestä ja hyväksytyksi tulemisesta kuten kirjan takakansikin kertoo.Päällimmäiseksi jäi tunne hyvästä kirjasta vaikka tässä olikin paljon asioita joista en niinkään pitänyt. Outoa...

Pisteitä ****

Hyvää naistenpäivää!

Toivotan kaikille blogini lukijoille ihanaa naistenpäivän ja laskiaistiistain iltaa!

Marian ilmestyskirja

Marian ilmestyskirja / Maija Haavisto. Muruja-kustantamo, 2011. 232 sivua.

 Sain lukea Maija Haaviston romaanin Marian ilmestyskirja pdf-muodossa ennakkoon, kun kirjailija itse otti minuun yhteyttä. Kiitos kovasti!:)

Maria sairastuu 11-vuotiaana ja joutuu pyörätuoliin. Lääkärit tutkivat ja testaavat, mutta diagnoosia ei löydy. Maria joutuu kesäloman jälkeen palaamaan kouluun pyörätuolissa.

"— Maria on ihan sama ihminen kuin ennenkin, joten toivottavasti
kohtelette häntä sen mukaan, sanoo opettaja ja hymyilee reippaasti.
Kukaan ei vastaa hymyyn, paitsi avustajani, joka edelleen
hymyilee ja kokee suurta tyytyväisyyttä siitä, että vaikka ei
päässytkään eläinlääketieteelliseen, on silti valinnut hienon ammatin,
jossa pääsee auttamaan muita ihmisiä."

Opettajan sanat eivät lohduta tyttöä, kukaan ei halua istua Marian vieressä ja jopa tytön lähipiirillä on vaikeuksia tottua Marian uuteen elämäntilanteeseen. Marialla on jokseenkin hankala suhde äitiinsä ja äiti keskittyykin kaikkeen muuhun, kuin tyttärensä hyvinvointiin.

Marian ilmestyskirjassa seurataan Marian elämää sairastumisesta nuoreksi aikuiseksi saakka. Lukija saa seurata kuinka Maria selviää koulusta, ylioppilaskirjoituksista ja kuinka hän selviää itsenäistymisestä, omaan asuntoon muuttamisesta. Arki on aluksi hankalaa. Maria ei pääsekään eroon pyörätuolista ja pian se on osa häntä. Muitakin vaikeuksia mahtuu nuoren tytön elämään, eikä toisten ihmisten asenteet helpota laisinkaan. Marian elämään astuu kuitenkin uusia ihmisiä, koulussa hän tutustuu Kikiin joka näkee muutakin kuin Marian pyörätuolin. Maria saa ensimmäisen työpaikkansa ystävänsä Lyydin avulla pienestä videokaupasta jossa hän tutustuu ensimmäiseen poikaystäväänsä. Maria saa sisältöä elämäänsä, uusia kokemuksia joista osa on hyviä ja osa vähemmän hyviä. Elämässä mukana on aina iso kasa piirustusvihkoja jotka päivä päivältä täyttyvät Marian taideteoksilla. Pikkuhiljaa Maria alkaa löytämään itsensä - pyörätuolin ja nimettömän sairauden takana on ihan oikeasti joku, joku jolla on omia mielipiteitä, tunteita ja paljon annettavaa.

Marian ilmestyskirja kertoo tärkeästä aiheesta. Vammaisuus, erilaisuus, ihmisten asenteet on tärkeitä aiheita joista on kirjoitettu valitettavan vähän. Minä tykkäsin Marian tarinasta kovasti. Kirjoitustapa on jännän monitasoinen, välillä ollaan 11-vuotiaassa Mariassa, välillä nykyajassa ja pian taas takaisin videoliikkeessä. Alussa tuo ajassa hyppiminen hieman häiritsi, sillä minulla meni tovi ymmärtää missä ajassa tässä luvussa taas ollaankaan. Totuin kuitenkin nopeasti ja kirjan tapahtumat veivät mukanaan. Alusta saakka mukaansatempaava kirja ja tärkeä tarina. Minä en tykkää lukea tietokoneen ruudulta pitkiä tekstejä, ja se hieman häiritsi tässäkin. Kirjan olisin varmaan lukenut yhdeltä istumalta, mutta tässä meni huomattavasti kauemmin. Mukava tilaisuus kuitenkin saada lukea kirja ennakkoon, kiitos!:)

Pisteitä ***

Sieppaus

Sieppaus / Johanna Tuomola. Myllylahti, 2010. 392 sivua.

 Johanna Tuomolan rikosromaani Sieppaus kiinnosti minua sen vuoksi, että sen tapahtumat sijoittuvat Lohjalle, kotikaupunkiini.

