lauantai 29. toukokuuta 2010

Suden vuosi

Suden vuosi / Virpi Hämeen-Anttila. 2003. 399 sivua

Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani Suden Vuosi kertoo yliopisto-opettaja Mikko Gromanista sekä hänen oppilaastaan, epilepsiaa sairastavasta Sari Karaslahdesta. Romaani kertoo yliopistomaailmasta ja ei-sopivasta rakkaudesta. Gromanin avioliitto suomenruotsalaisen Mikaelan kanssa ei voi hyvin ja kun nuori opiskelija Sari Karaslahti alkaa näyttää kiinnostumisen merkkejä päättää Groman muuttaa elämäänsä. Groman ja Karaslahti päätyvät suhteeseen, molemmat ovat täysiverisiä humanisteja, yhteisiä kiinnostuksen kohteita on esimerkiksi kirjat ja kirjallisuus joista pari saa aikaiseksi pitkiä,mielenkiintoisia keskusteluja. Kun Gromanien avioliitto päättyy ja vaimo haluaa Mikon ulos pariskunnan hienosta huoneistosta mies käy totaalisen pohjalla. Rahat loppuvat, hän on ilman talvivaatteita ja ilman kattoa pään päällä. Kun Sari sitten tarjoaa Mikolle kämppäkaveruutta, suostuu mies tarjoukseen ja niin pari asuukin jo saman katon alla. Suhde etenee nopeasti -alkaa toki toveruudesta mutta johtaa aika nopeasti yhteiseen sänkyyn. Gromanin ja Karaslahden suhde ei ymmärrettävästi saa kovinkaan hyvää vastaanottoa. Vanhempi opettaja ja nuori lahjakas oppilas eivät ympäristön mielipiteistä välitä, vaan suhde jatkuu ja voi hyvin. Mikko on epilepsiasta sairastavan Sarin tuki ja turva, kohatuksen tullen Mikko hälyttää paikalle apua eikä Sarin tarvitse olla yksin. Nuoren Sarin hoivissa Mikosta kasvaa tyylikäs ja menestynyt mies jonka myös Mikon ex-vaimo Mikalea huomaa ja on jopa hieman näreissään. Mikon ja Mikalean teinitytär ei aluksi hyväksy isänsä uutta suhdetta nuoreen Sariin, mutta kirjan loppua kohden tytöstä ja Sarista tulee ystävät. Kirja päättyy onnellisiin tunnelmiin ja sen loputtua jäi fiilis, että Sari ja Groman jatkoivat yhteistä arkeaan juuri niin kuin siihenkin asti.

Virpi Hämeen-Anttilan romaani on kaunis. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, varsinkin Sariin pystyin samaistumaan ja myös Mikko Gromanin kohtalo ja alussa onneton avioliitto sai tuntemaan myötätuntoa miestä kohtaan. Kaikki kääntyi kuitenkin paremmaksi, onneksi. Kirjan kieli oli sujuvaa, vaikka sivuja oli noin 400 oli kirja nopealukuinen ja oivallinen valinta pitkän junamatkan luettavaksi. Halusin tietää, miten Sarin ja Gromanin käy. Seuraavaksi pitäisi varmaan katsoa kirjaan perustuva elokuva! Kirja oli mielestäni erittäin hyvä, olin oikeastaan jopa hieman yllättynyt!

****

perjantai 28. toukokuuta 2010

Tumman veden päällä


Näyttelijä Peter Franzenin esikoisteos Tumman veden päällä oli uutuus, joka minun oli pakko lukea. Olen lapsen näkökulmasta kirjoitettujen kirjojen suuri ystävä ja Franzenin romaani oli taas yksi hyvä teos kyseisessä ryhmässä. Pete on kirjan alussa alle kouluikäinen, hän rakastaa vanhempiaan ja isäpuolta, vaaria ja suloista pikkusiskoa, biologista isäänsä Pete tapaa silloin tällöin, mutta heillä on suurimmaksi osaksi mukavaa yhdessä. Äiti on Petelle tärkeä tukipilari, isäpuolikin on suurimmaksi osaksi ihan jees. Peten lapsuuden onnellisuutta alkaa kuitenkin varjostaa yölliset riidan äänet, silloin äiti, pikkusisko ja Pete lähtevät isovanhemmille yöksi.

