Yksi suosikkikirjoistani on Khaled Hosseinin esikoisromaani Leijapoika. Luin sen muutamassa päivässä, itkin, nauroin, nautin, toukokuun alussa, ensimmäisinä kesäiltoina. Leijapoika kertoo afganistalaisista Amirista sekä hassanista. Poikien ystävyys alkoi jo nuorina, Amirin isä on rikas ja arvostettu kabulilainen, Hassan taas Amirin isän palvelijan, hazarheimoon kuuluvan miehen poika. Poikien luja ystävyys päättyy, kun Amir pettää Hassanin luottamuksen, hän jättää ystävänsä pulaan hädän hetkellä eikä heidän suhteensa enää selviä tilanteesta. Hassan muuttaa isänsä kanssa pois, menee myöhemmin naimisiin ja saa lapsen. Amir muuttaa myöhemmin isänsä kanssa Yhdysvaltoihin ja siellä lapsuuden ajat tulevat taas mieleen. Amirille tulee mahdollisuus korjata lapsena tekemänsä virhe ja hyvittää tekonsa ystävälleen ja hän päättää vielä palata sodan kourissa olevaan Afganistaniin.
Kirja todella kosketti, lukukokemus oli aivan mahtava, samalla surullinen, paikoin onnellinen ja hauska. Tulen aivan varmasti lukemaan tämän kirjan vielä uudestaan ja siitä tehty elokuvakin on pakko katsoa jossakin vaiheessa, vaikka olen melko varma ettei se yllä lähellekään kirjan tasoa. Suosittelen ehdottoman lämpimästi tätä kirjaa kaikille!
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.