Lievästi kehitysvammainen Tuula Vistbacka ilmoittaa Lohjan poliisille, että hänen 13-vuotias poikansa Petteri on kadonnut. Lohjalle muuttanut rikosylikonstaapeli Noora Nurkka sekä rikoskomisario Pentti Litmanen alkavat selvittää pojan häviämistä. Poliisi kuulustelee ja jututtaa Petterin luokan oppilaita, kuten myös Tuulan työpaikan, pienen kahvilan, työntekijöitä. Tutkimusten käynnistyttyä alkaa Louhen koulun opettajien joukosta löytyä outoja taustoja ja tapahtumia. Selviää, että Petterin matematiikan opettaja Olavi Savo on erotettu edelliseltä työpaikaltaan oppilaiden seksuaalisen häirinnän vuoksi. Herää epäilys siitä, onko Savo osallisena Petterin katoamiseen.

Traagisten tapahtumien jälkeen jutuista selviää uusia asioita ja lukija saa jo aikaisessa vaiheessa tietää, kuka Petterin katoamiseen on syyllinen. Poliisit jatkavat syyllisen selvittämistä ja pian se selviää heillekin. Petteri on kuitenkin yhä kateissa. Jouluaatto lähestyy ja kahden pinen lapsen äitinä Noora Nurkka haluaisi ehdottomasti löytää Petterin hyväkuntoisena ja palauttaa pojan äidillensä joulun viettoon. Petterin katoamisen selvittelyn ohella lukija pääsee seuraamaan Nooran yksityiselämän ongelmia. Nooran ex-mies, hänen lastensa isä on huijaririkollinen joka on ilmoittanut saapuvansa joulun viettoon Nooran luokse Lohjalle jossa Noora asuu isänsä kanssa. Noora on löytänyt isänsä vasta kolmekymppisenä -isä hävisi Nooran elämästä tämän ollessa pieni tyttö. Nyt heidän välinsä ovat kuitenkin kunnossa ja Noora asuu lastensa kanssa isänsä ja tämän miesystävänsä hevostilalla.

Sieppaus on jännittävä ja mukaansatempaava rikollistarina. Noora Nurkka on kiinnostava päähenkilö, en voinut olla vertailematta häntä Leena Lehtolaisen Maria Kallioon. Myös rikoskomisario Pentti Litmanen on hellyyttävä tapaus -hän huolehtii vaimostaan ja kutoo villapaitoja. Myönnän, että en olisi tarttunut kirjaan mikäli sen tapahtumat olisivat sijoittuneet muualle kuin Lohjalle. Nyt oli mielenkiintoista seurata tapahtumia, tuttuja kauppoja, tuttuja katuja ja tuttuja taloja. Minä en ole suuri jännityskirjallisuuden ystävä ja en välitä jännäreistä joissa lukija jo aikaisessa vaiheessa tietää syyllisen. Jännitys häviää kokonaan ja kirjan lopun tapahtumat on sitten se ja sama. Sieppaus on kuitenkin jouhevasti ja hyvin kirjoitettu, henkilöt kiinnostavia ja oli kiva seurata päähenkilöiden yksityiselämääkin aina välillä;)

Pisteitä ***

Ketunmorsian

Ketunmorsian / Matti Larjavaara. Gummerus, 2010. 411 sivua.

Sain kuin sainkin luettua loppuun Matti Larjavaaran esikoisromaanin Ketunmorsian. Alku vaikutti lupaavalta mutta huomasin aika nopeasti miksi kirja ei ole saanut erityisen positiivisia kommentteja muissa kirjablogeissa. Halusin kuitenkin tietää, paraneeko kirja loppua kohden joten luin sen loppuun saakka. Tuntuu pahalta "haukkua" kirjaa, varsinkin suomalaisen kirjailijan kirjaa, mutta koska olen kirjoittanut blogissani kaikista lukemistani kirjoista kohta vuoden ajalta, pitäydyn linjassani ja sanon oman mielipiteeni tästäkin.  Varoitan jo alussa, että tämä sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!

Kimmo Yövaara on viisikymppinen kirjallisuuden professori, naisia rakastava mies joka on toista kertaa naimisissa. Hänen vaimonsa Tuija työskentelee myös yliopistolla kuten myös Kimmon ex-vaimo Leena johon sekä Tuijalla että Kimmolla on hyvät välit. Kimmo on helposti rakastuvaa sorttia ja rakastuu kirjallisuuden opiskelijaan, nuoreen Annaan joka tekee graduaan Aino Kallaksesta. Kimmo on gradun tarkastaja ja tapaa Annaa useasti yliopistolla. Alussa Anna ei lämpene Kimmon lähestymisyrityksille mutta hän suostuu kuitenkin kirjoittamaan kirjan yhdessä Kimmon kanssa. Kirjan rakkaudesta, tottakai. Aluksi Kimmo ja Anna siis "leikkivät" rakkautta, lähtevät yhdessä jopa Ruotsiin. Mitään sen kummempaa kuin kädestä pitämistä ja Annan strippaushetkeä Kimmolle (;D) ei kuitenkaan tapahdu.