Tumman veden päällä on mielestäni ihastuttava kirja, pienen pojan elämän ilot ja surut, ajatukset ja päähänpistot, tunteet ja reaktiot tulevat hienosti esiin. Kirja herättää tunteita, naurua, iloa mutta myös surua. Minun osaltani juuri tuo on hyvän kirjan tunnusmerkki!

****+

torstai 27. toukokuuta 2010

Alkemisti


Paulo Coelhon Alkemisti oli luettava ihan sen saamien kehujen vuoksi. Takakansi lupaa lukijalle elämänmullistavaa lukukokemusta mutta ihan niin hyvä ei tämä kirja mielestäni ollut. Alkemisti kertoo nuoren paimenpoika Santiagon aarteenetsintämatkasta Espanjasta Egyptiin. Hän näki unta aarteesta jota lähtee nyt etsimään. Matka on myös ennen kaikkea oman itsensä löytämistä varten ja vaikka matkalle tulee mutkia,  Santiago päättää saavuttaa unelmansa tavalla tai toisella.

Alkemisti on kirjoitettu Coelhon omalla tyylillä, sitä samaa kuin ne kaikki muutkin hänen kirjoittamansa kirjat. Elämänviisauksia sekoitettuna hieman "yliluonnolliseen" ja magia-maailmaan... Minun elämääni kirja ei mullistanut, vaikka siinä tulikin muutamia hyviä ajatuksenarvoisia asioita. Alkemisti on filosofinen, ihmisen sisintä miettivä tarina.

Alkemistia on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta, se on käännetty yli 60 kielelle ja myyty 150 maassa.

***

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Tuhat loistavaa aurinkoa


 Luin Khaled Hosseinin toisen romaani Tuhat loistavaa aurinkoa melkein heti Leijapojan jälkeen. Tykkäsin tästä toisesta lähes yhtä paljon kuin Leijapojasta, minun on erittäin vaikea sanoa, kumpi on parempi. Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden afgaaninaisen elämästä. Mariam naitetaan viisitoistavuotiaana vanhalle miehelle, Rashidille, jota hän ei ole ennen nähnyt. Mies pakottaa Mariamin pukeutumaan burkaan ja jäämään kotiin hoitamaan miehen taloutta. Mies alkaa lyödä Mariamia koska tämä ei tule raskaaksi.

Laila puolestaan tulee perheestä jonka kaksi poikaa, Lailan veljet, kuolevat pommituksissa. Myöheemmin Laila jää yksin koska myös hänen vanhempansa kuolevat ja Rashid ottaa nuoren, 14-vuotiaan Lailan toiseksi vaimokseen ja kohta kolmikko asuu yhdessä Rashidin talossa. Ikääntyneen Mariamin ja Lailan yhteinen elämä Rashidin vaimoina ei ala erityisen hyvin, mutta kun Rashid alkaa lyödä myös Lailaa naiset pikkuiljaa liittoutuvat miestään vastaan ja alkavat suunnitella pakoa miehestään.

Kirjan parasta antia on mielestäni kuvailut ystävyydestä joka syntyy kahden naisen välille. Pienet ilot ja suuret surut (ja lapset) jaetaan ja yhdessä  he suunnittelevat, millä tavalla pääsisivät eroon miehestään. Afganistanin tilanne muuttuu huonosta vielä huonommaksi ja naiset pelkäävät yhä enemmän henkensä puolesta. Karmea tilanne saa tekemään hankalia päätöksiä mutta naisten välinen ystävyys, luja side on ja pysyy loppuun saakka.
Suosittelen kirjaa lämpimästi, se on koskettava, rankka mutta paikoin kaunis tarina kahden naisen lujasta ystävyydestä.

*****

********maailmanvalloitusprojekti: Afganistan*******

tiistai 25. toukokuuta 2010

Suljettu saari

Suljettu saari / Dennis Lehane 2010 (Shutter Island/2003) Tammi. 355 sivua.

 Luen erittäin harvoin jännäreitä tai dekkareita mutta koska Dennis Lehanen Suljettu saari-jännärissä tapahtumapaikkana oli vankimielisairaala, oli kirjaan pakko tarttua. Kirja kertoo kahdesta miehestä -poliisi Teddy Danielsista ja tämän työtoverista Chuck Aulesta jotka saapuvat Shutter Islandille selvittämään kadonneen potilaan/vangin Rachel Solandon tapausta. Solando on karannut sairaalasta ja koko saarelta mikä sinänsä vaikuttaa olevan mahdotonta, niin hyvin saari on suojattu. Mutta minkä takia Daniels loppujen lopuksi tulee saarelle? Selviää, että sairaalassa on käytössä hurjia hoitomenetelmiä, yksi potilaista on myös Danielsin vaimon surmaaja ja muitakin ihmeellisiä tapahtumia ja sattumuksia tulee matkalle. Lopulta asiat selviävät jollakin tavalla, kirjan loppu on mielenkiintoinen mutta tulkinnanvaraakin taitaa jäädä lukijalle.

Vaikka en yleensä jännäreistä välitä, tämä kirja piti minut otteessaan alusta loppuun. Välillä kirja kävi liiankin jännittäväksi, sateinen, tumma, harmaa fiilis välittyi kirjasta erittäin hyvin, kuulin melkein saaren myrskyn oman ikkunan ulkopuolella keskellä aurinkoisinta toukokuuta. Melkein tekisi mieli katsoa leffakin vaikka jännärileffoja katson vielä harvemmin kuin luen jännärikirjoja. Ehkä joskus.

***+

maanantai 24. toukokuuta 2010

Veronika päättää kuolla


Veronika päättää kuolla on ehdottomasti Paulo Coelho-suosikkini. Kirja kertoo nuoresta Veronikasta joka päättää ottaa yliannostuksen unilääkkeitä ja kuolla oman käden kautta. hän herää kuitenkin sairaalassa ja saa kuulla, että hänellä on vain muutama päivä elinaikaa. Mielisairaalassa hän tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja uskoen, että hän kuolee minä hetkenä hyvänsä Veronika alkaa ajatella elämästä hieman eri tavalla. Hänen ajatusmaailmansa muuttuu, ja enää kuolema ei tunnukaan yhtä hyvältä ajatukselta. Kirjan loppu on yllättävä ja se miellyttää minua aina. Aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja monella tapaa myös ajankohtainen. Coelho kirjoitti kirjan koska halusi omalla tavallaan auttaa saamaan läpi lakiehdotuksen joka hyväksyisi pakkohoidon antamisen Brasiliassa. Coelho on itse ollut mielisairaalassa muutamaan otteeseen kun hänen vanhempansa lähettivät hänet sairaalaan 1960-luvulla.

Kirja on yksi suosikeistani ja voisin lukea sen uudelleen ja uudelleen. Kirjasta on tehty myös elokuva jonka pääosaa näyttelee Sarah Michelle Gellar. Elokuvakin on katselemisen arvoinen, mutta ei vedä vertoja kirjalle.