Kotona Kimmoa odottaa Tuija ja heidän kaksi alle kouluikäistä poikaansa. Kimmo rakastaa Tuijaa mutta hän on myös rakastunut Annaan. Kimmo on aina ollut monen naisen mies, hän oli uskoton Leenalle ja nyt myös Tuijalle. Kimmo on niin vastenmielinen tyyppi, että jo se sai minut ärsyyntymään kirjasta. Anna ei halua rikkoa Kimmon ja Tuijan avioliittoa eikä aloittaa suhdetta Kimmon kanssa mutta, yllätys, yllätys, näin käy kuitenkin. Ensimmäisen seksikerran jälkeen Kimmon työhuoneessa, Anna alkaa odottaa kaksosia! Matkan varrelle mahtuu niin sukupuolitautia kuin sairaskohtauskin mutta loppu hyvin - kaikki hyvin. Ihailtavaa on myös Kimmon ex-vaimojen, Leenan ja Tuijan, upea tapa jolla he tukevat Annaa. Naisia yhdistää sama, sikamainen mies joka ei pysty olemaan uskollinen yhdelle naiselle, vaan hyppii sängystä toiseen ja siinä välissä säälii itseään.

Ketunmorsian on kökkö kirja. Kimmo Yövaara on ärsyttävä sovinistimies joka ärsyttää ja suututtaa todella paljon. Myös Annassa oli paljon ärsyttäviä piirteitä ja en alkuunkaan ymmärtänyt miten Tuija ja Leena ottivat Annan niin hyvin vastaan, ikään kuin perheensä jäseneksi. Kirjan kieli oli kökköä, ja Jennin loistavaa arvostelua lainatakseni, kirjan tapahtumat ja niiden kuvailu aiheutti minussakin myötähäpeää todella monta kertaa. Taava jakaisi Larjavaaralle palkinnon surkeimmasta seksikohtauksesta ja minä olen samoilla linjoilla. Parikymppinen Anna puhuu "silleen olemisesta" kuten myös Kimmo joka kertoo seuraavassa tekstinäytteessä ex-vaimolleen Leenalle mitä on tapahtunut, kun Leena yllättää Annan ja Kimmon omasta sängystään:

" (...) Edelleen Leenan äänessä on ivaa, mutta ei enää kylmää. - Ei kun tarvittiin paikka, jossa lopultakin voidaan olla oikeesti silleen. Ja mä luulin, että sä tuut vasta myöhään.(...)"

 Kielessä ärsytti moni muukin asia. Åbo Akademita ei kutsuta nimellä Åbo! Åbo on Turku, Åbo Akademi on Åbo Akademi tai ÅA, ei mikään Åbo!(anteeksi, mutta en ole ikinä kuullut että yliopistoani kustuttaisiin nimellä Åbo, onko tämä ihan tavallista?:D)
Dialogissa käytettiin myös paljon puhekieltä ja se sekoitettuna tekstinpätkiin Aino Kallaksen teoksista ei vaan sytyttänyt. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Minä en nauranut kertaakaan vaikka odotin kirjan olevan hauska. Häpesin vain.

Pisteitä *

Gorgeous!

 Sain Laurenilta tämän hienon tunnustuksen joka on kiertänyt jo suurimman osan blogeista. Siksi minä en anna sitä eteenpäin, kiitän vain Laurenia ja vastaan kysymyksiin;)


 1. Milloin aloitit blogisi?

Huhtikuussa 2010. Reilun kuukauden päästä on siis synttäreiden vuoro!:)

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Omia kokemuksiani kaikista kirjoista jotka luen (paitsi tenttikirjallisuudesta...).

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?

Jaa-aa...ehkäpä olen kirjabloggareiden joukossa aika nuori kun ikää on vasta se kaksikymmentä...En osaa sanoa muuta kuin sen, jonka kaikki muutkin ovat sanoneet: tämä on minun blogini, ja kukaan muu ei lue ja koe juuri samoja kirjoja samalla tavalla kuin minä;)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin jo jonkin aikaa pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista ja sitten silmiini osui muutama kirjablogi ja innostuin. Olen nuorempana pitänyt "muotiblogia" muutaman vuoden.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

En oikein tiedä, olen tällä hetkellä aika tyytyväinen tähän:)


Ja takaisin tenttikirjan pariin. Huomenna on viimeinen tentti muutamaan viikkon joten viikonloppuna luvassa muita kirjoja. Ihanaa!:)