*****

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Leijapoika


Yksi suosikkikirjoistani on Khaled Hosseinin esikoisromaani Leijapoika. Luin sen muutamassa päivässä, itkin, nauroin, nautin, toukokuun alussa, ensimmäisinä kesäiltoina. Leijapoika kertoo afganistalaisista Amirista sekä hassanista. Poikien ystävyys alkoi jo nuorina, Amirin isä on rikas ja arvostettu kabulilainen, Hassan taas Amirin isän palvelijan, hazarheimoon kuuluvan miehen poika. Poikien luja ystävyys päättyy, kun Amir pettää Hassanin luottamuksen, hän jättää ystävänsä pulaan hädän hetkellä eikä heidän suhteensa enää selviä tilanteesta. Hassan muuttaa isänsä kanssa pois, menee myöhemmin naimisiin ja saa lapsen. Amir muuttaa myöhemmin isänsä kanssa Yhdysvaltoihin ja siellä lapsuuden ajat tulevat taas mieleen. Amirille tulee mahdollisuus korjata lapsena tekemänsä virhe ja hyvittää tekonsa ystävälleen ja hän päättää vielä palata sodan kourissa olevaan Afganistaniin.

Kirja todella kosketti, lukukokemus oli aivan mahtava, samalla surullinen, paikoin onnellinen ja hauska. Tulen aivan varmasti lukemaan tämän kirjan vielä uudestaan ja siitä tehty elokuvakin on pakko katsoa jossakin vaiheessa, vaikka olen melko varma ettei se yllä lähellekään kirjan tasoa. Suosittelen ehdottoman lämpimästi tätä kirjaa kaikille!

*****

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Den dagen min dotter blev galen


Michael Greenbergin kirja ("Den dagen min dotter blev galen", luin ruotsiksi ja tietääkseni ko. kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu) kertoo ajasta jolloin hänen 15-vuotias tyttärensä Sally sairastui vakavaan psyykkiseen sairauteen. Kirja tuo esille vanhempien huolen kun läheinen sairastuu, isän näkökulman ja myös ulkopuolisten reaktiot kun he kohtaavat psyykkisesti sairaan. Kirjassa tulee hyvin esille myös mielenterveyshoidon käytännöt USA:ssa mutta ilahduttavinta on tietenkin seurata Sallyn ja perheen selviytymistä, osittain myös parantumista vaikeista ajoista. Mielenterveydestä kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti!
***

torstai 13. toukokuuta 2010

Kuin höyhen myrskytuulessa


 Kuin höyhen myrskytuulessa on Emily Wun ja Larry Engelmannin kirjoittama kirja jossa Emily muistelee kadotettua lapsuuttaan vallankumouksen aikaisessa Kiinassa. Emily joutuu kokemaan Maon aikaiset karmeudet vainotun perheen lapsena. Tarina alkaa emilyn ollessa kolmivuotiaana menossa tapaamaan isäänsä keskitysleirille. Emily varttuu karmeuden keskellä, näkee ja kokee läheisten kuolemia, häviämisiä mutta joukkoon mahtuu myös lapsuuden onnenhetkiä -vaikkakin ne lukijasta ehkä vaikuttaa pieniltä. Emilyn lapsuus on monen muun kiinalaislapsen tapaan rankka ja monella tapaa karmiva, mutta Emilyn tapauksessa kaikki kääntyy lopulta varmasti niin hyvin kuin tuossa tilanteessa on mahdollista. Emily pääsee pois pahimmasta tilanteesta ja saa aloittaa opiskelut. Myöhemmin Emily pääsee vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin jossa hän myöhemmin menee naimisiin yhdysvaltain kansalaisen kanssa ja jää pysyvästi Yhdysvaltoihin.


Vaikka tarina on karmiva, rankka ja kamala suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille. Kirjasta saa hyvän kuvan, lapsen silmien kautta, minkälaista on elämä ollut Kiinassa Maon aikakaudella ja juuri se, että kirja on kirjoitettu "lapsen näkökulmasta" on ehdottomasti positiivista. Erittäin rikastuttava lukukokemus!

****

*******maailmanvalloitusprojekti: Kiina*********